Mummi revisited

Siitä on jo sellaiset kahdeksan vuotta, kun luin mummini – äidinäitini – elämäkerran. Vaikka mummini kirjoitti työkseen niin pitkiä lääketieteellisiä artikkeleita lehtiin kuin tv-näytelmien käsikirjoituksiakin, ei omaelämäkerran kirjoittaminen ollut hänelle mikään helppo tai itsestäänselvä pala, eikä hän halunnut edes tarjota kirjaa kustantamoille, vaikka hänellä niihinkin olisi suhteitakin ollut. Ensimmäinen yritelmä oli kymmenkunta liuskaa tekstiä ja sai äidiltäni ja enoltani tylyn tuomion: “C’moon, kyllä sä parempaankin pystyt!” Lopullisessa pumaskassa on nelisensataa lehteä.

Tämä elämäkerta, jonka kahdesta kopiosta toinen seisoo tuolla minun hyllyssäni, nousi tässä jälleen esiin serkkuni luettua sen “viimeinkin”. Meistä lapsenlapsista siskoni luki sen ensimmäisenä ja patisti ja patisti minua lukemaan, kunnes lopulta kirjaan tartuin. Olemme kaikki olleet vuoronperään lumoutuneita mummin elämäntarinasta, sukujuurtemme selvittelystä ja mummin valtaisan mielenkiintoisesta persoonasta. Kirja on kiehtovaa ajankuvaa, uskomattomia tarinoita ja humoristista kerrontaa.

Tuolloin kahdeksan vuotta sitten kirjoitin kirjasta postauksen Vuosisadan takaa. Nyt serkkuni kirjoitti englanniksi vähän pitemmän henkilökuvan mummista omaan blogiinsa: A Tribute to My Grandmother, A Survivor of War, and a Pioneer Science Communicator, 1950-1980. Tuota tekstiä varten serkku pyysi minua kuvaamaan hänelle muutaman kuvan kirjasta. Identtiset kappaleet eivät ihan identtisiä olleetkaan, sillä nähtävästi vain minun kappaleessani on kuvat paikallaan. Niinpä avasin kirjan pitkästä aikaa.

Meitä serkuksia yhdistää ikäeroista huolimatta se, ettei me kukaan oikein opittu tuntemaan mummia. Minä olin yhdentoista hänen kuollessaan, siskoni ja vanhin serkkuni vasta kuuden. Koko minun elinaikani mummi kamppaili imusolmukesyöpää vastaan, minkä vuoksi hän oli etenkin viimeiset vuotensa enimmäkseen aika huonossa kunnossa, paitsi kun oli vielä huonommassa.

Vasemmalla äidinäidinäiti Matilda, keskellä äidinäiti Aira, oikealla äiti Marketta ja minä

Minusta on aivan huikean mielenkiintoista ja mahtavaa, miten hienoista ihmisistä polveudun, miten mielenkiintoisista perheistä ja juurista tulen. Istun täällä isäni vanhempien rakentamassa kodissa, modernissa olohuoneessani, Ikean huonekalujen keskellä naama kohti tauluteeveetä, mutta kun käännän pääni, onkin edessäni isoäitini suunnittelema kirjastonurkkaus, jonka hyllyiltä löytyy mm. tuo mummini (painamaton) elämäkerta, isoäitini (painamattomat) muistelmat ja luontokirja, isoisoisiltäni perittyjä kirjoja, isovanhemmiltani perittyjä wanhoja Waltareita ja muuta historian siipien havinaa tuoreempien opusteni rinnalla.

Muuten, rakastan vanhojen nahkakantisten kirjojen tuoksua!

