Viisi kirjaa

Myönnän, nappasin tämän Facebookista. En vaan voinut ohittaa!

(1. päivänä) kirja, jota luet nyt

En yleensä moniaja kirjojen kanssa, mutta olen viime aikoina lukenut sekä perinteistä kirja-kirjaa että eKirjaa yhtaikaa, sillä en jaksa kantaa kirjoja yleensä mukanani ja kuitenkin bussissa ja missä vaan mieluusti luen. Juuri nyt siis on kesken kaksi:
Kaari Utrio: Viipurin kaunotar
Clive Cussler: Blue GoldSpring16

(2. päivänä) kirja, jota rakastit lapsena

Tätä sivusin juuri toissapäivänä, kun maalailin kyseisen kirjan innoittamana pienen kuvan. Tämän kirjan muistan liki ulkoa vieläkin, tätä kirjaa siteeraan joka kevät. Se on tietenkin Pupu etsii omaa kotia.

“Kevät kevät kevät!” lauloivat pikku-punarinnat niin, että olivat pudota pudota pesästä! Ja oli kevät.

(3. päivänä) kirja, joka jäi kesken

Kirjan kesken jättäminen on minulle melko harvinaista. Yleensä kahlaan läpi tylsemmätkin kirjat. Äkkiseltään mieleen tulee kolme, joita en vaan saanut luettua loppuun. Kaikki elämän eri hetkiltä:

– Margery Sharp: Pelastuspartio Bernard ja Bianca – luin kirjaa yhdeksänvanhana enkä päässyt puusta pitkään, sillä pitkästyin
– Leo Tolstoi: Anna Karenina – hyvä yritys noin parikymppisenä, ajatuksena, että kuuluuhan sen lukeminen yleissivistykseen. Paitsi että tylsistyin kuoliaaksi, kyllästyin Venäjän ylimystön edesottamuksiin
– Andrew Peterson: Contract to Kill – olen lukenut ko. sarjan aikaisemmat kolme kirjaa, mutta tämän neljännen kanssa viimein kyllästyin siihen ex-military-touhuun ja kohtalaisen raakaan actioniin

(4. päivänä) kirja, joka teki suuren vaikutuksen

Näitähän olen listannut ennenkin. Yhden kirjan valitseminen on aika vaikeaa jälleen, joten kirjaan tähänkin kolme.

– Richard Adams: Ruohometsän kansa – varhaisteininä luettua
– Colleen McCullough: Tim –
murrosiän lukukokemus
Seita Vuorela: Karikko – 
viime vuoden luku-uutuus, teinin suosittelemana

(5. päivänä) kirja, johon palaat aina uudelleen

On yksi yliste muiden. Kirja, jonka olen lukenut varmaan parikymmentä kertaa läpi. Kirja, jonka pohjalta tehdyn sarjan olen katsonut läpi lukemattomia kertoja. Tarina, joka koskettaa syvältä, eri elämänvaiheissa eri tavoilla. Kirja, johon palaan aina vaan uudestaan ja uudestaan. Colleen McCullough: Okalinnut.

Teinien äiti

Bongasin tämän (taas) naamakirjasta. Reilut kuusi vuotta sitten, tyttöjen ollessa 8 ja 6 -vuotiaat, kyselin heiltä näitä viimeksi. Nyt esikoisella (15v) oli suorastaan hauskaa vastaillessaan näihin, tosikoinen (12½v) puolestaan ärähti ensimmäiseen kysymykseen: “No emmä tiedä!” Ja toiseen: “Mitä vitsii sä oikeen kyselet?” joten luovutin :D

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?
– Tuu tekee tiskit! Tee sitä! Tee tätä!
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?
– se että teen ilman että äidin tarvii sanoa kymmentä kertaa
3. Mikä tekee surulliseksi?
– se jos sen tarvii sanoa yli kolme kertaa
4. Miten äiti saa sinut nauramaan?
– olemalla yksinkertanen
5. Millainen äitisi oli lapsena?
– juntti
6. Kuinka vanha äitisi on?
– liian vanha
7.Kuinka pitkä äitisi on?
– liian lyhyt
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa?
– mun käskyttäminen
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla?
– istuu koneella
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
– kärkevistä mielipiteistä
11. Missä äitisi on tosi hyvä?
– mun käskyttämisessä ja kärkevissä mielipiteissä
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?
– asioiden muistamisessa
13. Mitä äitisi tekee työkseen?
– istuu koneella
14. Mikä on äitisi lempiruokaa?
– kaikki
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi?
– koska hän onnistuu näyttämään nuoremmalta kuin onkaan
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
– Obelix (älä kysy miks)
17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä?
– jankataan ja ollaan sarkastisia
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi?
– molemmat ollaan itsepäisiä ja sarkastisia paitsi äiti ei osaa olla sarkastinen
19. Mitä eroa teissä on?
– mä oon nuorekkaampi
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua?
– no ei se muuten tulis mulle huutaan et tee sitä tee tätä tai ole tekemättä sitä tai tätä

