Eniten vituttaa talvi

Pakkasesta selviää pukeutumalla lämpimästi. Jäästä selviää nastakengillä. Lumesta selviää lapiolla. Joo joo. Jos nyt vaikka aloitetaan siitä, että nenäni on verillä (sisältä), koska kuiva pakkasilma ja näin (keski-Euroopan) kevään korvilla Suomeenkin virtaava siitepöly. Ja peffa on mustelmilla, koska kosketukset jään kanssa (ennen nastakenkiä). Ja hiukset on pesemättä, koska ei ole lämmintä vettä, koska öljy loppui, koska ylitäyttöesto kaite temppuili syksyllä ja salli vain tuhannen litran täytön, vaikka ihan varmasti säiliössä ei ollut melkein kahta tonnia ennestään. Näpitkin on jäässä, kun kädetkin joutuu pesemään jääkylmällä vedellä. See what Iäm gettin’ at? Vihaan pakkasta, jäätä ja lunta.

Jotenkin olin tästä talvesta selviynyt aika minimaalisella vitutuksella aina tähän viikkoon saakka. Ehkä se on taisteluväsymystä. Ehkä kevään odotusta. Ehkä sitä, kun jo tuossa saatiin hienoinen tuulahdus kevättä ja sitten kaikki jäätyi taas. Tai ehkä ihan vaan sitä, että kun s(h)ataa, s(h)ataa s(h)aavis(h)ta kaataen ja kaikki  leviää kerralla. Tai siltä ainakin tuntuu.

Maanantaiaamuna luisuttelin autolla pihatietä alas kohtalaisen onnistuneesti, aikaisin aamulla. Vein miehen junalle. Myöhemmin luisuttelin pihatietä alas peffallani, kun kengät luistivat alta. Syleilin jäätä tuolla kovan onnen koiralenkillä neljä kertaa. Pituutta lenkillä oli ehkä 400 metriä. Kiroilin sitä jo Facebookissakin, jolloin kommentteihin alkoi sadella Icebug-hehkutusta. Niillä on melkoisesti hintaa siihen nähden, etten minä normikeleillä kuitenkaan ihan tolkuttomasti luistele. Tuumasin jo, etten minä sellaisia varmaan osta.

Iltasella käytiin tosikoisen kanssa etsimässä hälle simmareita Budget Sportista. Siinä oli heti oven vieressä Icebugeja tarjouksessa. 110 euroa, sellaiset puolisäärinilkkurit. Ohitin kengät, tuumaten jälleen, että enköhän minä hengissä pysy ilmankin. Sillekin rahalle keksin muutakin käyttöä. Mentiin siitä vielä Cittariinkin, muille asioille, jolloin ihan piruuttani sitten kuitenkin vielä tsekkasin kenkäosaston sielläkin. Haltin Drytech nastanilkkurit huutelivat minua ja sellaiset siitä itselleni ostinkin. Icebugeja halvemmat ja saanpahan taas olla erilainen kun en ostanut mainstreamia.

Iltasella juttelin miehen kanssa puhelimessa – hän siis työmatkalla, luonnollisestikin kun kotona kaikkea tapahtuu – ja kehuin noita nastakenkiä, joita illan koiralenkillä testasin. Mies kysyi, joskos niitä olisi ollut hänenkin kokoaan ja muistelin nähneeni siellä miestenkin malleja, joten lupasin palata katsomaan ja ostaa hänellekin sellaiset, jos vaan kokoa löytyy.

Tiistaiaamuna luisuttelin taas autolla pihatietä alas, sillä kertaa jo niin uskomattomalla tavalla pitkin pientaria, että jätin sitten illalla auton kadunvarteen. Pihatie pitää aurata ja hiekottaa. Ja auto tarvitisi uudet nastarenkaat. Auraaminen on hiukka vaarallista sen jään takia ja hiekkakasa pihalla on umpikovassa jäässä. Esikoisen meinaan laittaa lumitöihin, tosikoisen piti hoitaa hiekotus, mutta siihen tarvittaneen plan B eli hiekkasäkki. Renkaat? Ensi talveksi.

Piipahdin siellä Cittarissa ostamassa toisen jäljellä olleista miesten nastakenkäpareista – sattui kuin sattuikin olemaan ainakin numeerisesti oikeaa kokoa – ennen toimistolle menemistä  ja ajoin auton Käpylän junaparkkiin (koska en tajunnut, että olisin varmaan yhtä hyvin voinut ajaa Kaisaniemen rantaan saakka) ja löysin tieni junalle ja kaikki meni hyvin. Iltasella, kotimatkalla, ei homma sujunutkaan ihan niin suoraviivaisesti. Vihaan juniakin. P-junat ja I-junat ja mitä nyt kaikkea. Toinen kiertää toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Onneksi hogasin tämän ENNEN kuin hyppäsin P-junaan maisemakierrokselle lentoaseman kautta.

Tänä aamuna heräsin kylmässä talossa. Kylmässä makuuhuoneessa, siitäkin huolimatta, että ikkunat oli kiinni. Vasta kun olin jo matkalla suihkuun, alkoivat piuhat päässäni yhdistyä ja kokeilin patteria. Kylmä. Kokeilin toistakin ja kolmattakin. Kylmiä kaikki. Muistin sen kurluttavan äänen, joka jostakin putkesta kuului kun tosikoinen oli toissapäivänä suihkussa. Öljy loppu. Ei lämmintä vettä. Ei lämmitystä. Tätä ei tule ikävä, kun muutetaan sinne kaukolämmön piiriin.

Viime syksynä tilasin pari tuhatta litraa öljyä, mutta saatiin vain tonni. Ja nyt on öljy loppu. Tein tilauksen ST1:lle, 1-6 arkipäivän kuluessa tulee öljyä, mutta tuo jäinen pihatie-mäki. Ei se öljyauto pääse edes ylös öljyä toimittamaan, jollei saada sitä pihatietä hiekotettua. Niin, ja tänään tarvii hakea sitten kanistereilla täytettä säiliöön. Onneksi mies tulee illalla himaan, sillä minä en jaksa pidellä niitä kanistereita ylhäällä niin että saisin öljyn kaadettua tankkiin.

Ehkä se mies saa rautakangella hiekkakasastakin hiekkaa? Tai ehkä vaan haen sen hiekkasäkin Bauhausista. Onneksi on untuvapeitto ja kaksi koiraa kyljessä kiinni. Lounaaksi lämmintä keitto.