Herkullisia kirjoja

Silloin joskus kauan sitten nuoruudessani kaikki kaverit lukivat Viisikoita. Yritin kerran itsekin ja taisin minä sen yhden lukea loppuun asti (kynnykseni jättää kirjoja kesken on ollut korkea siitä asti kun ylipäänsä pääsin lukemisen makuun). En kuitenkaan sen koommin katsonut Viisikoihin päinkään. Seikkailu jäi ruokailun jalkoihin. Viisikko söi vähän väliä. Sardiineja ja mitä nyt sitten, jotain

Viisi kirjaa

Myönnän, nappasin tämän Facebookista. En vaan voinut ohittaa! (1. päivänä) kirja, jota luet nyt En yleensä moniaja kirjojen kanssa, mutta olen viime aikoina lukenut sekä perinteistä kirja-kirjaa että eKirjaa yhtaikaa, sillä en jaksa kantaa kirjoja yleensä mukanani ja kuitenkin bussissa ja missä vaan mieluusti luen. Juuri nyt siis on kesken kaksi: – Kaari Utrio: Viipurin

2015 goods and bads – hyvät ja pahat

Yritin, mutten osaa enkä kykene. Aina olen jonkinlaisen katsauksen menneeseen vuoteen tehnyt. Tämä viime vuosi, mahtuuhan siihen monta hyvää hetkeä, mutta nyt pääni täyttää vain yksi ajatus: tämä oli se vuosi jolloin isoäitini kuoli. Ehkä se jo yksinään kertoo, kuinka paljon hän minulle merkitsi, merkitsee vielä kuoltuaankin. Jos nyt jotain muutakin koitan vuodesta muistaa, niin

Fabulous fifteen

Esikoinen täytti 15 puoltoista viikkoa sitten. Murrosiän puitteissa kehitys näyttää jotenkin samankaltaiselta kuin itsellänikin aikoinaan. Pahin angsti oli hellittänyt, kavereiden kanssa sählättiin ja toilailtiin ja duunailtiin kaikenlaista. Seikkailin pitkin suomenniemeä milloin junalla, milloin kuorodösällä, milloin vanhempien kavereiden autoilla ja milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Pidin hauskaa. Minusta melkeinpä tuntuu, että se oli teinivuosistani paras. 16-vuotiaana jo