Toi viimesin vastaus kyllä aika lailla made my day <3 Ja mitä muistiini tulee, myönnän sen olevan to-del-la surkea!

Olen suomalainen

En pidä stereotypioinnista enkä yleistyksistä, mutta sitli harrastan niitä satunnaisesti itsekin – onhan se aika tehokas keino, kun pitää saada viesti perille. Paitsi silloin kun se ei ole. Lue: silloin kun sen lukija/kuulija ei itseään siitä tunnista ja siksi siitä suuttuu (olipa se sitten siksi ettei se osunut oikeaan tai siksi, että se osui liiankin lähelle). Ja sitten nämä tällaiset kuten tämä MTV3:n lista on minusta vaan hauskoja. Minusta on hauska katsoa, kuinka moni kohta osuu itsellenikin nappiin ja sitten voin nauraa omalle stereotyyppisyydelleni, niin uniikki ernu kuin minäkin haluaisin olla/kuvittelen olevani ;)

Kaikki ovat tottuneet siihen, ettei koulussa käyminen maksa. Voi jenkkiparkoja, kyllä niillä on kallista! – Juu ja ei. Kävin “peruskoulua korvaavaa” yksityiskoulua, jossa oli lukukausimaksu.

Vaivaantunut hiljaisuus esimerkiksi hississä naapurin kanssa on normaali olotila. – Onko se oikeasti vaivaantunut? Minusta suomalaiset osaa aika hyvin vaan olla hiljaa, vaivaantumatta.

Et itse asiassa ole ihan varma, oliko tuo naapurisi. Kuka niitä tuntee? Ei tämä ole mikään Pieni Talo Preerialla! – Joo ja ei. Minusta on ihan kiva tuntea naapureita, mutten minä kaikkien kanssa jaksa sosialisoida.

On erittäin ok olla puhumatta myös uusille tuttavuuksille. Jotka ovat ehkä naapureitasi. Joita et tunne… – Onhan se ok. Vaikka tuntisinkin. Tervehdin sentään kuitenkin.

Kaupassakaan ei puhuta ihan kenelle tahansa – korkeintaan kassahenkilölle, jos hänellekään. Jos et löydä heti etsimääsi yrität päästä mahdollisimman pitkälle kysymättä henkilökunnalta, niin tehdään vasta pakon edessä. – Joo ja ei. Minä puhelen tuntemattomille, jos siltä tuntuu. Kaupassa, bussipysäkillä, muuten vaan randomisti. Tytöistä etenkin nuorin sanoo aina: “Äiti, lopeta se tuntemattomille puhuminen, se on noloo!” Mutta tunnista itseni tuosta “etsin mieluummin pitkään ja hartaasti itse” ellei mulla ole kiire.

Vain ystäviä halataan ja vain rakkaita pusutellaan. – Saatan halata puolituttuakin, joskus jopa tuntematonta, riippuu tilanteesta. Kreikassa ja Espanjassa kaikki halaa ja poskisuukottaa ja se on ihan okei ja minusta oikein kivakin tapa.

Itsekseen hymyileminen on epäilyttävää. Vain pervot ja hullut hymyilevät ilman (näkyvää) syytä. – Teen tätä PALJON! Mulla on kaikenlaista omakivajeejeetä aina menossa :D

Voit edelleen käyttää samoja vaatteita, kuin 20 vuotta sitten (vaikka ne eivät enää mahtuisi sinulle kunnolla) – En. En todellakaan. Ai kamala, mitä kledjuja mä sillon käytin!

Mämmiä

Tässä kuvassa oleva ruoka on oikeasti herkullista. – Comme si, comme ca. Saatan syödä annoksen, kerran pääsiäisessä. On se ihan hyvää, silleen…

Kahvia on saatava aamulla, päivällä ja illalla. Kaksi kuppia. Tai kolme. – Aamu alkaa kahvilla. Ennne join sitä ihan kamalasti. Leikkauksen jälkeen piti leikata sitäkin. Muuten iskee paha vertigo.

