Viidet juhlat, ei yksiäkään hautajaisia

Onhan noita hautajaisiakin viime vuosina ollut, välillä on juhlan aika. Tänään niitä olikin kertarysäyksellä roppakaupalla, kuten toisinaan näin koulujen päättymispäivänä on.

Aamu alkoi tänään lauantaiksi aika epäinhimillisesti seitsemän aikaan, sillä tosikoisen koululla piti olla puoli ysiin mennessä. Tosikoisen tosin jo kasin maissa, olihan hän yksi koulun juhlittavista. Faija tuli meille kahdeksan maissa ja käveltiin koulun pihalle odottelemaan kuutosia kunniakujalle. Kiva perinne tuo kuutosten kukitus tuossa koulussa. Esikoinenkin muistaakseni ruusun silloin silloisessa koulussaan sai, mutta ei se ihan näin komea tilaisuus ollut.

Kuutoset saivat kukan kunniakujan alussa ja kävelivät sitten siitä läpi kummi-kakkosensa kanssa käsikkäin. Kakkoset asettuivat omaan ryhmäänsä, kuutoset luokittain omiin ryhmiinsä. Kakkoset lauloivat kuutosille laulun, kuutosten edustajat pitivät puheen. Opettajat lauloivat kuutosille itse sanoittamansa laulun, Ahonlaidan sävelellä. Se oli mainio laulu se :D Kuutosten opettajista yksi piti lähtijöille puheen. Otettiin paljon valokuvia. Ja lopuksi kaikki menivät luokkiinsa vanhempineen todsistustenjakoon.

Tosikoinen sai hienon tokarin, siitäkin huolimatta, ettei se koulunkäynti aina ihan kybällä ole kiinnostanut. Ja mainion sanapilven, johon luokkakaverit olivat kirjanneet tytön hyviä puolia – jokaiselle sellainen oli tehty. Rohkea, räiskyvä, hauska, ketterä, omaperäinen, iloinen, ihana. Violetti-tukkainen tyttöni. Erottuu kyllä joukosta väripilkkuna :)

Siitä pakollisten kuvaussessioiden jälkeen tyttö lähti isänsä kanssa käymään siellä-kotona ja minä käppäilin faijan kanssa takaisin meille, missä esikoinen laittoi itseään valmiiksi omaan juhlaansa. Tyttöpoikaani selvästi vähän ahdisti, olihan tämä eka kerta kun silleen selkeästi sijoittautui poikien joukkoon pukeutumisellaan – kontrasti juhlassa on vähän isompi kuin arjessa, kun kaikilla tytöillä on mekot. Farkut, sininen paita ja siihen sopiva mirri. Oikein tyylikäs komea nuori.

Ajettiin esikoisen koululle, missä vuorossa siis ysien juhla. Siellä istui yhteiskoulun salissa koulun ysit ja ekat, sekä välistä sen koulun kuutoset. Ysit lauloivat ja pitivät puheen, vararehtori piti tietenkin yseille puheen ja sitten jaettiin ysien päättötodistukset ja stipendit. Ekat ojensivat kullekin vuorollaan ruusun. Esikoinen sai niinikään hienon tokarin, ja ilahtui suuresti, kun sai äidinkielen ja draaman stipendin. Vallan ansaitusti! Hieno oli sekin juhla.

Esikoinen tuumas, että paras päivä ikinä, kun koulun ikeestä pääsi. Syksyllä sitten lukioon, mutta ensin kesäloma.

Tosikoinen läks jälleen isänsä mukaan sieltäkin, esikoinen tuli kotiin vaihtamaan vaatteet ja pakkaamaan over-night-repun; isänsä vei Nurmijärvelle kavereille koulunloppumista juhlimaan. Itse lähdin liikkeelle kohti seuraavia juhlia muutaman pitstopin kautta. Hain postista “pikakirjeen” joka osoittautui aika isoksi laatikoksi, joka sisälsi paljon pakkauspaperia ja NHL-lippiksen esikoiselle. Hain kukkatalosta kolme ruusua – yhden kullekin ylioppilaalle ja yhden yhdelle ysin päättäneelle. Hain Alkosta pullon Möet&Chandonia lahjaksi ystävälleni.

Ajelin Lohjan suuntaan kummityttöni ylioppilasjuhliin keskenäni, mutta palasin sieltä tosikoinen mukanani. Siellä oli vanhoja tuttuja kaukaa vuosien takaa, ihmisiä joita en ole vuosikausiin nähnyt. Tervehdin ylioppilaan hujopiksi venähtänyttä veljeä, jonka viimeksi olen nähnyt varmaan viitisen vuotta sitten eräissä rippijuhlissa, että oletpas sinä venähtänyt pitkäksi. Kundi katsoi alas minuun päin ja kysyi: “Kuka sä taas olitkaan?”

Kiva oli juhlissa käydä, onnittelemassa niin ylioppilasta kuin ysin päättänyttä siskoaan kuin vanhempiaankin.

Ajelin takaisin himaan, tosikoinen siis tällä kertaa minun kyydissäni. Meillä oli toisetkin ylppärit, joihin mennä. Naapurin poika pääsi niinikään ylioppilaaksi, joten suunnattiin tuohon aidan toiselle puolen nostamaan malja pojalle ja vanhemmille. Sinne tuli mieskin vähän perässä hetkeksi aikaa, koirien kanssa. Ja naapurin mies kävi hakemassa meidän autotallista loput skumpat, jotka oli siellä jääkaapissa. Tosikoinen livisti jossain välissä kotiin vaihtamaan vaatteet ja hengailemaan kaveriensa kanssa.

Kuuden maissa hipsittiin takaisin aidan tälle puolen ja vaihdoin mekon ja korot farkkuihin ja tennareihin ja lähdettiin illan viimeisiin, grilli-juhlinakin mainostettuihin ystäväni synttäri- ja valmistumisjuhliin. Koirat jäivät yksin himaan nuorison ollessa tiessään, joten tiesin jo valmiiksi, ettei niissäkään juhlissa kovin pitkään olla. Ne olivat kuitenkin päivän parhaat ei-koulu-juhlat, sillä siellä oli ystäviä eikä vain tuttavia, joiden kanssa jutella.

Ysin maissa lähdettiin himaan karvavauvojen luo. Olo alkoi olla jo aika väsynyt. Vielä koirien kanssa lenkki ja sitten sängylle koneen ääreen. Päällimmäisenä ajatuksena yhä, että mulla todella hienot nuoret <3