Lukeneisuus, lukeminen ja kirjoittaminen, kirjallinen lahjakkuus, kulkee suvussani monessa haarassa osin jo satojen vuosien päähän, kun 1600-luvulla Viipurissa satulaesepän poika Jacob Sigfridsson Ursinus pääsi yliopistoon ja nousi suorastaan logiikan ja fysiikan apulaisprofessoriksi. Meillä ei ole koskaan tarvinnut hävetä lukuintoaan, kuten joissain kodeissa. Niin lukemiseen kuin kirjoittamiseenkin on aina kannustettu ja uusia sukupolvia yhä kannustetaan.

Elämäntapana lukeminen

Luin tänä aamuna Marko Hautalan kolumnin ”Kirjallisuus on selviytymiskeino”. Minua ei sinänsä kiinnosta se, lukeeko Teemu Selänne kirjoja vai ei. Minua kiinnostaa se, lukevatko omat teinini kirjoja. Esikoinen lukee paljon. Tosikoinen aika vähän, mutta ilahduin kun hänen mökkikassissaan päällimmäisenä oli kirja. Englanninkielinen kirja, jonka tilasin hänelle Amazonista aiemmin keväällä, pyynnöstä. On sitä kuulemma vähän sentään lukenut.

Tosikoisesta ei luultavasti koskaan kehkeydy sellaista intohimoista lukijaa ja kirjallisuuden ystävää kuin veljensä ja äitinsä. Tosikoisella on muita mielenkiinnon kohteita ja intohimoja. Hän on paljon liikunnallisempi kuin me esikoisen kanssa. Vähän kuitenkin aina pusken sitä lukemista hänellekin, ja kun Wilmasta luin, että kesäksi olisi lukuläksynä kaksi kirjaa, joista toinen non-fictionia, noukin hyllystäni Zlatan päiväkirjan tosikoiselle luettavaksi. Se ei ole kovin pitkä eikä raskas, mutta mielenkiintoinen.

Kuten Hautalalle, kirjat, tarinat, kirjallisuus ovat minullekin tärkeä keino selviytyä elämässä, mutta ovat ne paljon muutakin. Hetken pako arjesta – olkoon se sillä hetkellä harmaata tai kaikenkirjavaa, ikkuna muihin maailmoihin, toisenlaiseen elämään, kurkistus jonnekin ihan muualle. Viihdettä, jännitystä, uusia näkökulmia, tiedonmurusia, kirjasta riippuen.

Joskus suunnilleen kahdentoista vanhana kirjoitin päiväkirjaani, että haluaisin elää jännityskirjan sivuilla, sillä oma elämäni tuntui niin kovin tylsältä siihen verrattuna. Siinä vaiheessa olin jo kolmisen vuotta ahminut kirjoja 1-2 kirjan päivävauhdilla. Luin noiden varhaisnuoruuden ja nuoruuden vuosien aikana satoja ja taas satoja kirjoja. Yliopisto-opinnot laannuttivat intoa hieman, sillä kun luki kutakuinkin työkseen, ei meinannut enää riittää mielenkiintoa ja energiaa lukea vapaalla.

Vaikka opin lukemaan viiden vanhana, kesti jokunen vuosi ennen kuin pääsin oikein lukemisen makuun. Saatoin kyllä läksyjen teon lomassa unohtua lukemaan äikän lukukirjaa, mutta ihan varsinaisten kirjojen lukeminen antoi vielä odottaa. Sinä kesänä kun täytin yhdeksän, antoi äiti minulle ”lukuläksyksi” lukea kesän aikana viisi kirjaa. En lukenut ensimmäistäkään loppuun saakka.

Ehkä syynä oli tylsäksi kokemani kirja – Pelastuspartio Bernard ja Bianca – tai ehkä viisi kirjaa tuntui liian vaativa ensihaaste. Oli miten oli, syksyn aikana jo löysin lukuvaihteen vähän kerrassaan. Muistelen aloitelleeni Tiina-kirjoilla, tai ehkä sillä Kolmella etsivällä, joka oli omassa hyllyssäni. Eikä aikaakaan, kun jo kolusin Munkan kirjastoa ja vähän myöhemmin Töölön kirjastoa. Luin myös kaiken omasta hyllystäni (ja sitä oli vanhempieni peruilta paljon). Kaiken paitsi sen Pelastuspartion.