On ihan normaalia, ettei yöllä ole pimeää kesäisin. – On. Kauniit valkoiset kesäyöt :)

On normaalia aloittaa t-paitakelit, kun lämpöasteita on 12. Esimerkiksi vappu on ihan hyvä aika kyykkiä piknikillä räntäsateessa. +20 astetta on shortsikeli, eikä -10 ole vielä edes kylmä. – No ei tod! Teepaita- ja shortsikelit alkaa noin 25 asteessa (tosin saatan olla ulkona sellaisissa vähemmässäkin astelukemassa, jos olen suorassa auringossa). Vappua vietän sisällä, jos ei ole oikeasti lämmin, eli melkein aina. -10 astetta on pirun kylmä.

Mökille hyttysten keskelle lähdetään mieluummin kuin etelänmatkalle. Minä menen nyt Savoon! – Etelänmatkassa on ikävä sointi. Mieluiten lähtisin Kreikkaan, Tinokselle. Etelään juu, muttei se sellai etelänmatka oo…

Kesällä jokainen viikonloppu kuluu festareilla. – Ei kulu.

Festareilla (1)

Teltassa voi ihan hyvin olla, vaikka sataisi. – Ei voi. Tai no, joo. Mut mieluummin ei.

On ihan normaalia, että kuusi kuukautta vuodesta on pimeää koko ajan. Aamu voi olla jo pitkällä, vaikka ulkona on pilkkopimeää… – Valitettavasti se on normaalia. Pääni ei siihen näytä tämän elämäni aikana tottuvan.

Palkka on pyhä asia. Sen määrää ei kysellä, eikä kerrota. Kellekään. – Ei se mulle niin tabu ole, mutta vähän…

Verot eivät ole pyhä asia. Verotiedot julkaistaan lehdessä, ja ne tulee lukea. Tarkkaan. Miten muuten voisi tietää, ketä kadehtia! – En lue. EVVK.

Siis mun on pakko saada asuntolainaa. Kaikilla muillakin on. – Ei oo.

Hammaslääkäriin pääsee maksutta alaikäisenä. Myöhemminkin pääsee halvalla – jos jaksaa odottaa kuusi kuukautta. – Joo, niin. Siksi siellä käydäänkin vain akuuteissa tilanteissa. Silloin kun perheen taloudellinen tilanne salli, kävin aina yksityisellä.

ravintola tallinkilla

Laivalla voi mennä vaikka ravintolaan. Tärkeämpää kuitenkin on mennä tax freehen! – Karkit! Isot M&M’s-pussit! Ja vähän juomatkin.

Jokainen on käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa laivalla. Osa reissuista tosin on hämärtynyt muistoista liian innokkaan oluen nautiskelun vuoksi… – Silleesti niin. What happens in Tallinn, stays in Tallinn, they say.

Tunnet jonkun, joka hukkui juhannuksena. – En tunne.

Olet jonottanut ämpäriä. – En ole :D

Osaat sytyttää saunan pesän. – Tietty!!!

Olet nähnyt ja koskettanut lehmää. Maidon alkuperä ei todellakaan ole mikään mysteeri! – Sukulaisilla on lehmätila, juu. Esikoinen on jopa käynyt teepaidastaan lehmän sarvissa roikkumassa parin vanhana. Ei tarkoituksella ;)

Kun sanon “presidentti”, ajattelet joko “kahvi” tai “Kekkonen”. – Se oli silloin lapsena se, kun Kekkonen oli presidentin synonyymi. Sittemmin se on vähän laajentanut merkitystään ;)

Muistat edelleen jääkiekon MM-95-voiton. Suomi! Suomi! Suomi! – Muistan toki. Olin Lintsillä kesätöissä, enkä nähnyt ottelua, mutta vaxit oli Peacockissa kattomassa sitä ja ansiokkaasti pitivät ajan tasalla. Voi sitä humua, kun jotenkin ihan ilman niitä kännyköitäkin se voittotieto kiiri läpi Lintsin!

Tiedät, miltä terva tuoksuu. – Ehdottomasti!

Jokin näistä kuuluu kesääsi: Linnanmäki, Särkänniemi, Korkeasaari, risteily. – Kuului ne ennen, muttei enää.

Sanat “kesä” ja “makkara” liittyvät mielessäsi tiiviisti yhteen. Ja “mansikka” myös! – Joo ja ei. Makkara tuo mieleen HK:n Campingin, jota EN SYÖ.

mansikoita (1)

Kesä. Mansikat. Suomi. – Kyl. Suomalaiset mansikat on parhaita, sano kuka vaan mitä vaan.

