Se päivä vuodesta

Se päivä vuodesta, jonka tarkoitus on muistuttaa, että taas vanhenin vuoden (vaikkei se missään näykään). Se päivä vuodesta, jolloin Facebookin seinä täyttyy onnitteluista. Se päivä vuodesta, jolloin seinälleni kirjoittavat nekin, jotka eivät muina 364 päivänä edes muista että olen olemassa. Koska Facebook käski. Älköönkä kukaan loukkaantuko; jokainen onnittelu ilahduttaa, mutta niinhän se on, eikö?

Sain yhden perinteisen onnittelukortin tänä(kin) vuonna. Ex-anoppini lähettää sellaisen joka vuosi. Ennen sain sellaisen isoäidiltäni, but she is no more. Aika ironista on, että sekä minä että mieheni saadaan ainoat onnittelukorttimme ja joulukorttimme nykyisin ex-anopeiltamme. Jaa no, miehen äiti lähettää joskus kortteja myös.

Olin tänäänkin kurssinpidossa toimistolla. Lähtiessäni valitsin meidän jätskialtaasta Mövenpickin Maple Walnut -jäätelöpuikon mukaani. Ensimmäinen jätski kuukausiin. Se maistui hyvältä (toisin kuin esimerkiksi Sprite, jota vahingossa kerran join, luullessani sitä soodavedeksi jonka olin tilannut), joskin aika hämmentävästi siitä tuli vähän huono olo. Kotona piti saada jotain suolaista nassuun. Kuukausi sokerittomana (lukuunottamatta yhtä kertaa kun kylässä söin pikkumunkin ja toista kertaa kun kylässä söin pienenpienet palat mutakakkua ja Daim-kakkua) ja tuollainen sokeri-load aiheutti heti vatsanväänteitä.

Kuukauden olen ollut nyt tipatonkin (lukuunottamatta tervetulomaljoja parissa ylppäreissä ja yksissä valmistujaisissa, kaikki samana päivänä ja yhtä viinilasillista viime pe tomahawkin kanssa). Viini ei edes maistu yhtä hyvältä enää. Tai no, miten sen ottaa. Ensimmäinen sip ei, mutta sitten kohta maistuu :D Sen sijaan kupliva rosé maistui tänään oikein hyvältä.

En yleisesti ottaen ole juhlinut synttäreitäni pariinkymmeneen vuoteen kuin pyöreiden osalta. En odota mieheltä enkä lapsilta lahjomista tai mitään. Joskus on syöty erityisen hyvin synttärinäni, joskus ei sitäkään. Tosikoinen tänään kysyi, kai ihan huumorilla: “Äiti annaks rahaa, niin voin ostaa sulle lahjan?” Esikoinen kysyi miltä tuntuu olla 41. Mies toi kotiin ruusuja sen pullon kuplivaa ja totesi, että tänään voin tehdä poikkeuksen tipattomuudesta.

Siitä puheen ollen, paino putoaa :) Hitaasti mutta varmasti kuljen kohti normaalia painoani ja normaalia vaatekokoani. Kieltäydyn antamasta keski-iän hormoneille mitään valtaa. Bite me, I’m stronger than you!

2016-06-13 19.04.10-2