Samoihin aikoihin syttyi into kirjoitella omia tarinoita. Kaikki ovat kauan sitten jo kadonneet. Ehkä ihan onneksi niin.

Siinä murrosiän kynnyksellä luin myös kaiken äitini kirjahyllystä. Urisit, joista eritoten Exodus kiehtoi ja luin sen uudestaan ja uudestaan – nuorena jotenkin jaksaa ja ehtii lukea kirjojakin moneen kertaan toisin kuin nyt, kun tuntuu, että maailmassa on aivan liikaa kirjoja ja aivan liian vähän aikaa. Flemingin Bondit, joista päiväkirjaanikin kirjoitin oppineeni, miten mies tapetaan rannekellolla ja sopivalla puukoniskulla. Tai jotain. Luin Modesty Blaiset ja halusin olla kuin hän. Luin Okalinnut kerran, toisen, monta kertaa. Ja Timin myös.

Äidinkielenopettajat järestään tykkäsivät minusta ja kirjoituksistani. He myös järestään usuttivat minua lukemaan Mika Waltaria. Lopulta lukiosta ulos kirjoitettuani tartuin viimein ensimmäiseen Waltariini, Sinuheen. Ostin sen suorastaan itselleni; tuolla se nököttää hyllyssäni isovanhemmiltani perimieni vähän vanhempien Waltareiden vieressä; siellä on ensimmäistä ja kolmatta ja neljättä painosta ainakin Mikael Karvajalasta ja Turms kuolemattomasta ja jostain muustakin vielä.

Luin Sinuhea tuona lukionjälkeisenä kesänä mökillä ennen naimisiinmenoa. Mökki, hyttyset ja Sinuhe.

Tosikoista odottaessani tutustuin vähän kevyempään kirjallisuuteen siskoni lainatessa minulle pinon Janet Evanovicheja. Olisikohan ollut kuusi ensimmäistä Stephanie Plumia. Olin ennenaikaisten supisteluiden kanssa sairaslomalla. Luin kirjan päivässä esikoisen ollessa (lyhennettyä päivää) perhepäivähoidossa ja katsellessa Fröbelin Palikoita haettuani hänet kotiin. Yhdistän vieläkin tietyt Fröbelien laulut noihin kirjoihin, joita samalla siinä lapsen vieressä sohvalla luin.

Lasten ollessa pieniä, en jaksanut oikein lukea mitään muuta kuin hyvin keveää viihdekirjallisuutta. Evanovicheja, Michael Palmereita, Tess Gerritseneitä, Patricia Cornwellia jne. Tosin en siitä keveydestä kaikkien osalta niin tiedä, mutta viihdettä yhtä kaikki. Leikkaukseni jälkeen kolme vuotta sitten keski-ikäistyin yhtäkkiä ja aloin lukea kirjahyllyssäni vuosia pölyä keränneitä elämäkertoja.

Siitä se sitten lähti. Elämäkerta toisensa perään, ja kun mies ehdotti, että lukisin Anthony Kiedisin elämäkerran, alkoi ketju, jonka loppua ei näy. Ikonisten ja vähän vähemmänkin ikonisten, mutta kuuluisien, ”isojen” rokkareiden elämäkertoja yhden toisensa perään. Jokainen kirja herättää kiinnostuksen seuraavaan. Kirjavirta Amazonista on jatkuva. Ja päässä on lista seuraavista.

Mies aina sanoo minulle, että uteliaisuus tappoi kissan. Sillä minä olen hyvin utelias luonne. Toisinaan se saa minut vaikeuksiin, kun uteliaisuuttani työnnän sormeni tai pääni – joskus jopa aivan kirjaimellisesti – jonnekin minne ei pitäisi. Toimin impulsiivisesti, uteliaisuuteni vauhdittamana.