Juhlit keskikesää polttamalla suuren määrän risuja tai rojua jonkun pellolla. – Joskus, joskus en.

Kukaan ei lue Seiskaa. Tai katso BB:tä. Sinäkään. Samalla kaikki tuntuvat mystisesti tietävän, mitä edellä mainituissa viimeksi tapahtui tai kerrottiin. – Se on salakavalaa kollektiivista tietoa ;)

Mitä kuuluu -kysymykseen voit vastata kahdella tavalla: vastaa “ihan hyvää” jos sinulle kuuluu oikeasti huonoa, ja valita vaikka säästä, jos sinulla menee hyvin. – Mä menen nykyään aina ihan hämilleni tuosta kysymyksestä, kun koitan ensin arvioida, haluaako toinen kuulla oikean vastauksen vai oliko se vaan sitä “small talkia” (suomalaisen small talkin extent: “mitä kuuluu?” “kaunis/kamala ilma tänään”). Ja sitten soperran jotain. Viime vuosina on kuulunut niin monenlaista, että “ihan hyvää” on tuntunut usein karmaisevalta valeelta. Niinpä olenkin usein päätynyt sanomaan jotain sellaista kuin “Ihan jees, olosuhteet huomioiden.” Useimmat eivät kysy, mitkä olosuhteet, mutta ne joita oikeasti kiinnostaa elämäni, siihen tarttuvat.

“Anteeksi” ja “mutta” ovat yleisimmät ilmaisut, joita käytät. Myös “no ei tämä mitään” ja “älä nyt” pääsevät usein suustasi. – No joo… Yritän päästä niistä eroon.

Karjalanpiirakat. Muunmaalainen ei vain voi ymmärtää, miten puuro ja leipä -yhdistelmänä voi toimia! – Karjalanpiirakat on niin best! Ja munavoi! Ehdottomasti munaVOI!

Saunassa (2)

Hiljaa. Minä juon nyt viinaa. – Sillon ois parempi kaikkien olla hiljaa joo. Muuten voi tulla vaikka riita.

On ihan normaalia ostaa 6-12 olutta vain itselleen. Hankkikaa omat juomanne! – En juo olutta, enkä saa noin monta siideriä/lonkeroakaan alas yhdessä illassa. Viini.

“Omat juomat” on muuten ihan normaali asia vaikkapa juhlakutsussa. – On se, vaikkei oikeastaan pitäis.

Jos joku ei juo, se on varmaan raskaana. Tai jotenkin muuten outo. – Ei niinkään. Elin minäkin juomatta yli kymmenen ensimmäistä aikuisvuottani. No, outona mua pidettiinkin, mutta mä oon ehkä outo juodessanikin.

On ihan normaalia sahata jäisen järven jäähän reikä ja mennä sitten lillumaan siihen. – Totta kai. En mä tosin siinä lillu, enää etenkään (mua ei enää avantoon saa!).

On ihan normaalia, että kahdeksan kuukautta vuodesta ihminen pukee ylleen neljä paitaa päällekkäin. – Ei ole. EI OLE!!!

Bussissa ei voi istua kenenkään viereen, jos yksittäispaikkoja on vielä tarjolla. Parasta on, jos onnistuu blokkaamaan myöhemmät bussiin tulijat vierestään vaikkapa laukulla. – En blokkaa, mutta juu, etsin minäkin mieluiten sen yksinäisen nurkan.

Säästä voi aina puhua. Sää voi olla liian märkä, liian kuiva, liian kylmä tai liian kuuma. Sää voi harvoin olla sopiva. – Se voi olla vaikka mitä. Siitä saa aina aihetta juttuun. Teininä mulla ja kaverillani oli tapana käydä tällainen kovasti älykäs keskustelu: “Kaunis ilma tänään.” “Juu, mutta kauniimpi huomenna.” kun kiinnostus ympärillä olevien juttuihin oli kymppi.

Tunteista ei voi puhua. Hävettää. – VOIPAS. EI HÄVETÄ! Sitten joskus mietin jälkeenpäin, kuinka vaivautuneeksi mahdoin sen toisen saada…

Bussi/lentokone/metro/mikä tahansa kulkuväline lähteevarmasti aikataulusta edellä, kun a) menee lähtöpaikalle/oviaukolle jonottomaan ainakin 15 minuuttia ennen lähtöä b) tunkee sisälle (mieluiten ensimmäisenä) heti, kun se vain on mahdollista. Viis siitä, onko edellinen satsi matkustajia vielä ehtinyt poistua vai ei. – En ryysää. Vihaan sitä, kun jengi ryysää.

