Viimeinen teini uunista ulos

Ei ole synttäritkään enää niinkuin ennen. Silloin kun lapset oli pieniä ja jaksoin laittaa kunnon juhlat pystyyn kaksi kertaa vuodessa. Silloin tuli vieraita joskus sekä lauantaina että sunnuntaina, sukulaisia ja ystäviä perheineen. Tietenkin oli ne kaverisynttäritkin. Oli ilmapalloja ja milloin minkäkin teeman mukaisia servettejä ja paperilautasia niin hieno kakku kuin mikä nyt minun taidoillani syntyi. Vaikka ulkoistamalla saisikin hienompia, olen aina halunnut tehdä kakut itse. Niitä harvoja kertoja lukuunottamatta, kun elämän hektisyys on vain ollut niin hektistä, että olen tyytynyt kaupan tarjontaan. Niitä kertoja on ollut ehkä kaksi.

Nyt on tytöt teinistyneet, kun nuorinkin täytti eilen 13. Samalla on suku pienentynyt, kun äiti ja isoäiti ovat kuolleet, sisko on muuttanut Jenkkeihin enkä enää muutamaan vuoteen ole kestinnyt lasten isän sukua synttäreillä. En kyllä enää taitaisi jaksaakaan, sillä ainahan voisin ihmisiä meille kutsua, jos haluaisin. Minusta on ollut ihan mukava kutsua vain isä ja isän vaimo synttärikahveille, kuten eilenkin.

On oikeastaan aika vaikea pukea sanoiksi niitä tunteita, joita se herättää, että nuorinkin lapsistani on murrosiän saavuttanut. Olen loputtoman onnellinen tytöistäni, olen mielettömän ylpeä heistä, on upeaa seurata ja tukea heidän kasvuaan aikuisuuteen, muuttuva äitisuhdekin tuntuu minusta ennemmin hienolta kuin ahdistavalta asialta. Vaikka esikoinen puhuu jo kotoa muutostaan (suunnittelee muuttoa jo vuoden päästä kesällä kaverin kanssa kimppakämpäään!), ei sekään ahdista. En minä sitä päivää odota, ja varmasti ikävä tulee moneen kertaan kun tytöt lähtevät, mutta jotenkin pidän meidän äiti-tytär-suhteitamme niin hyvinä, että uskon vaan kaiken menevän hyvin.

Ehkä asiaa helpottaa vähän sekin, että perheessä on myös nuo karvaiset kestovauvat, joita saan hoivailla ja vauvatella niin paljon kuin sielu sietää. Ei sillä, vanhenee nuo karvaturritkin. Meggie on ollut meillä nyt kaksi ja puoli vuotta ja täytti perjantaina 4 vuotta (passinsa mukaan). Toinen seuraa perässä, Vappuna on Timmyn 4-vuotispäivä. Koirat juhlistivat Meggien synttäreitä vielä pienemmästi kuin me ihmiset tosikoisen syntsyjä: tein niille erikoisaamiaisen, jossa oli paistettua munaa, kinkkua ja juustoa.

Tosikoisen synttäreitä vietettiin siis ihan niiden oikeana päivänä, lauantaina. Tein kahvipöytään sushi-kakun ja mutakakun. Jälkimmäinen oli synttärisankarin oma toive, ensimmäinen oli minun päähänpinttymäni. Illaksi neiti lähti kavereineen jonnekin tuonne “kylille” hengaamaan. Tuntuu, että omasta nuoruudesta vaan on loputtoman kauan. Enää en tajua hengailua. Vasta pääsin pohtimasta, miten mukavaa minusta on, etten löydä nuorisoani tuolta kaduilta maleksimasta perjantai- ja lauantai-iltaisin vaan ovat kotona tai kavereillaan. Hmm. Niin. Unohdin vissiin koputtaa puuta.

Sunnuntaina vietettiin tosikoisen kanssa äiti-tytär-shoppailupäivä. Oli uskomattoman vaikea ostaa tytölle mitään, kun tiedän miten tarkka on kaikesta. Päädyin siis antamaan rahasumman, jonka saa kuluttaa kanssani Jumbossa valitsemallaan tavalla. Niin ja pizzankin lupasin piffata. Niinpä eilen luuhattiin Jumbossa melkein neljä tuntia ja neiti osteli meikkejä, lähinnä. Ja pari mukia, jotain koruja ja jotkut housut. Melkoinen määrä kasseja sillä jo oli, kun istuttiin Rossoon sille pizzalle.

Iltasella tyttären availlessa ostoksiaan paketeista sukelsin miehen seuraksi man-caveen, autotalliin, ja värkkäiltiin yhdessä meidän kaasupolttimelle tuulensuojalevyt. Pop rivet gun, mikähän hitsi se on suomeksi, niittimutteripistooli? on kyllä maanmainio työkalu! Mies porasi leikattuihin metallilevyihin ja polttimen telineen jalkoihin reiät ja minä naulasin niiteillä kiinni, paitsi etulevyn, joka kiinnitettiin ruuveilla, jotta sen saa tarvittaessa pois. Ei se ihan täydellinen ole, mutta ihan hieno ja ajaa asiansa :) Ei enää tuuli haittaa paellan ja muurikkalättyjen paistamista!

PhototasticCollage-2016-04-04-13-57-58