Kirjat ruokkivat uteliaisuuttani sellaisella turvallisella tavalla – jos ei lasketa sitä, että todennäköisin kuolinsyyni on auton alle jääminen kännykkä kädessä, Kindle auki. Kirjat ovat ikkuna maailmoihin, joista muuten voin vain uneksia. Seikkailuihin, joihin en oikeasti itse haluaisi, vaikka näennäisesti haluaisinkin. Erilaisten ihmisten ajatuksiin ja elämään.

Juuri nyt minulla on kesken Helen Macdonaldin kirja ”H niinkuin haukka”. Ostin kirjan Akateemisen kirja-alesta. Kirjan kansi tuijotti minua pöydältä vaativasti. Nostin kirjan käteeni ja luin takakannen. Tuumasin, että ehkä. Kiertelin vähän ja palasin kirjan luo. Nostin sen uudelleen käsiini, laskin jälleen alas ja kiertelin vielä vähän. Palasin kuitenkin aina vain takaisin kirjan luo. Siinä oli jotakin outoa vetovoimaa. Eikä se oli tuottanut pettymystä. Kirja on erittäin kiehtovasti, hienolla tavalla kirjoitettu.

”Minulla oli tapana lukea […] T.H. Whitea. The Once and Future Kingiä. […] Otin sen mukaan luin sitä meno- ja paluumatkalla,” vastasi eläkkeelle jäänyt U-2-vakoilulentäjä Macdonaldin kysymykseen, eikö 9-12 tunnin yksinlennot olleet kammottavia. Kyllä, kirjallisuus on selviytymiskeino. Ja The Once and Future King on ostoslistallani ;)

The Book Thief

bookthiefIn the ever growing list of books that have left an impression on me, The Book Thief went straight to the top when I read it. The book that is a touching story about a girl in early WWII Germany, a girl who picks up a book, learns to read and learns to love books. The story would be touching even without the books. Without the narrator, who just happens to be Death. It would be touching just as the story of a girl who loses her dad to Nazis and her brother on the way to be given away to foster care, because her mom had to hide; her parents were communists. What makes it a spectacular read, is Death as the narrator, and the books, that are like salt in food. Not necessary, but brings out the true flavor.

The common thread begins when the girl’s – Liesel Meminger is her name – brother is buried by the railroad after dying in the train and one of the gravediggers lose their handbook in the snow. Liesel picks up the book, holding on to it like it could bring her brother back. At the time, she doesn’t even know how to read, but she keeps the book as a relic under her mattress until one night her step-father finds it and using the book, he teaches her to read.

That one book, as grave as it is, is the one possession she holds most dear. She reads it over and over again, until she gets her second book: she retrieves a smoldering book from a nazi bonfire, after everyone has already gone. She is overseen by te mayor’s wife, but she stays silent for her own reasons. The true paradise for Liesel opens up as the mayor’s wife invites Liesel to her library, telling her she can come over any time to read. She understand’s Liesel’s love for books and stories and she nurtures it. Liesel is in awe and for a while she can barely breathe.

Liesel and her foster parents are a humane kind of family. People who value people and refuse to hate jews while trying to maintain a balance where they wouldn’t be in danger themselves. The father with his accordion, the mother with her big heart and foul mouth, Liesel with her love of stories. The best friend who takes a swim in the icy river to salvage Liesel’s book. The jewish refugee, who writes his own story on the leaves of Mein Kampf (after painting them white) for Liesel to find and read when she is older.

The book grasps the horrors and fears of little town in Nazi Germany like none I have read before. And I have read quite a few of them, books about that age and time. Anne Frank was almost an obsession to me and visiting her hideout in Amsterdam an almost religious experienvce. Leon Uris with Mila 18, excellent book as well. Corrie ten Boom. And who knows how many others. Most of them haven’t stuck; I can’t remember half of what I’ve read. Only the most powerful reading experiences leave a permanent mark in my mind.