Se, että menet kuumaan huoneeseen alastomien miesten kanssa ja he hakkaavat sinua oksilla, on mielestäsi rentouttavaa ja terveellistä. – Vihta <3

Jyväskylä fail log

Duunireissaaminen ei ole sita hauskinta reissaamista. Yksinäistä ja aika tylsää puuhaa. Olin tässä pari päivää Jyväskylässä. Fail. Monellakin tapaa, vaikkakin itse työ eli koulutus asiakkaalla sentään meni hyvin. Normisettiä.

Fail#1 – Taksi

Siitä on selvästi aikaa, kun viimeksi olen yrittänyt taksilla pieneltä maalaislentokentältä kaupungin keskustaan. Juu, lensin, koska piti ehtiä yhdeksäksi vaikka pääsin vasta samana aamuna lähtemään matkaan. Stadi-Vantaan ja maailman kenttien taksijonoihin tottuneena en mitenkään hogannut, että olisi pitänyt varata taksi paikalle etukäteen. Oli niitä siinä muutama odottamassa, muutamalle ensimmäiselle tulijalle, joiden joukossa en itse ollut, sillä pysähdyin vaihtamaan lentokengät pumpseihin.

Joku soitti taksikeskukseen, joten kuvittelin, ettei minun tarvitse. Taksikeskus ei kuitenkaan ollut ottanut kuuleviin korviinsa, että autoja pitäisi lähettää enemmänkin kuin vain se yksi tilataksi, jonka ko. henkilö oli omalle seurueellen tilannut. Viittä vaille yhdeksän soitin keskukseen turhautuneen puhelun, minkä jälkeen taksi kaarsi paikalle itse asiassa jo puhelun aikana. Olin 20min. myöhässä.

Fail#2 – Vihreät

Vihreillä oli kahvikoju keskellä kävelykatua. Eikö ne tiedä, että vaalit oli jo?

Poliittista peliä paremmin ymmärtävä ystäväni valisti minua, ettei se ollut ollenkaan fail, vaan ihan tarkoituksenmukaista toimintaa – minkä toki jo tiesinkin, mutta. Kiitoskahvit? Äänestitte oikein, tarjoamme kahvia? Jostain syystä sellainen touhu ei vakuuta minua millään tavoin, oli puolue mikä tahansa. Tehköön työnsä eduskunnassa niin että äänestäjät näkevät äänestäneensä oikeaa puoluetta. Kahvia voi tarjota kuka vaan, vaikka minä.

Fail#3 – Happy Bithday

Ei pidä yrittää kirjoittaa englanniksi, jos ei osaa. Typo pubin aidassa :D

Fail#4 – “Täällä voit pelastaa maailman ja vähentää noidannuolia”

Lappu hotellihuoneeni WC:ssä. En muuttunut supersankariksi vierailuni aikana. Paha pettymys.

Fail#5 – Luminen rekisterikilpi

Taivaalta tuli vettä, tuuli oli kova. Odottelin taksia hotellin aulassa. Paikalle kurvasi auto, ei taksini vaan ykstyisauto, jonka etukilpi oli täydellisesti jäisen usean sentin paksuisen lumikerroksen peitossa, sillä laittomalla tavalla. Miten? Miksi?

Fail#6 – Myrsky ja myöhästynyt lento

Lennon takaisin Stadiin piti lähteä 17:50. Klo 17:30 taululla luki “Estimated 18:10”. Klo 17:50 taululla luki “Estimated 18:35”. Klo 18:20 lentokone ei vielä ollut saapunut Jyväskylään edes. Lopulta se rullaili portille ja päästiin koneeseen. Lento lähti 18:40 ja laskeutui pomppuisasti 19:30. Koska Helsingissä riehunut myrsky. Olin himassa tuntia myöhemmin kuin piti. Silloin tuntikin on pitkä aika, kun odottaa kotiinpaluuta duunireissusta. Myrsky oli jo laantunut siihen mennessä, kun taksi toi minut kotiovelle.

Fail#7 – “Tilaa taksisi etukäteen”

Kyllä minä nyt jo tiedän! Missä tuo tiedotus siis oli silloin kun olisin ko. tietoa tarvinnut? Jyväskylän lentoaseman lähtöportilla. “Palaatko myös lentäen? Tilaa taksisi etukäteen.” Kiitos tiedosta, poistuessani sitä erityisesti tarvitsin. Ehkä muistan ensi kerralla.

