Lokan rannalla

Taivaalta ripsi vettä ja tuuli yltyi yltymistään, kun suunnistettiin Oulun pohjoispuolella tietyömaan läpi Oulun Satamahotelliin. Takana oli pitkä ajomatka Helsingistä, muutaman pysähdyksen taktiikalla. Joutsassa täytettiin auton tankki ja jaloiteltiin vähän, Vaskikellossa venyteltiin raajoja ja syötiin vähän eväitä ja Oulun Bilteman pihalla jaloittelin koirien kanssa miehen käydessä hakemassa sisältä narua ja muuta, mikä oli unohtunut ottaa mukaan matkaan.

Satamahotelli oli mukava ja rauhallinen yöpymispaikka, vastikään remontoitu ja siisti. Asetuttiin huoneeseemme kimpsuinemme. Tyhjensin kylmälaukun yöksi jääkaappiin ja ruokin koirat. Mies lähti etsimään Kotipizzaa. Googlemaps ei Oulun osalta saa oikein luottamuslausetta, sillä jo matkalla hotellille se vei meidät ihan kummallista reittiä ja Kotipizzan etsintäreissulla se johdatti miehen ihan metsään.

Pizzapaikka kuitenkin löytyi ja ennen pitkää mies palasi Berlusconit muassaan huoneeseemme. Ulkona myrsky yltyi, ja pientä koirienpissatusta lukuunottamatta ei paljon mieli tehnyt lähteä ulkoilemaan, joten lojuttiin huoneessa, kunnes melko aikaisin käytiin nukkumaan. Aamulla oli suhteellisen aikainen nousu ja lähtö edessä muutenkin.

Herättiin ja lähdettiin niin aikaisin, ettei hotellin alakerran ravintola vielä ollut auki. Huoneessa oli vedenkeitin ja pikakahvia, mutta meillä ei ollut maitoa. Kuvittelimme löytävämme Oulusta kahvilan. Ajettiin aseman tuntumaan, missä ennen oli vilkas ostoskatu, mutta sen kadun ainut kahvila oli tyhjän näköinen, ja ainakin sillä hetkellä suljettu. Ajeltiin vähän ympäriinsä kahvilaa etsien, mutta Oulun keskusta on kuin autiokylä – minkä havaitsin jo viimeksi Oulussa työmatkallani, joku vuosi tai jotain sitten. Liekö syy Nokian vai Ideaparkin, who knows.

Lannistuneina lähdettiin ajamaan kohti Rovaniemeä. Unenpöpperöisenä nojailin ikkunaan seuraavaa huoltoasemaa kytäten. Autokeidas lopulta pelasti päivän tarjoamalla kahvia ihmisile ja löpöä autolle. Miehen tankatessa hain pienen kahvin miehelle ja jättikahvin itselleni sekä (mauttomat) pekoni-kananmuna-sämpylät kummallekin. Koirat torkkuivat takapenkillä kaipaamatta sen kummempia sillä pysähdyksellä.

Muutama sata kilometriä ja yksi vessatauko ja oltiin Rovaniemellä, missä mies harhaili tunnin verran Prismassa hoitamassa ostoksista kaiken, mitä ei Lidlistä löydy. Kaiken, paitsi hummerit. Hummereita on Rovaniemeltä ilmeisesti aivan turha etsiä; niitä ei siellä ole. Meidän surf’n’turf-suunnitlema muuttui siis hivenen, hummereiden vaihtuessa jättikatkaravuiksi. Loput ostokset mies hoiti Sodankylän isossa Lidlissä.

Viiden maissa oltiin viimein Vuotsossa hakemassa mökin avaimia. Tuttu mökki vuoden takaa, melkein ihan Lokan rannalla – vain pieni tie välissä, mutta järvi näkyy ikkunoista. Täällä on aika viileää, mutta sielu lepää karussa Lapin luonnossa ja ”tylsä” silkka oleilu tekee gutaa kaiken keittiöremppaamisen jälkeen. Koirat nauttivat vapaudesta pihalla, vaikka Meggieä joutuukin pitämään monesti kiinni, vähän arvaamaton kun on.

Viime vuonna ajeltiin useampi tuhat kilometriä täällä ollessa, paikkoja katsomassa. Tänä vuonna otetaan iisimmin. Toistaiseksi ei olla mökistä tai pihapiiristä poistuttu. Jonkinmoisia suunnitelmia on käydä Purnumukassa hillassa ja Saariselällä kaupassa ja ehkä jotain muutakin Ehkä huomenna, ehkä joku toinen päivä. Kiireetöntä, ilman pakkoja. Ihan parasta olemista!

Eilen käytiin saunassa, mutta vaikka Lokka ja ihan uimakelpoinen ranta on ihan tuossa tien toisella puolen, ei tälläkään kertaa lähdetty uimasille. Kävin aiemmin päivällä kastelemassa varpaani vedessä, kylmässä vedessä. Siinä talvipopojen riisumisessa oli minulle kylliksi kylmää, pidän vielä turkin, kiitos!

Täällä on vihdoin taas mieleni tehnyt tarttua kyniin ja piirtää. Maalausvälineitä en mukaani ottanut, mutta lehtiön ja puuvärit kyllä. Kotona muuton jälkeisissä remppameiningeissä en ole saanut juuri maalailtuakaan. Täällä hiljaisuudessa, luonnon keskellä, ilman stressiä, luovuuteni hiipii hiljaa ja varovasti ulos piilopaikastaan. Koti on tällä hetkellä aavistuksen ahdistava paikka, remppoineen, kaikkine pakkoineen.

Istun sisällä mökissä Kindle Fire ja bluetooth näppis sylissäni. Koirat makoilevat koiranunessaan pedeillään, mies lukee jotain läppäriltään. On hiljaista, vain kellon tikitys rikkoo rauhan, rytmikkäänä ajallisuuden ankkurina. Ulkona on vain kymmenkunta astetta, mutta sisällä on lämmin. Täällä on hyvä olla, juuri nyt.

[Kuvia Lapista Flickrissä]