Jos käärisin itseni pumpuliin

Työpäivä oli puolessa välissä, kun kaivoin repustani sakset ja kävelin niiden kanssa naistenhuoneeseen. Lukitsin oven perässäni, riisuin ensimmäistä kertaa päälläni olleen mekkoni ja aloin nipsiä mekon niskasta merkkiä pois. Ei riitä, että leikkaa irti lapun. Sen jälkeen pitää vielä nyrsiä kaikki jäljelle jääneet reunat ja toivoa, ettei samalla ripsi saumaa rikki. Miksi niiden lappujen reunojen pitää olla kovaa muovilankaa, joka pistelee ihoa?

Oikeastaan sana “erityisherkkä” ärsyttää. Se on niin hip ja pop ja trendikästä. Herkkyyttä pidettiin ennen vanhaan heikkoutena. Nyt siitä yritetään leipoa vahvuutta. On hienoa uskaltaa sanoa olevansa erityisherkkä, tässä maailmassa, jossa kovat arvot vallitsevat. On toki hyvä, että siitä puhutaan. On hyvä, että puhutaan asioista ja tehdään niitä ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi. Vähän niinkuin seksuaalivähemmistöjenkin oikeudet. Kun niitä on, ei niistä enää tarvitse pitää meteliä.

Pidinpä termistä tai en, olen ollut erityisherkkä kauan ennen kuin koko termiä oli olemassa. Kauan ennen kuin kukaan siitä puhui. Erityisherkkyys on terminä neutraalimpi kuin yliherkkyys, vaikka teknisesti ottaen se on nimenomaan yliherkkyyttä. Sitä, että pienetkin asiat ärsyttävät. Ihoa, nenää, korvia, tajuntaa. Kosketukset, äänet, hajut, sanat.

Lapsena äiti puki minulle haalarin alle villapuvun ettei tule kylmä. Vihasin villapukua, koska se kutitti. Kutitti, vaikka alla oli pitkähihaista ja -lahkeista. Isoäiti kutoi minulle villapuseroita ja urheasti niitä käytin – olihan villaan lapsesta saakka totutettu – kutinasta huolimatta. Omat lapseni puin fleeceen, sillä luonnollisesti ajattelin villan kutittavan heitäkin. Saatoin olla oikeassakin. En ole fleecen tulon jälkeen villaan koskenutkaan. Villasukkia lukuunottamatta; jostain syystä jaloissa villa ei kutita.

Viikonloppuna Ikeassa oli synttärit. Siitäkin huolimatta (joskin myös asiasta etukäteen tietämättöminä) käytiin siellä molempina päivinä, sillä tarvittiin asioita. Väkeä oli aivan hirveästi ja normaalihälyn lisäksi siellä oli DJ musiikkimasiinansa kanssa. Päätä alkoi välittömästi särkeä. Eikä asiaa helpottanut kynttiläosasto, jonka esanssinen hajukakofonia tavoittaa vähän kauempaakin, kun yrittää kävellä ohi itsepalveluvaraston puolelle.

Ei kaikki erityisherkätkään ole samalla tavalla yliherkkiä. Minäkään en ole ollut koko elämääni yhtä yliherkkä. Toisen raskauden aikana alkoi hajusteyliherkkyys. Akustikusneurinoomaleikkauksen aiheuttaman toispuoleiskuurouden myötä ääniyliherkkyys on pahentunut. Etenkin hälinäyliherkkyys. Silmäni ovat aina olleet valoherkät, ihoni aina ärsytysherkkä. Toisen ihmisen kosketus ei silti tunnu pahalta. Kyljessäni on kohta, joka stimuloituu pienestäkin kosketuksesta ja sen jälkeen riittää, että vaikkapa toisen käsi on parin sentin päässä. Se kosketus tuntuu jo niin voimakkaalta, että se sattuu.

Olen myös introvertti. Kaikki introvertit eivät ole erityisherkkiä, eikä varmaan kaikki erityisherkät ole introverttejä. Tai ehkä ovatkin, en tiedä. Toimistopäivän jälkeen tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa. Haluan istua kirjastonurkkaukseen fatboyhin ja lukea tai kirjoittaa tai tehdä jotain muuta ihan kaikessa hiljaisuudessa. Se on perheenäidille aika haasteellista, joten saatan kivahtaa tai suorastaan ärähtää, jos minulta vaaditaan jotain silloin kun yritän saada hetken yksin.

Joskus tuntuu siltä, että haluaisin kääriä itseni pumpuliin. Pelkään vaan, että sekin kutittaisi pitemmän päälle. Öljyttyyn pumpuliin? Johonkin, mikä ei kutita, johonkin missä on hiljaista, missä on pehmoista ja turvallista. Johonkin, missä mikään ei satuta. Ei sanat, ei karkeat vaatteet, ei terävät äänet eikä hälinä. On turha sanoa herkälle: “kasvata kovempi nahka”. Ei se niin vaan kasva.

Toisaalta tuosta ärsyttävästä (sic!) neuvosta on herkän hyvä ottaa jonkinlainen vaari, sillä herkkyydestäkin huolimatta meidänkin on kyettävä elämään tässä ärsykkeitä tulvivassa maailmassa. On opittava sulkemaan pois ylimääräiset ärsykkeet ja pärjäämään niiden kanssa. Kuka mitenkin. Itselleni musiikinkuuntelu ja lukeminen ovat parhaat tavat sulkea pois edes osa ärsykkeistä.

Vaatteiden lappujen tai pesuainejäämien ärsytyksiin ei musiikki ja kirjat paljon auta.

[Aika hyvä artikkeli erityisherkkyydestä, erityisherkkyystesti]