Ai minäkö keski-ikäinen

Kodin kuvalehden lukijat (joihin en muuten itse kuulu, vaan löysin tämänkin, arvaat varmaan, naamakirjan seinältä, ikiteinien mainiosta ryhmästä “Olin teini 80-luvulla”) listasivat keski-iän merkkejä. Täytän kohta 41 joten kai minä keski-ikäinen olen, vaikkei minusta ikinä tulekaan yhtä vanhaa kuin vanhempani olivat ikäisenäni ;) Olen tällai cooli vähän rebel teinimutsi, jolla on teinilapset. Anteeksi, jos en ole heille paras mahdollinen roolimalli. Enivei, katsotaan kuin osuu:

1. Hämmästelet itseksesi, että hammaslääkärisi ja pomosi ovat sinua nuorempia – pomoni ei ole, eikä yleensä hammaslääkäritkään. Tai ehken vain tajua sitä ;)

2. Alokkaat armeijavaatteissaan näyttävät lapsilta – nojuu, kuin ottavatkin sinne sellaisia lapsia nykyään!

3. Yöllä tyynyn poskeen painama rantu on näkyvissä vielä työpaikallakin – ei mun tyyny mitään paina :o

4. Sinua alkaa hihityttää kummallisissa tilanteissa, kuten koulun tai päiväkodin vanhempainillassa: “Huomaakohan kukaan, että vain teeskentelen aikuista?” – hih, minä kun en yleensä vaivaudu edes menemään niihin teeskentelemään. Saman infon saa ilmankin.

5. Jos joudut mihinkään yökerhon tapaiseen, ensimmäinen ajatuksesi on: karsea meteli, eihän täällä voi edes jutella – yökerhot eivät ole enää minua varten. En jaksa valvoa niin myöhään.

6. Mietit vakavissasi, haluatko tehdä nykyistä työtäsi eläkeikään saakka – satunnaisesti juu. Kun haluaisin niin kovasti vain kirjoittaa.

7. Olet yrittänyt selittää lapselle tai nuorelle matkakirjoituskoneen, kasettisoittimen tai lankapuhelimen toimintaa -monesti, jo kauan ennen kuin olin keski-ikäinen.

8. Alat päästellä ähkäisyjä, jos teet jotakin fyysisesti kuormittavaa, kuten nouset nojatuolista ylös – eh joo, se on toi selkä nimittäin.

9. Olet huolissasi vanhempiesi ikääntymisestä ja jaksamisesta – vain toisen, toinen kun on jo kuollut.

10. Olet huolissasi lapsistasi – tokihan vanhemmat on.

11. Muistat ostaneesi kioskilta ”markalla kaikkia irtokarkkeja sekaisin” – ei kun markalla tota ja viidelläkyt sentillä noita ja…

12. Tajuat, että tuulitakki on oikeastaan aika kätevä kaupunkivaate – en tod lähde kuin metsään ja koiralenkille “tuulitakissa” (lue: kunnollinen goretex-rotsi).

13. Riemastut, jos joku kysyy sinulta papereita. Kerrot siitä kaikille Facebookissa ja saat paljon tykkäyksiä – siitä on jo vuosia kun tuota viimeksi tapahtui…

14. Ostat suurimman osan vaatteistasi, kengistäsi ja kodintarvikkeistasi Prismasta tai Citymarketista, koska se on niin kätevää – enpä osta.

15. Ajattelet, että 1990-lukuhan oli juuri äsken. Sitten tajuat, että siitä on kaksikymmentä vuotta – tämä pitää paikkansa. Pari vuotta sitten esikoinen katsoi minua vinoon kun ihmettelin miten kavereidensa kanssa kommunikoi jos kert ei soita eikä tekstaa. “No daa, snappi, wappi ja sen sellaset. Kukaan enää mitään tekstareita lähetä!” “Ööö, mä lähetän… eikä se nyt niin vanha teknologia edes ole.” ??? “Niinno joo, onhan se vanhempi kuin sä…”

16. Tunnet syvää helpotusta, kun lääkärin vuositarkastuksessa ei löydy mitään vakavaa – en mä sinänsä mitään vakavia normitarkastuksista odotakaan, lähinnä olen huolissani pääni vuositarkastuksista; ei tosin ole sen akustikusneurinoomani rippeetkään onneksi kasvaneet leikkauksen jälkeen :)

17. Kulutat ravintolassa enemmän rahaa ruokaan kuin juomaan – comme si comme ca. En vältsisti.

18.  Muistat edelleen parhaan lapsuuskaverisi perheen lankapuhelinnumeron. Se on viiden tai kuuden numeron mittainen – Kuuden numeron mittainen oli, varppina, muttei minulla kyllä siitä mitään muuta hajua enää ole. Omani ja isovanhempieni numerot muistan kyllä.

19. Muistat ainakin yhden Kekkos-vitsin – montakin.

20. Huomaat ajattelevasi, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet – ja parhaimmillasi suorastaan vastustamaton – en ainakaan halua olla mitään muutakaan. Paitsi ehkä vähän.