Lukutoukan anatomia

To-read list never seems to get smaller

Luin eilen loppuun kirjan “Lemmy – Ace of Spades”. Kirja oli oikein hyvä, mutta lukemista siivitti kyllä sekin, että OCD:nä minulla oli vaikeuksia suvaita sitä, että lukupinohyllyni oli kirjan verran liian täysi ja yksi kirja – luonnollisesti se, mitä luin – seilaili ympäriinsä omaa paikkaa vailla. Juuri nyt kaikki kymmenen kirjaa mahtuu sulassa sovussa tuohon sängyn vieressä olevaan kirjakoloon. Vaikka olen lukenut kirjan toisensa perään, pysyy koko itsepintaisesti täynnä ja toisinaan siis jopa vuotaa yli.

Siirryin jo vuosia sitten eKirjoihin, Kindle-lukijaksi. Kindlessäni on toiset kymmenen kirjaa jonossa. Ennen luin yhtä kirjaa kerrallaan, nyttemmin minulla on lähes aina kesken sekä Kindle-kirja että ihan oikea kirja. Ensinnäkin on kirjoja, jotka ovat hyllypaikan arvoisia. Toiseksi, kirpparilta tekee toisinaan kivoja kirjalöytöjä, samoin landelta (lainoja, sillä sinne kirjat palautan). Kolmanneksi, saan kirjoja lahjaksi. Kuten tuon Lemmyn ja seuraavana lukuun tulevan Mikko Porvalin “Sinisen kuoleman kuvan”. Kirjoja luen kotona, eKirjoja reissussa niiden kulkiessa niin kätevästi taskussa kännykän mukana.

Spending too much money on books, again

Voisin minä rahaa kai huonompiinkin asioihin laittaa. Kengät ja vaatteetkin on kivoja, ja oli aika elämässäni, jolloin ne menivätkin kirjojen edelle. Se oli kuitenkin vain väliaikainen vaihe ja syytän siitä aviokriisiä ja eroa. Kirjat ovat tuota muutaman vuoden jaksoa lukuunottamatta aina olleet minulle vaatteita ja kenkiä tärkeämpiä.

Sees movie: “the book was better”

Preferoin aina kirjoja. Joskus filmatisoinnit on mukiinmeneviä, joskus osaan nauttia niistä kaikesta huolimatta (vrt. esim. Okalinnut, Hithchiker’s Guide to the Galaxy ja Shadowhunters), joskus jää vaan katsomatta (vrt. vaikkapa Divergent – katsominen loppui yhteen elokuvaan). On toki niitäkin tarinoita, jotka olen vain nähnyt elokuvina, kuten Nälkäpelit ja Maze Runnerin – jälkimmäisestä tosin en ole katsonut kuin ekan elokuvan, sen jälkeen kun esikoinen oli nähnyt toisen ja sanoi sen olevan ihan huono (koska kirja). En kuitenkaan tykkää lukea kirjoja, jotka on kirjoitettu elokuvakäsärin pohjalta eikä toisinpäin.

Dream home includes a library with rolling ladders

Oi kyllä! Sellainen Beauty and the Beast -kirjasto! Tai edes ihan vaan tarpeeksi iso ja korkea sille kirjamäärälle, joka minulla nyt on! Sisältäen mukavan lukutuolin ja takan. Vaikka tuo lukeminen kirjastossa takan ääressä on ehkä enemmän sellainen “this is what I think I do” kuin “this is what I actually do” -juttu, koska tosiasiahan on, etten edes yleensä lue tai katso mitään olkkarissa vaan ihan sängyssä nyhjään kirjani tai läppärini kanssa. Silti, kirjasto, jossa jokaiselle kirjalle on arvoisensa paikka. Kirjat on minulle vähän kuin puput Snoopylle. Ooh, kirjoja! Minusta on ihanaa katsella kirjoja!

Maybe some day :)

Wishing there was a perfume of ink and paper or an Eau de New Book

En ole hajuvesityyppi, lähinnä koska olen hajusteallerginen. En ehkä haluaisi tuoksua itse kirjalta, enkä ihmeemmin nuuhki kirjoja. Nahkakansissa on oma viehätyksensä ja tuoksunsa tosin kyllä. Sitä paitsi pidän enemmän vanhoista kirjoita kuin upouusista, noin kirjoina. Niissä on sitä jotain. Ajan patinaa ja arvokkuutta. Yleisesti ottaen kirjan arvo on minulle kuitenkin enempi sen sisällössä kuin kansissa. Tuoksusta puhumattakaan.

The ideal date location is a bookstore or a library

Tämäkin on osaltani ehkä hivenen kyseenalainen juttu. Kirjat ovat minulle aika henkilökohtainen kokemus. Jaan siis mielelläni lukemaani, mutta kirjakaupoissa ja kirjastoissa tykkään kuljeskella yksin. Vain minä ja kirjat. Treffilokaationa tykkäsin suunnattomasti Kiasmasta. En olisi ehkä edes arvannut etukäteen, mutta taidekokemuksen jakaminen ensitreffeilleä oli huikean hienoa! Tutkin sitten kyllä toisen ihmisen kotoa löytyvän kirjahyllyn ja ainakin kuvittelen sen kertovan hänestä jotain. Omani ainakin kertoo jotain minusta.

Expert at doing things one-handed or walking around without glancing up

Monetkohan mannapuurot olen keittänyt (lue: polttanut pohjaan :P ) kirja toisessa kädessä? Montakohan kertaa olen törmännyt oveen nenä kirjassa (ei sillä, törmäilen niihin ilmankin :D )? Hyvä kirja on vaikea laskea kädestä, vaikka pitäisi laittaa lapsille iltapala tai viedä koirat ulos. Olen tietoisesti opetellut sitä viime vuosina, sillä ei ole kiva syödä pohjaan palanutta mannapuuroa, ja koirien kanssa ulkona kyllä pitäisi vähän kiinnittää ympäristöönsä huomiota ;)

Montakohan kertaa olen kirjaani uppoutuneena ajanut bussissa pysäkkini ohi ja löytänyt itseni päättäriltä? Montakohan kertaa olen mennyt pysäkin tai pari ohi vielä toiseenkin suuntaan? Jos kohta ADD:n onkin vaikea monesti keskittyä, kirjat triggeröivät minussa sen ylikeskittymisen ja koko muu maailma katoaa. Siksi on parempi, että ihan vaan irrotan itseni kirjasta kun pitäisi keskittyä tekemään jotain muuta, vaikka sinänsä toki puuron hämmentäminen toisella kädellä kirja toisessa kädessä onnistuukin.

AnatomyOfBookworm