Jos jotain Lissabonista

Välillä tuntui, ettei matkamme syntynyt onnellisten tähtien alla. Lentojen varaus oli ihan fiasko: syystä, jota en kyennyt ymmärtämään, täyttyivät lennot sellaista vauhtia, että pari kuukautta ennen aiottua matkaa, olivat liki kaikki järjelliset (hinnan, lähtöajan, matka-ajan ja välilaskukentän suhteen) lennot täynnä. Kalliiden lentojen menolento oli suora aamulento, oikein hyvä. Paluulento lähti viideltä. Jaiks! Pari päivää ennen

Kirkonkellojen kolkatessa

Edellisestä ulkomaanmatkastani onkin jo melko tarkkaan vuosi. Silloin olin Wienissä SharePoint-konferenssissa. Nyt olen Dublinissa samoilla asioilla. En eilen edes osannut oikein ajatella lähtemistäni. Pakkasin laukkuni joskus siinä iltasella ja kuvittelin pakanneeni kaiken, todeten samalla itseksni vanhan viisauden, että jos jotain jäi kotiin, sen voi ostaa paikan päältä. Aamulla iski ihan pieni matka-ahdistus. Sellainen “on joo kiva

Lokan rannalla

Taivaalta ripsi vettä ja tuuli yltyi yltymistään, kun suunnistettiin Oulun pohjoispuolella tietyömaan läpi Oulun Satamahotelliin. Takana oli pitkä ajomatka Helsingistä, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Joutsassa täytettiin auton tankki ja jaloiteltiin vähän, Vaskikellossa venyteltiin raajoja ja syötiin vähän eväitä ja Oulun Bilteman pihalla jaloittelin koirien kanssa miehen käydessä hakemassa sisältä narua ja muuta, mikä oli unohtunut ottaa