This book about the little book has all the makings of a classic. The extremely compelling storyline, the rich character of Liesel, the human tragedy that comes with the nazi/jew territory, the love of books, for all things. Not jewelry, not coins, not toys. A passion for books and reading and how it all starts and evolves. In the midst of the hardships of Hitler’s reign, of poverty, of missing family members, of the terrors of war. It is Liesel reading to the people in the bomb shelter that calms them all down. It is Liesel reading to the old lady missing his sons, that gives her a wee bit of joy each day. It is the stories that weave the stories. And the biggest stories of all, are our lives.

Quite often I like to watch movies made of books I have likes. Almost as often I am heavily disappointed. Like with the Veronica Roth’s Divergent. It was an ok movie, but the differences just were too much. And the second book-to-movie, Insurgent? The trailer was already so absurd compared to the book, that I completely dismissed the movie. Or like the Shadowhunters. Cassandra Claire’s books weave an awesome captivating world that you just want to dwell in. But the movies and series based on her books? Meh. I watch them simply because they give a tiny Shadowhunter-fix despite the differences.

With this in mind, The Book Thief movie was a really pleasant surprise. Of course you need to simplify things and cut some corners when making a two hour movie from a novel, but this movie made it in a totally classy way. The movie was every bit as powerful of an experience as the book. It captured the atmosphere, the feeling of the story excellently. So for once I can truly honestly say: if you’re not really a reading person, at least watch the movie. It’s a story every person in this western world in the era of Trump et al. should read or watch. Just to *remember*.

Lukutoukan anatomia

To-read list never seems to get smaller

Luin eilen loppuun kirjan “Lemmy – Ace of Spades”. Kirja oli oikein hyvä, mutta lukemista siivitti kyllä sekin, että OCD:nä minulla oli vaikeuksia suvaita sitä, että lukupinohyllyni oli kirjan verran liian täysi ja yksi kirja – luonnollisesti se, mitä luin – seilaili ympäriinsä omaa paikkaa vailla. Juuri nyt kaikki kymmenen kirjaa mahtuu sulassa sovussa tuohon sängyn vieressä olevaan kirjakoloon. Vaikka olen lukenut kirjan toisensa perään, pysyy koko itsepintaisesti täynnä ja toisinaan siis jopa vuotaa yli.

Siirryin jo vuosia sitten eKirjoihin, Kindle-lukijaksi. Kindlessäni on toiset kymmenen kirjaa jonossa. Ennen luin yhtä kirjaa kerrallaan, nyttemmin minulla on lähes aina kesken sekä Kindle-kirja että ihan oikea kirja. Ensinnäkin on kirjoja, jotka ovat hyllypaikan arvoisia. Toiseksi, kirpparilta tekee toisinaan kivoja kirjalöytöjä, samoin landelta (lainoja, sillä sinne kirjat palautan). Kolmanneksi, saan kirjoja lahjaksi. Kuten tuon Lemmyn ja seuraavana lukuun tulevan Mikko Porvalin “Sinisen kuoleman kuvan”. Kirjoja luen kotona, eKirjoja reissussa niiden kulkiessa niin kätevästi taskussa kännykän mukana.

Spending too much money on books, again

Voisin minä rahaa kai huonompiinkin asioihin laittaa. Kengät ja vaatteetkin on kivoja, ja oli aika elämässäni, jolloin ne menivätkin kirjojen edelle. Se oli kuitenkin vain väliaikainen vaihe ja syytän siitä aviokriisiä ja eroa. Kirjat ovat tuota muutaman vuoden jaksoa lukuunottamatta aina olleet minulle vaatteita ja kenkiä tärkeämpiä.

