Heinäkuun helteet hakusessa

Ei ole helteitä tänä kesänä näkynyt ei. Ei ole kesä sen kummoisempi kuin viime vuonnakaan. Sadetta, kovaa tuulta, lähes päivittäisiä ukkosia. Meggie-parka on viettänyt tovin jos toisenkin täristen kauhusta; pieni karvainen barometrimme. Viime yönäkin saatiin yksi big bada-boom, mutta koira tärisi jo paljon ennen, ja vielä pitempään sen jälkeen ennen kuin ilmanpaine taas nousi sen verran että se kykeni rauhoittumaan.

Meillä miehen kanssa on toinen lomaviikko menossa. Lauantaina oli ystäviäni kylässä päivällä ja illalla. Päivällä oli aurinkoista, mutta hirveä tuuli. Sitten taivaanranta tummui ja alkoi jyristä. Aurinko paistoi yhä, mutta ukkonen jyrisi ja puolet taivaasta oli paksujen pilvien peitossa. Varsinainen myrsky ohitti meidät jälleen ja iltaan mennessä oli tuulikin tyyntynyt. Käytiin ystäväni kanssa saunassa ja istuttiin ulkona pitkälle iltaan, kunnes alkoi tuntua viileältä auringon painuttua taivaanrannan taa.

Kauniin illan jälkeen sunnuntaiaamu koitti jälleen harmaana ja sateisena. Sitä tämä on ollut koko loma. Joka toinen päivä on semisti kaunis ja edes osin aurinkoinen ja melkein lämmin, joka toinen päivä viileä ja sateinen. Eilen oli ihan kaavan mukaisesti taas puolipilvistä eikä ainakaan päivällä satanut. Yritin uhmata säätä ja lukea riippumatossa – ja luinkin. Yritin uhmata pilviä ja makoilin bikiniyläosassa ja hameessa yrittäen pysyä lämpimänä silloinkin kun aurinko oli pilvessä. Lopulta annoin periksi ja kääriydyin fleecepeittoon. Keskellä päivää, keskellä heinäkuuta.

Tänään lähdettiin hakemaan tosikoista landelta. Lähtiessä täällä, yllätys yllätys, satoi. Motarilla satoi jonnekin noin puolimatkaan saakka. Loppumatkan kuivat tiet, puolipilvisyys ja länsituuli antoivat vähän toivoa siitä, että landella olisi jopa ihan kohtalainen keli. Ja olihan siellä! Aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta, tosikoinen luikahti vielä naapuriin kaverinsa kanssa uimaan ja uivat meidän rantaan ja sitten takaisin. Koirat nauttivat vapaudesta. Juotiin kahvit ulkona ja jätskikin maistui.

Tulihan sieltä se pakollinen sadekuurokin, vähän ennen kuin meidän piti lähteä kotia kohti. Se loppui kuitenkin sillä erää aika lyhyeen. Ei siis ihan kuivin jaloin selvitty autolle polkua pitkin, mutta sentään muuten kuivina kuitenkin.

PhototasticCollage-2016-07-13-00-19-22

Sää on aika typerä aihe loppujen lopuksi. Useimmiten siitä tulee puhuttua yhtä lausetta enemmän silloin kun on valittamista. Eikä se valittaminen edes mitään auta. Sää kun kuuluu niihin asioihin, joille ei mitään voi (ellei ole Putin the pilvitykkien ylipäällikkö). Tämäkin kirjoitus on lähinnä valitus. Kaipaan aurinkoa, enkä millään kykene hyväksymään sitä, että jo toisena kesänä peräkkäin se on näin täydellisesti kateissa lomani aikaan, heinäkuussa, kun kesän pitäisi oleman parhaimmillaan.

Muutama päivä sitten Facebookin muistoista silmiin osui artikkeli, jossa väitettiin että aurinko vaikuttaa joihinkin ihmisiin heroiinin tavoin – ja ilmoittauduin heti heihin kuuluvaksi. Olen aurinkoaddikti. Tänään luin artikkelin meteopaateista, eli ihmisistä, joiden mieliala heittelee sään mukaan. Olen myös meteopaatti. Aurinkoisina päivinä mielialani on selkeästi korkeammalla kuin pilvisinä ja sateisina päivinä.

asutsuomessa

Anyway. Sillä mennään, mitä satutaan saamaan.