Fail#8 – “Aloitamme laskeutumisvalmistelut”

Kone rullasi kohti kiitorataa, nousuaikeissa. Lentoemo taisi painaa väärää kuulutusnappia :D

 

Juhlaton luukinkku

Tiedättehän, nämä freudilaiset lipsahdukset sun muut aivojen tuottamat lapsukset? Tiedättehän, miten aivot eivät lue jokaista sanan kirjainta, vaan osaavat kutakuinkin (yleensä) arvata sanan kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain on oikein; loput kirjaimet saavat olla sikin sokin, kunhan ovat? Toiset sanovat sitä hölynpölyksi, mutten mniä tediä, kun minulle se kyllä toimii.

words

Toisaalta vastapainoksi aivoni välillä tekevät tepposia ihan oikein kirjoitettujen sanojen kanssa. Sunnuntaina oltiin kaupoissa, ja eräässä kaupassa oli joululta jääneiden kinkkujen vieressä kyltti:

LUUTON
JUHLAKINKKU

Luin se puolhuolimattomasti siinä ohi kävellessäni, että juhlaton luukinkku. Piti oikein katsoa kylttiä uudestaan.

Eilen tytär lähetti minulle Whatsappissa viestin: “onko se miu känny kuori jo tullu?” Tilasin tyttärille Amazonilta kännyköihin uuden kuoret, vanhojen jo rapistuttua; kuoria kun ei oikein saa Suomesta kunnolla kaikkiin noihin erilaisiin Samsungeihin ja maksavatkin monikertaisesti. Ei tosin Amazonistakaan saa mitä vaan tilattua. Tuntuu, että Suomeen toimitettavien ei-kirjojen valikoima sen kun supistuu supistumistaan. Pitäisi kaivaa jostain esiin sen online-kaupan nimi, josta tilattiin ne edelliset.

Niin, anyway, luin tuon viestin ensisilmäyksellä, että “onko se miru jo kuollu?” ja funtsin ohikiitävän hetken, kuka miru ja miksi se olisi jo kuollut.

Aivoni tuntuvat toimivan ihan nurinkurisesti. Yliteholla silloin kun normaalikin riittäisi, aliteholla silloin kun tarvittaisiin särmää, työmuistin se tyhjää aivan liian nopeasti – siirryin hetki sitten googleen etsimään kuvaa, mutten enää välilehden vaihtamisen jälkeen muistanutkaan, mitä kuvaa olin etsimässä… – ja huumorinikin on niin outoa, ettei kukaan muu sitä ymmärrä. Siksi hihittelen aina keskenäni. Teininä sanottiin “omakivajeejee”.

Eilen suihkussa otin hoitoainetta laittaakseni sen hiuksiini, mutta työnsinkin sen kainaloihini. Sen piti olla vasta seuraava vaihe, hoitoaineen ollessa jo päässäni ja suihkusaippuaa käsissäni. Näitä arkeni kommelluksia. Lisätään soppaan vielä puolikuurous ja vilkas mielikuvitus. Tapahtuipa juuri ennen joulua duunissa:
Työkaveri toiselle: “laita se feisbuukkiin kover fotoks” johon minä: “että mikä power botox?”

Elämäni eikä elämä kanssani ole koskaan tylsää. Paitsi kun olen tylsällä päällä.

download

Jotain hyötyäkin toisinaan on tästä aivojeni kummallisuudesta. Aikoinaan ajalla jälkeen vedenpaisumuksen, ennen älypuhelimia, tabletteja tai edes Metro- ym. ilmaislehtiä kuljin paljon metrolla ja minulla oli tapana lukea päivän uutiset vastapäätä istuneen sanomalehdestä (ihmiset vielä levittivät hesareitakin levälleen metrossa), sillä luen sujuvasti nurinpein, ylösalaisin, peilin kautta sekä oikein päin että kaikin eri tavoin väärin päin. Tämän (tarpeettoman tai tarpeellisen, kuinka vaan) taidon on esikoinenkin perinyt: nelivuotiaana luetteli sujuvasti ylösalaisin olleen kirjan IBAN-koodia matkalla kirjastoon.

upside-down-and-backwards

Voisi kai sanoa, että aivoni ovat kirjainviisaat. Välillä suorastaan kirjainnäsäviisaat ja ilkikuriset ;)