Kemiallinen kevätromanssi

Aurinko paistaa, lumet sulavat vauhdilla, maasta puskee vihreää, linnut visertelevät iloisesti, vanhemmat opettavat lapsia ajamaan pyörällä ja koirat ovat kaiken päivää levottomia. On kevät.

2017-03-16 09.52.58

Tänään lopetellessani työpäivääni, katseli jälleen kaksi paria nappisilmiä minua odottavin katsein. Vaikka edellisestä ulkoilusta oli aikaa vasta kolmisen tuntia, oli kummallakin jo kiire uudestaan ulos. Kevään tuoksut kutsuvat koiria kuin seireenit Odysseusta. Aurinko ja lintujen liverrys kutsuivat kyllä minuakin, joten totesin, että oli sopiva päivä lähteä kevään ensimmäiselle pitkälle koiralenkille.

Huolimatta siitä, että nautin noiden metsiköidemme rauhasta ja lintujen laulusta kävellessäni ulkona koirien kanssa, pitkästyn myös kovasti helposti, joten päätin ryydittää kävelyäni musiikilla. Avasin Spotifyn kännykässä ja etsin sieltä soittolistani. Minulle on aivan vasta jokunen aika sitten selvinnyt, että Spotify on ihan käyttökelpoinen mobiilistikin, ilman Premiumiakin. Teineille maksan Premiumia, itse tulen toimeen ilmankin. Etenkin kun kerran soittolistatkin löytyvät ilmaistunnuksellakin.

Laitoin koirat valmiiksi ulkoilua varten, vedin jalkaan klunkyt tex-kengät, joista en erityisemmin pidä, mutta jotka ovat tälle keväiselle välivaiheelle juuri oikeat jalkineet, työnsin napit korviini (kyllä, myös siihen kuuroon) ja napsautin My Chemical Romance -listani shufflelle lähtiessäni koirien kanssa ovesta ulos. Minulla on kaksi viimeisintä albumia CD-levyinä (autokuuntelua varten), mutten ole koskaan tainnut kuunnella tuota listaa kunnolla, sillä siellä oli paljon sellaistakin, mitä en ennen muista kuulleeni, mm. vallan hyvä coveri yhdestä all-time favoritestani Under Pressuresta (joskin David Bowie ja Freddie Mercury on löymättömiä).

Luonto tuoksui keväältä: märältä maalta ja mätäneviltä lehdiltä ja koirankakalta. Vaikka tuo “tuoksu” saa nenäni nyrpistymään, on se yksi parhaista hajukoktaileista mitä tiedän. Kevät! Se tarkoittaa sitä, että kohta ei enää ole harmaata ja märkää, vaan luonto pukeutuu taas vihreään ja minunkin soluni heräilevät horroksesta yksi kerrallaan.

Käveleminen maistui, vaikka kenkäni hiersivätkin vähän kantapäätä. Vielä meinasin kävellä pitemmälle, kun huomasin tosikoisen matkalla kaverilta kotiin. Huusin hänen nimeään ja hämmästyin, kun tytär kuulikin huutoni; yleensä on napit korvissa, mutta nyt kaveri käveli vieressä kohti bussipysäkkiä, joten korvat olivat musattomat. Käveltiin yhdessä kotiin ja lenkkini jäi näin puolisen kilsaa lyhyemmäksi kuin olin aikonut, mutta eipä sen niin väliä.

Kotiin palatessamme koirat olivat kainaloita myöten ravassa. Tuumasin, ettei pelkästä pyyhkeestä ole juuri apua, joten komensin koirat suihkuun. Timmy onkin jo oppinut, ettei se ole NIIN pelottavaa, ja tulee suihkuun vähän varovaisesti, mutta itse (kunhan sen ensin saa kylppäriin saakka). Meggie on vähän vaikeampi tapaus, mutta toisaalta pienempi ja helpommin käsiteltävä.

Pohdiskelin siinä kävellessäni tulevia polkuja uudella asuinalueella. Tämän nykyisen olen kunnolla oppinut vasta viimeisen vuoden aikana, tai sanotaan että löytänyt uusia ja parempia reittejä. Uusi koti on lapsuuteni maisemissa, joten mannut on tutut. Silti en ole varma sopivista koiralenkeistä. Hetki voi mennä hakiessa, mutta onneksi kesällä voi kävellä pitempiäkin matkoja lyhempiä kivoja reittejä hakiessa. Ennen kaikkea odotan sitä, että meri on taas kävelymatkan päässä!