Sees movie: “the book was better”

Preferoin aina kirjoja. Joskus filmatisoinnit on mukiinmeneviä, joskus osaan nauttia niistä kaikesta huolimatta (vrt. esim. Okalinnut, Hithchiker’s Guide to the Galaxy ja Shadowhunters), joskus jää vaan katsomatta (vrt. vaikkapa Divergent – katsominen loppui yhteen elokuvaan). On toki niitäkin tarinoita, jotka olen vain nähnyt elokuvina, kuten Nälkäpelit ja Maze Runnerin – jälkimmäisestä tosin en ole katsonut kuin ekan elokuvan, sen jälkeen kun esikoinen oli nähnyt toisen ja sanoi sen olevan ihan huono (koska kirja). En kuitenkaan tykkää lukea kirjoja, jotka on kirjoitettu elokuvakäsärin pohjalta eikä toisinpäin.

Dream home includes a library with rolling ladders

Oi kyllä! Sellainen Beauty and the Beast -kirjasto! Tai edes ihan vaan tarpeeksi iso ja korkea sille kirjamäärälle, joka minulla nyt on! Sisältäen mukavan lukutuolin ja takan. Vaikka tuo lukeminen kirjastossa takan ääressä on ehkä enemmän sellainen “this is what I think I do” kuin “this is what I actually do” -juttu, koska tosiasiahan on, etten edes yleensä lue tai katso mitään olkkarissa vaan ihan sängyssä nyhjään kirjani tai läppärini kanssa. Silti, kirjasto, jossa jokaiselle kirjalle on arvoisensa paikka. Kirjat on minulle vähän kuin puput Snoopylle. Ooh, kirjoja! Minusta on ihanaa katsella kirjoja!

Maybe some day :)

Wishing there was a perfume of ink and paper or an Eau de New Book

En ole hajuvesityyppi, lähinnä koska olen hajusteallerginen. En ehkä haluaisi tuoksua itse kirjalta, enkä ihmeemmin nuuhki kirjoja. Nahkakansissa on oma viehätyksensä ja tuoksunsa tosin kyllä. Sitä paitsi pidän enemmän vanhoista kirjoita kuin upouusista, noin kirjoina. Niissä on sitä jotain. Ajan patinaa ja arvokkuutta. Yleisesti ottaen kirjan arvo on minulle kuitenkin enempi sen sisällössä kuin kansissa. Tuoksusta puhumattakaan.

The ideal date location is a bookstore or a library

Tämäkin on osaltani ehkä hivenen kyseenalainen juttu. Kirjat ovat minulle aika henkilökohtainen kokemus. Jaan siis mielelläni lukemaani, mutta kirjakaupoissa ja kirjastoissa tykkään kuljeskella yksin. Vain minä ja kirjat. Treffilokaationa tykkäsin suunnattomasti Kiasmasta. En olisi ehkä edes arvannut etukäteen, mutta taidekokemuksen jakaminen ensitreffeilleä oli huikean hienoa! Tutkin sitten kyllä toisen ihmisen kotoa löytyvän kirjahyllyn ja ainakin kuvittelen sen kertovan hänestä jotain. Omani ainakin kertoo jotain minusta.

Expert at doing things one-handed or walking around without glancing up

Monetkohan mannapuurot olen keittänyt (lue: polttanut pohjaan :P ) kirja toisessa kädessä? Montakohan kertaa olen törmännyt oveen nenä kirjassa (ei sillä, törmäilen niihin ilmankin :D )? Hyvä kirja on vaikea laskea kädestä, vaikka pitäisi laittaa lapsille iltapala tai viedä koirat ulos. Olen tietoisesti opetellut sitä viime vuosina, sillä ei ole kiva syödä pohjaan palanutta mannapuuroa, ja koirien kanssa ulkona kyllä pitäisi vähän kiinnittää ympäristöönsä huomiota ;)

Montakohan kertaa olen kirjaani uppoutuneena ajanut bussissa pysäkkini ohi ja löytänyt itseni päättäriltä? Montakohan kertaa olen mennyt pysäkin tai pari ohi vielä toiseenkin suuntaan? Jos kohta ADD:n onkin vaikea monesti keskittyä, kirjat triggeröivät minussa sen ylikeskittymisen ja koko muu maailma katoaa. Siksi on parempi, että ihan vaan irrotan itseni kirjasta kun pitäisi keskittyä tekemään jotain muuta, vaikka sinänsä toki puuron hämmentäminen toisella kädellä kirja toisessa kädessä onnistuukin.

