Korkeuksissa

Keväällä oltiin työporukalla seikkailupuisto Korkeessa kiipeilemässä. Totesin silloin, että nyt on sekin off my bucket list. Samaan hengenvetoon kuitenkin sanoin, että sinne olis kiva mennä teinien kanssa. Niinpä nyt kun ollaan lomalla yhdessä, teinit meillä (2/3 enivei, keskimmäinen on äidillään) ja tosikoinen maanantaina huokaili, että olis kiva jos mentäs jonnekin, tuumin, että Korkee olis oikeen hyvä mesta meille. Teinitkin tosin ovat siellä käyneet kerran aiemminkin, viime syksynä isänsä kanssa, joten googlailin vaihtoehtoja.

Noita seikkailupuistojahan on noussut Suomeen viime vuosina kuin sieniä sateella! Pääkaupunkiseudulta löysin kolme, ja tunnin ajomatkan päässä Helsingistä niitä on jo liuta! Päädyin Talissa sijaitsevaan Zippyyn, sillä Leppävaaran Huippu ei huoli Enderedin virikeseteleitä (tai korttia). Zippyyn siis tänään lähdettiin siinä puoli kahdentoista maissa. Aika aikaista tälle porukalle näin lomapäivänä, mutta tarkoitus oli ehtiä takaisin himaan neljäksi, jotta esikoinen ehtii mukaan Skype-palaveriin. Protu-leiri lähestyy ja appareilla on paljon suunniteltavaa.

Tänä(kin) kesänä joutuu nämä ulkoilureissut suunnittelemaan vähän niinkun säätiedote kourassa. Sataa, paistaa, sataa paistaa, kylmä, kuuma, kylmä, lämmin. Sääennusteen mukaan tänään piti olla hyvä sää, ja olikin myöhäiseen iltapäivään saakka. Oikein sopiva sää tuollaiselle kiipeilykeikalle, missä hiki tulee ihan jo fyysisestä suorituksesta. Juotavaa kului litra tyyppiin, vaikkei ollut edes kuuma päivä.

Zippy on vähän Korkeeta pienempi paikka. Siellä on myös vähän selkeämmin merkitty ratojen vaikeustaso, ja vähän tarkemmin määrätty, että ensin mennään helpot radat ja vasta sitten siirrytään vaikeampiin. Yhdet tytöt yrittivät suoraan vaikeimpaan opastuksen jälkeen, mutta heidät bongattiin ja passitettiin takaisin alas ja ensin treenikierroksille helpompiin. Mekin ohitettiin toiseksi vaikein ja mentiin keskivaikean jälkeen suoraan extra-vaikeaan mustaan, mutta ei oltukaan ihan ekaa kertaa pappia kyydissä muutenkaan. Extra-vaikea sillä radalla oli oikeastaan vain yksi osuus, missä mentiin sellaisia pyöreitä puulaattoja pitkin yläviistoon. Tai no ei ehkä sekään niin vaikea, mutta raskas.

Väkisinkin siinä tuli verrattua Korkeeta ja Zippyä. Onhan ne vähän erilaiset paikat, alkaen erilaisista valjaista (Zippyn valjaissa ei ole olkaremmejä) ja vaijerikiinnikkeestä. Korkeessa on kaksi kiinnikettä, joita siirrellään lukkojen ohi irrottamalla vaijerista yksi kerrallaan ja siirtämällä lukon toiselle puolen. Zippyssä on yksi kela, jota kierretään lukkojen ohi kääntämällä sitä sopivaan asentoon. Sen kanssa ei niin vaan mennä toisen ohi (radoilla muutama ohituspaikka) eikä muutenkaan justeerata, jos on onnistunut saamaan vaikkapa liukuköyden väärään väliin.

Ratojen isoin ero oli Zippyn pitemmät tehtävät – köysillä, verkoissa, kiipeilyseinillä, silloilla, puupölleillä jne. kävellen siirtyminen puutasanteelta toiselle – ja Korkeen ehkä vähän monipuolisemmat tehtävät. Yhtä kaikki, kummassakin paikassa oli kivaa. Pitkät liu’ut on hauskimpia ja niitä oli Zippyssä enemmän. Nyt on lihakset kipeinä ja ruhjeita tulossa ainakin minun oikeaan käsivarteeni. Pahin setti sille oli viimeisen reitin liaanihyppely, jossa käsivoimani vaan väsähtivät ja tipahtelin vaijerin varaan, jolloin lyhennysköysi ja kiinnikkeet osuivat käsivarteen. Lopulta luovutin ja tiputtauduin suosiolla heilauttaen vain köydellä itseäni aina eteenpäin. Ei enää sattunut käsivarteenkaan.

PhototasticCollage-2016-07-06-20-08-26

Kotonakaan en päässyt ihan heti relamaan, sillä mies tarvitsi apua remppahommissa. Siinä hommassa vierähti pari tuntia hyvinkin ja sen jälkeen korjasin kännykkäpussukkani (rikkoutuneen vetoketjun tilalle tarranauhakiinnitys) ja modasin vähän eilen ostettuja vaellushousujani. Rankkaa tämä lomailu ;) Alle kaksi viikkoa meidän Lapin lomamatkaan! Sitä ennen vähän ystävien vierailuja ja muuta mukavaa.