Ihan aito avioliitto

Ihan näin alkuun: onneksi olkoon sateenkaariväki. Toivottavasti vatvominen ja puljaaminen viimein loppuu ja saatte nauttia samoista oikeuksista kuin me heteron valtaväestön edustajat. Onneksi meistä selvästi suurin osa näkee omaa napaansa pitemmälle ja ymmärtää, että rakkautenne ja perheenne on aivan yhtä arvokas kuin keskivertoheteronkin ja ansaitsette tasa-arvoisen kohtelun yhteiskunnassa. Seuraavaksi vielä jos se äitiyslaki ja samassa hengessä miksei isyyslaki sekä tietenkin vielä translakikin saataisiin kuntoon, voisi jo sanoa, että terve järki ja rakkaus voittavat.

Voisin tässä yhteiskunnallista keskustelua jollain silmällä seuranneena hämmästellä ja kummastella Aito Avioliitto -aloitteen kannattajia ja sitä fanaattista suhtautumista, joka etenkin uskoviksi kristityiksi itseään tituleeraavilla on tätä tasa-arvoisuutta kohtaan. En kuitenkaan hämmästele enkä kummastele, ainoastaan suren. Valitettavasti tunnen tuon fanaattisuuden henkilökohtaisesti, elinhän nuoruusvuoteni helluntailaisuudessa ja sen ahtaudessa, mitä seksuaalisuuteen tulee.

Minä siis ymmärrän. Ymmärrän sen, ettei Raamatun ja sitä myötä kristillisen doktriinin mukaan homoseksuaalisuus ole oikein. Kuten ei esiaviollinen seksikään. Homous on synti, joten se täytyy kieltää ja homoille tarjota mahdollisuus eheytymiseen. Ei avioliittoon. Ymmärrän sen, että tällainen laki tuntuu fanaattisesta kristitystä iskulta vyön alle (pun intended) ja juuri nyt varmasti kristikunnassa rukoillaan hartaasti Suomen kadotukseen matkalla olevan kansan puolesta.

En kuitenkaan ymmärrä, mitä tekemistä näiden kristittyjen uskomuksilla on meidän yhteiskuntamme lakien kanssa. Olkoonkin, että historiallisesti olemme kristitty kansa ja alunperin laki ja Raamattu kulki koko lailla käsi kädessä. Olemme kuitenkin kulkeneet läpi valistuksen ja ohi kirkon vallan. Olemme ihmisiä, joille oma ajattelu on sallittua. Ihmisiä, joista valtaosa ei enää usko kirkon – minkään kirkon – oppeja. Kirkko, helluntailaiset, ketkä tahansa kristityt pitäkööt avioliittonsa heteroavioliittona ja pitäkööt uskonsa ja pitäkööt ymmärryksensä oikeasta ja väärästä. Muita ei kuitenkaan tarvitsisi sitoa heidän oppiinsa.

Ymmärrän, että kristityt uskovat omistavansa totuuden, onhan heidän jumalansa Totuuden Jumala. Minulla on uutisia! Se on vain yksi totuus! Vain kristittyjen totuus! Ja asiat, jotka kristityistä ovat kauhistus, voivat olla jossain muualla aivan normaali asia. Ihan kuten hindu ei syö lehmää, mutta kristitty ei siitä omantunnontuskia saa. Hinduillakin on totuus. Se totuus on, että lehmä on pyhä eikä sitä sovi syödä. Intiassa on muitakin uskontoja, eikä tiettävästi hindut pakota muslimeja olemaan syömättä lehmiä tai muslimit pakota hinduja olemaan syömättä possua. Olkoonkin, että tämä uskonnollinen kahtiajakautuneisuus synnytti sodan ja kaksi erillistä valtiota – mikä oikeastaan vain vahvistaa pointtia, ettei uskonnon pitäisi ohjata yhteiskuntaa.

Kristinuskon keskeinen sanoma on rakkaus. Aika usein sitä on aika vaikea nähdä, sillä se hukkuu kaiken maailman oppikiistojen ja syntisten tuomitsemisten alle. Jos nyt Raamattua on yhtään uskominen, julisti Jeesus nimenomaan rakkautta ja veljeili kaikkien niiden kanssa, joita juutalainen hurskasteleva yhteiskunta hylki. Aika kauas on nykykristikunta siitä tullut. Nykykristityt uskovat mieluummin Paavalin kirjoituksia. Paavalin, joka oli ennen fariseus eli lainoppinut ja näin ollen ihan luonnostaan lainlaatija. Paavali se oli, ei Jeesus, joka käski naisen vaieta seurakunnassa (koska juoruaminen häiritsi saarnaa) ja sanoi, ettei miehen pidä maata miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan (niin no, vähän erillä laillahan se yleensä tapahtuukin ;) ).

Jos palattaisiin ihan kristinuskon alkulähteille, sinne Jeesuksen tekoihin siten kuin evankeliumit sen paremman historiankirjoituksen puutteessa kertovat, ei kovin suuria oppikeskusteluita tarvitsisi käydä, sillä Jeesus itse julisti ihan vain sitä lähimmäisistä välittämistä. Kristityt tänä päivänä voisivat ottaa mestaristaan oppia ja jättää ne kivet heittämättä. Keskittyä enemmän vaikkapa vähäosaisten auttamiseen (pyyteettä, ilman sitä ainaista evankeliointia) ja vähemmän muiden ihmisten seksielämään. Ymmärrän,faktuaalisesti, että kristinuskon perusoppiin kuuluu evankeliointi ja käännyttäminen – Jeesushan se käski: menkää ja tehkää jne. – uskoohan kristinusko olevansa ainoa oikea usko(nto). En silti ymmärrä sitä näin inhimillisesti.

Minullekin eräs henkilö sanoi mielipiteeni ilmaistuani: “Tervetuloa Jumalan luo.” Minä olen jo Jumalani löytänyt, kiitos vaan. Ihmisyys, inhimillisyys ja rakkaus. Siinä minulle Jumalaa tarpeeksi. That said, hyväksyn sen, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä, eikä uskovan mielipide tasa-arvoisesta avioliitosta tai translaista tai muustakaan ole sen väheksyttävämpi kuin minun mielipiteeni. Meinaan vaan, että ei kai se heille kuulu, onko joku naimisissa samaa vai eri sukupuolta olevan kanssa? Ei kai se heiltä ole poissa, sillä ei kukaan heitä pakota naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa.

Live, love, breathe. Elä ja anna elää. Peace, people!