Joulunalustaikaa

On taas se aika vuodesta. Meillä ei ole tänä vuonna joulukalenterin joulukalenteria, eikä koristeita vielä esillä, enkä joulumielestäkään ole ihan varma (ehkä siksi, etten oikeastaan tiedä, mitä se tarkoittaa edes), mutta joulu se on kolmen viikon päässä enää yhtä kaikki. Viittä vaille kaikki lahjat on hankittuna, kiitos verkkokauppojen. Ehkä pari viimeistä juttua löytyy Stadin joulumarkkinoilta ensi viikolla, se olisi ainakin suunnitelmana.

Kävelen keskustassa satunnaisesti viikottain, onhan toimistomme ihan ytimessä ja välillä on asioita hoidettavana siellä täällä. Aleksin perinteinen joulukatu avattiin kai pari viikkoa sitten ja Stockmannin perinteinen taiaonomainen jouluikkunanurkka on yhtä hohdokkaan hohtava kuin aina. Katselin sitä erään kerran ohi kulkiessani ja hetken aikaa tunsin itseni lapseksi jälleen.

Helsingissä on Tuomaan markkinoiden aika. En kai ole koskaan käynyt katselemassa, mutta faija vierailee markkinoilla joka vuosi. Pitkät piuhat yhdistivät vasta ihan tässä viime viikolla, että nehän on niinkuin ne keski-Euroopassa ihastelemani joulumarkkinat. Ihan täällä kotikaupungissa. Markkinakojuja nousi kolmen sepän patsaan luo myös tässä viime viikolla, mutta tori ei vielä ollut auki, kun keskiviikkona siitä ohi kuljin.

Jouluinen Helsinki valoineen ja jouluikkunoineen on melkein yhtä kaunis kuin kesäinenkin ja omalla jouluisella tavallaan todella tunnelmallinen. Omallakin kuistilla on “jouluvaloja”, lyhtyjä ja kynttilöitä, joskaan en niitä ihan suoranaisesti miellä jouluun liittyviksi kuin pimeän kauden tunnelmavalaistukseksi. Joulunalusaikaan liitty paljon taikaa jos sen vaan antaa vallata ja viedä mukanaan ilman stressiä ja paineita.

Minulla on joulun kanssa vähän sellainen viha-rakkaussuhde. Toisaalta pidän joulun tuomasta valosta pimeyden keskelle ja rauhallisesta yhdessäolosta perheen kanssa, lahjojen antamisesta ja hyvästä ruuasta. Toisaalta jouluun on vanhempien erosta lähtien liittynyt jonkintasoista ahdistusta, sillä silloin nuorena kärsin siitä, kun vanhemmat riitelivät siitä missä minä ja sisko ollaan milläkin kellonlyömällä, eikä meiltä kukaan kysynyt, miten ME haluttaisiin joulua viettää. Ja tietenkin se klassinen lapsen toive, että vanhemmat olisi jouluna yhdessä. Se toteutuikin pari kertaa sitten kun olin jo aikuinen ja äiti itsekin.

Enimmäkseen olen tuon ahdistuksen jo jättänyt taakseni, huomaan. Suurta jouluihmistä ei minusta saa tekemälläkään, mutta vuosi vuodelta huomaan, että joulun taika ottaa aina hivenen tiukemmin minusta kiinni, sellaisella sekoituksella perinteistä ja ei ollenkaan niin perinteistä joulutunnelmaa. En kaipaa pipareidenpaistoa – mutta olen iloinen, että tosikoinen kaipasi ja niitä paistoi ja tekipä piparkakku-intiaanileirinkin meille. Glögi kuuluu vuodenaikaan ja parit joulutortutkin ihan varmasti tulee jossain välissä paistettua. Vaihdoin Facebook-kuvani tonttulakkikuvaksi ja kansikuvan piparkakuiksi. Maalasin jouluisen kuvan, josta teetin pienen määrän joulukortteja edes joillekin sukulaisille lähetettäväksi (jos löydän jostain vielä osoitteita).

Jouluiset elokuvat ovat aina kuuluneet tunnelmanluojiin. Jouluelokuvia on maailma pullollaan ja Netflixistä olen katsellutkin muutaman ihan uuden ja ennestään tuntemattoman jo. Jouluklassikoideni katselun aloitin heti joulukuun ensimmäinen päivä elokuvalla Holiday. Love Actually on leffa, joka katsotaan yhdessä ainakin esikoisen kanssa, ja sitten on vielä Borrowed Hearts ja vasta juuri joulun alla katsottava White Christmas – the ultimate jouluelokuva.

Lahjojen paketointirituaaliin kuuluu Ally MacBealin joulu-CD ja viinillä terästetty glögi illan pimeydessä – siksi en kai vielä ole paketointia aloittanutkaan, vaikka iso osa lahjoista jo piiloissaan odottaakin. Muutoin meillä soi ehkä eniten We wish you a metal Christmas (“grandma got ran over by a reindeer…” :D ) ja itse polttamani kokoelmalevy Christmas goes POP. Nyt olisikin jo sopiva hetki kaivaa joululevyt esiin ja laittaa soimaan. Joulua ei saa aloittaa liian aikaisin syksyllä, muuten siihen ehtii kyllästyä ennen itse joulua!

Joulualustaika on minulle vähän niinkuin erotiikka. Täysi alastomuus on ennemmin pornoista kuin eroottista, liian paljastavat vaatteet eivät jätä mitään mielikuvituksen varaan. Liiallinen joulukoristeiden määrä ja joululaulut joka tuutista tukahduttavat ja tukehduttavat eivätkä jätä mitään salaperäistä ja mystistä jouluun vaan levittävät kaiken esille. Joulun taika on hienovaraista, vihjeitä ja ripaus mystiikkaa. Valoja pimeässä, hyvää mieltä ja hienoista odotusta. Minkä? No sen, millaiseksi joulu kulloinkin muodostuu yhdessä perheen kanssa.

PhototasticCollage-2016-12-04-13-42-46