Suloisena sunnuntaiaamuna

“It's gray again,” totesin vetäessäni verhon syrjään päästääkseni päivänvalon makuuhuoneeseen. Mies katsahti ylös koneeltaan ja hymyili minulle: “Elämä on harmaata… Remember those hair color commercials?” Naurahtaen kapsahdin miehen kainaloon sängylle, muistin mainoksen hämärästi. Maailma voi olla tänään harmaa, ja hiuksenikin tarvitsevat väriä tuubista, mutta elämääni en kyllä menisi kutsumaan harmaaksi :) Ei, kyllä se on

Vuosikymmenen verran aurinkoa ja ukkospuuskia

Tyttöseni aurinkoiseni, syntyi tasan vuosikymmen sitten, kylmänä kevätyönä. Maa oli jäässä ja lunta tuprutti tummanaan. Tänään tuo tyttö pisamainen, vaaleakutrinen, ilosilmäinen, viettää synttäripäiväänsä lumikinosten ympäröimänä, kevätauringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. Täyttä kultaa tyttären sydän, temperamentti tulta ja tappuraa, ja tiukka on oma tahto. Avulias ja empaattinen, puolustaja altavastaajien, oman vankkumattoman oikeudentajunsa mukaan. Pikkuisen pilvissä toisinaan pää,

12-vuotiaan kanssa

Isäni on viime syksystä saakka kuskannut esikoista ratsastustunneille minun viikoillani ihan paria poikkeusta lukuunottamatta. Se tuo kaivatun ja paljon arvostetun helpotuksen lapsiarkeen, kun ei maanantai-ilta mene kokonaisuudessaan ajellessa ja tallilla. Aina välillä on kuitenkin toki minustakin mukava tuoda tytärtä ratsastamaan. Hevoset on hienoja eläimiä. Olin varsin ilahtunut, kun tytär pyysi auttamaan heppansa harjauksessa ja satuloinnissa.

Emotional overload

Cramped on the kahdenistuttava sohva, minä keskellä, tyttäret minua molemmin puolin. Toinen kainalossani, nojaten minua vasten, toisen jalat sylissäni, toinen käteni tyttären polvilla. Farkkujeni nappulat painavat lantiotani, mutta ei se mitään. En vaihtaisi hetkeä mihinkään! Silmistäni valuu kyyneleet, onnen, haikeuden, unelmien… Emotional overload. Televisiossa pyörii Mamma Mia, jota päädyimme tyttöjen kanssa katsomaan Avalta puolivahingossa esikoisen

Soppa lusikasta

Istuin aamulla sohvalla nauttimasssa cappucinoani. Useimmiten arkiaamuina ryystän tuon aamun ensimmäisen kahvinautintoni kiireessä, kuljettaen mukia mukanani pukemaan, meikkaamaan, harjaamaan hiuksia, vetämään kenkiäkin jo jalkaan… Mutta tänä aamuna olin noussut sen yhdeksän minuuttia normaalia aikasemmin, joten minulla oli aikaa istua sohvalla ja hörppiä kahvini kaikessa rauhassa. Ei se usein tarvitse kuin sen yhden kiireettömän hetken. Sen