AnatomyOfBookworm

The good, the bad, the meh and the books of 2016

Vuosi valuu kohti loppuaan. Aika katsoa taas taaksepäin ja poimia vuoden hyvät, pahat, ompahavvaan ja kirjat esiin. ** This year is nearly over, so it’s time to take a look back and pick out the good, the bad, the meh and the books of the year.

Tammikuu ** January

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Harvinainen illanistujainen Stadissa teinien toimiessa koiravahteina ** rare occasion of going out with husband while teens were dogsitting
+ X-Files season 10 <3
+ Star Wars: The Force Awakens

– R.I.P. David Bowie
– R.I.P. Alan Rickman
– Auto juuttui lumiseen ojaan ** Car stuck in snowy ditch

* Kauniit lumiset maisemat ** The beautiful snowy nature

Kuukauden kirja ** Book of the month: Serpent (by Clive Cussler)

Helmikuu ** February

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Puhdas pään MRI ** Clean MRI ogf head
+ Kissakahvila Helkatti ** Cat coffee shop Helkatti

– Kehä ykkösen nopeuskamerat ** The speed cameras on Ring 1
– R.I.P. Uberto Eco

*  Työmatka Harjavaltaan ** Businesstrip to Harjavalta

Kuukauden kirja ** Book of the month:  Daughter of Narcissus (by Lady Colin Campbell)

Maaliskuu ** March

Brussels

+ Boulderoimassa eli seinällä pitkästä aikaa ** Bouldering, ie. wall climbing for the first time in years
+ Tallinna kaveriporukassa ** Tallinn with friends

– Brysselin lentokentän pommi-isku ** Bomb at Brussels Airport

* Työmatka Brysseliin ** Business trip to Brussels

Kuukauden kirja ** Book of the month: Luostarin varjot (by C.J. Sansom)

Huhtikuu ** April  

SAMSUNG DIGITAL CAMERA

+ Aloin maalata ** I started painting
+ Escape Room ensimmäistä kertaa ** Escape Room for the first time
+ Sain iPhone SE:n ** Got my iPhone SE

– R.I.P. Prince
– North Carolina diskriminaatio-lait ** North Carolina discrimination laws

* Nuorimmaisestakin tuli teini ** The youngest one became officially a teen

Kuukauden kirja ** Book of the month: Viipurin kaunotar (by Kaari Utrio)

Toukokuu ** May

2016-05-11 16.16.39

+ Ilmavoimamuseossa vierailu ** Visiting The Finnish Airforce Museum
+ Äitienpäivä ja Mamma <3 -muki ** Mother’s Day and Mamma <3 mug
+ Seikkailupuisto Korkee ** Adventure park Korkee
+ Hanami-juhla ystävien luona ** Hanami party at friends

* Työmatka Jyväskylä/Tikkakoski ** Business trip to Jyväskylä/Tikkakoski
* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma
* Sokeriton kuukausi ** Sugar free month
* Tyttärestäni kuoriutui poika ** My daughter grew up to be a son

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Pursuit (by Janet Evanovich)

Kesäkuu ** June

2016-06-17 21.23.13-2

+ Esikoinen pääsi peruskoulusta ja pääsi haluamaansa lukioon ** Oldest kid graduated from “peruskoulu” (sort of like junior high, which in Finland ends the mandatory school) and was accepted to the high school which was his first choice
+ Tosikoinen pääsi ala-asteelta ** Youngest one finished the elementary school
+ Rakennettiin hieno workbench autotalliin ** Built a sturdy workbench for the mancave in the garage

