Tuulisen päivän tarina

Niin on lämmin auringonpaiste tänään, olkoonkin että peruslämpötila taitaa olla vain sellainen toukokuinen viisitoista astetta ja taivaalla seilaa jokunen pieni pilvenhattara. Niin olisi lämmin istua auringossa, jos ei olisi tuota pirun tuulta. Se se vaan ei hellitä. Oikein kunnon kylmät Meltemit meillä nykyään. Ja Accuweatherkin ennustaa meille sateista ja myrskyistä kesää. Johan meillä viime vuonna oli sellainen? Eikö nyt välillä meilläkin voisi vaan olla lämmin (pitempään kuin neljä päivää toukokuussa)?

Läksin tuossa lounastauolla koirien kanssa metsään kävelemään ja kotiin palattua laitoin koirat pihalle ja hain itselleni lounaan ja jäälatten, ja koneenkin kaveriksi. Nostin päivänvarjon ja kun siinä sen hetken oli tyven, tuumin, että näinhän tässä on mukava istua, josko jo korkkaisin piha-officen. Sitten puhalsi tuulenpuuska lautasliinani lentoon ja varjo kolisi telineessään niin että kiireen vilkkaa laskin sen alas. Ehtihän se olla auki ehkä pari minuuttia! Sitä se on ollut melkein koko kevään.

Urhoollisesti kuitenkin istuin siinä ulkona ja yritin keskittyä auringon lämpösäteisiin syödessäni ja ignoroida (aika onnistuneesti jopa) sen, että tuuli sai ihoni kananlihalle (lyhythihaisessa kun olin). Lounaani popsittuani nousin ja kiersin talon. Talossa on neljä seinää, joten voisi kuvitella, että edes jonkin seinustan vierellä olisi tuulelta suojassa. Vaan eipä ei. Tuuli ovelasti kiertää ja kaartaa, niin ettei sen suunnasta ota erkkikään selvää. Alistuin kohtalooni ja päätin palata sisälle.

Irrotin ensin Timmyn liekastaan ja komensin “inside! sisälle!” (koirat tuntee tuon molemmilla kielillä, mutta useimmiten tulee se myös sanottua molemmilla kielillä, kuten monet muutkin komennot). Timmy-ratonero ryntäsi iloisesti loikkien sisälle, tyytyväisenä siitä, että sai totella mommya. Irrotin sitten Meggien omastaan ja sanoin samat komennot. Meggie-russeli katsoi minua pää kallellaan ja silmistä oikein loisti kysymys: “Miksi ihmeessä menisin, kun täällä ulkona voin metsästää pupuja?”

Sanoin taikasanan: “Snack! Inside, snack!” ja kappas, kun tuli russelinkin koipiin liikettä. Meggie oli keittiössä nopeammin kuin kerkisin pupu sanoa. Onhan se snack tietenkin vähän helpommin saatavilla oleva välipala kuin pupu… Palattiin siis sisälle nautiskelemaan auringosta ikkunoiden läpi.

2016-05-19 12.20.01-2

Illalla ei edes yritetty avata varjoa, tai grillata tai muutakaan sellaista. Pidettiin sen sijaan tosikoisen ja miehen kanssa fillarien keväthuolto. Samalla laitettiin esikoiselta vapautuva Jopo tosikoiselle. Ens viikolle luvattiin lämmintä taas. Toivottavasti saadaan lämmintä ilman kovaa tuulta.