Omenoita, lehtiä ja lentolaukku

Viime viikonloppuna oli vielä liki kymmenen astetta lämmintä. Sää oli harmaa, yöllä oli satanut (kumpanakin yönä, mitä siihen tulee) ja maa oli märkä. Teineille oli annettu ukaasi: ei suunnitelmia viikonlopulle, sillä piha oli hoidettava talvikuntoon. Puolilta päivin lauantaina siis keräsin enemmän tai vähemmän vastahakoisen nuorisojoukkomme pihalle ja suoritin käskynjaon: ensin keräätte pihalta omenat, sitten tartutte haravanvarsiin. Itse jäin haravoimaan takapihaa miehen hoitaessa kauppoja ja ruuanlaittoa, sillä isäni vaimoineen oli tulossa meille syömään iltapäivällä.

Kuukausi-pari takaperin meillä oli suuria suunnitelmia omenoidemme varalle. Mies oli ostanut vanhan omenamurskaimen/pusertimen ja kunnostanut sen tosikoisen avustuksella ja puristanut ensimmäiset pari litraa mehua keräämistäni omenoista illan pimetessä. Seuraavana iltana yritimme jatkaa hommaa kovin odotuksin; olin pessyt kymmenkunta litran muovipulloa mehua varten ja tehnyt niille tilaa pakastimeen. Saimme pari litraa mehua puristettua, kun laitteesta rikkoutui pultti. Mies sitä tutki siinä iltasella ja löysi sopivan osan suorastaan kotoa, mutta oli jo liian myöhä. Ja sitten sää muuttui radikaalisti sateisemmaksi ja koko mehunteko loppui siihen.

Viime viikonloppuna ei siis enää mitään mehuja edes yritetty omenoista tehdä, vaan nuoret keräsivät kuution omenaa maasta ja dumppasivat ne tuonne kompostiin. Hyviä omenoita, tai siis ne olivat hyviä ennen kuin syksy ehti näin pitkälle ja ne alkoivat kaikki olla jo vähän tai vähän enemmän mätääntymisen puolella. Molemmat omenapuumme tuottavat todella herkullisia isoja omenoita. Napsin niitä suoraan puusta silloin sun tällöin. Tuoretta omenaa riittää elokuun lopulta pitkälle lokakuuhun, sillä puut kypsyttävät omenansa vähän eri tahdissa.

Ylellä kirjoitettiin jokin tovi sitten, että haravoinnin voisi unohtaa ja lehdet silputa ruohonleikkurilla nurmikon ravinnoksi. Yritin kaupata ajatusta miehelle, joka kuitenkin torppasi sen saman tien ja ilmoitti, että not gonna happen, koska kaikki on niin märkää. Aika raskasta puuhaa olisi sekin kyllä ollut ja onhan tuota lääniä leikattavaksikin, jos kohta haravoiminenkin ottaa voimille ja aiheuttaa hiertymiä.

Lauantaina tehtiin hommia reilut pari tuntia. Paljon ei enää sunnuntaille jäänyt, tai siltä lauantaina näytti. Pari tuntia siinä silti sunnuntainakin vierähti, haravoidessa loppuja (ja osaa pihasta uudestaan yön tuulien lennätettyä lehtiä sinnekin, mistä kerran oli jo haravoitu). Pihapöydät ja -tuolit sun muu kesäroina laitettiin varastoon tai paketoitiin pressun alle talon viereen. Grillit pakattiin pois. Vaihdettiin autoon talvirenkaat, mikä tuntui jälleen hieman absurdilta, kun ei lumesta vielä ollut jälkeäkään.

Tieto kuitenkin oli ja maanantaina jo ilma viileni huomattavasti. Keskiviikkona pöllytti lunta tupaan ja talvirenkaat olivat enemmän kuin tarpeen. Luin uutisista, kuinka ihmiset jonottivat renkaanvaihtoon useita tunteja. Talvi pääsi yllättämään, taas. Ei meitä, tosin, vaikka viime tippaan homma jäikin. Monesti tuossa viikolla taputeltiin itseämme selkään siitä, että saatiin kuin saatiinkin piha pakettiin ja talvirenkaat autoon ennen lumen tuloa. Talvi on aikaisessa, me oltiin vähän myöhässä, mutta ei se mitään.

Tänäänkin tupruttelee lunta ja alkuviikoksi on luvattu suorastaan myräkkää etelä-Suomeen. Minä suuntaan huomenna kylmempään mutta vähälumisempaan pohjois-Suomeen pariksi päiväksi. Seuraavat pari viikkoa ovatkin yhtä matalalentoa ja välillä vähän korkeampaakin, kun ensin olen alkuviikon Iisalmessa, sitten loppuviikon Heinolassa, viikonlopun hätäseen kotona ja seuraavan viikon maanantaista torstai-iltaan Wienissä. Siellä sentään ehkä on vähän lämpimämpää. Ainakin juuri nyt weather.comin mukaan yhdeksän astetta lämmintä. Ei ehkä tarvitse edes kevyttoppista vaan se keveämpi syystakki riittää.

Samalla tässä tietenkin flunssa päätti yrittää painaa päälle. Minä en kuitenkaan ihan helposti antaudu. Echinea, Coldrex, C-vitamiini, sinkki, D-vitamiini, monivitamiini ja tupla-kortisoni. Aloitin pakkaukseni lääkintäarsenaalista, johon edellisten lisäksi vielä pakkasin mukaan Montelukastia, Duactia ja Buranaa. Minuahan ei flunssa juuri nyt mihinkään kaada! Iisalmeen pitää pakata mukaan pipo ja kaulaliina.

Lentolaukku on vielä jemmassa mutta ajatukset pyörivät jo sen pakkaamisessa. Vaikka Iisalmen ja Heinolan välissä olen yhden yön himassa, pakkaan koko viikoksi, sillä tulen keskiviikkona myöhään ja lähden torstaina aikaisin. Heinolasta voisi ajaa kotiinkin yöksi, mutta jaksamiseni vuoksi jään yöksi kummitädilleni siihen Lahden ja Heinolan väliin. Lapsillekin on parempi, ettei äiti aja väsyneenä kolaria ja kuole vaan on yhden yön enemmän poissa kotoa.

Ulkona tupruttelee yhä lunta. Keittiössä mies valmistelee porsaanpaistia. Yritän vielä rauhoittaa mieleni nauttimaan rauhallisesta vapaapäivästä kodin lämmössä. Pakata ehdin huomennakin.

2016-11-05 14.58.16 HDR