– Myrsky, jonka seurauksena tosikoiselta jäi partioleiri väliin ** Storm, that caused the youngest one to skip scout camp

* Mökkireissu teini-nelikon ja koiran kanssa ** At the summer cottage with four teens and a dog
* Brexit

Kuukauden kirja ** Book of the month: Scar Tissue (by Anthony Kiedis)

Heinäkuu ** July

2016-07-18 14.19.08

+ Kesäloma ** Summer vacation
+ Lapin reissu ** Trip to Lapland
+ Grillibileet kavereiden kanssa ** Barbecue with friends
+ Seikkailupuisto Zippy omien teinien kanssa ** Adventure park Zippy with my teens
Valkealalaiset tytöt pelastivat pikkupojan hukkumiselta ** The two girls who saved a little boy from drowning in Valkeala

– Liki päivittäiset ukkoset, jotka pelotti Meggieä ** Almost daily thundering that scared Meggie
Surullinen ja pelottavakin uutiskuukausi ** Sad and even a bit scary month of news

* Pokemon Go

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Storied Life of A.J. Fikry (Gabrielle Zevin)

Elokuu ** August

2016-08-20 17.24.19

+ Ystävien ihanat häät ** The lovely wedding of my friends
+ Viikonloppu kummitätini luona ** Weekend with my godmother

– Räjähdyksiä Thaimaassa ** Explosions in Thailand
– Sähköisten lukiokirjojen hankinta ** Buying highschool eBooks
– Kahdet ylinopeussakot parin viikon sisään ** Two speeding tickets within two weeks
– R.I.P. Gene Wilder

* Työmatka Pori/Yyteri/Rauma ** Business trip to Pori/Yyteri/Rauma

Kuukauden kirja ** Book of the month: Tyttöteurastaja (by Riitta Lehvonen)

Syyskuu ** September

2016-09-23 19.00.34

+ Lyhennytin hiukset optimaaliseen mittaan ** Had my hair cut short(er), to an optimal length
+ Rapujuhlat landella ** Crawfish party at our summer place

– Surkea hotelli Iisalmessa ** Sucky hotel in Iisalmi

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Rauma/Pori ** Business trip to Rauma/Pori

Kuukauden kirja ** Book of the month: This is a Call: The Life and Times of Dave Grohl (by Paul Brannigan)

Lokakuu ** October

DSCN1714

+ Firman “pikkujoulu”matka Seefeldiin, Itävaltaan ** Company trip to Seefeld, Austria

* Aika mitäänsanomaton kuukausi noin muuten ** A pretty uneventful month otherwise

Kuukauden kirja ** Book of the month: The Book Thief (by Markus Zusak)

Marraskuu ** November

2016-11-14 16.28.05

+ Konferenssimatka Wieniin ** Conference trip to Vienna
+ Ilta kummitädin seurassa ** Evening with my godmother

Trump
– Viikkojen kamppailu flunssaa vastaan ** Weeks of struggling against flu
– Parin päivän äänettömyys ** Being voiceless for a couple days

* Työmatka Iisalmeen ** Business trip to Iisalmi
* Työmatka Heinolaan ** Business trip to Heinola

Kuukauden kirja ** Book of the month: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children (by Ransom Riggs)

Joulukuu ** December

2016-12-27 14.56.35-1

+ Tämäkin vuosi loppuu ** This year will come to its end
+ Joulu ja loma ** Christmas and vacation
+ Ei työmatkoja ** No business trips

– R.I.P. George Michael
– R.I.P. Zsa Zsa Gabor
– R.I.P. Carrie Ficher
– R.I.P. Debbie Reynolds
– Miehen jatkuva työreissaus ** The many business trips of my husband

* Saara Aalto (X-Factor Britain)

Kuukauden kirja ** Book of the month: Kenkäheinistä kännyköihin (by Riitta Lehvonen)