Viileesti lomalla

“Tarvii laittaa herätys, et ehtii aamulla dösää,” totesi esikoinen illalla. Nuorisoa ei ole täällä paljon tänä kesänä näkynyt, kun ovat leireillä, mökeillä, mummeilla, kummeilla, kavereilla, poikakaverilla(!)… Tosikoinen palautui sunnuntaina isälleen, keskimmäinen on joko äidillään tai mummilla nytkin, esikoinen piipahti himassa jopa sen verran, että suihkussa ja pyykkäämässä (huolehtii nykyisin itse pyykinpesunsa – hurraa! yksi pieni riemuvoitto pyrkimyksissäni!) ja lähti tänään uudestaan reissuun. Kavereille, poikakaverille ja taas kavereille. Ennen pitkää pitää himaan pyäshtyä edes sen verran, että ehtii tehdä vähän töitä; kohta loppuu tytöltä muuten rahat ympäriinsä junaillessa.

Melkein meinasin illalla sanoa, että voin tarkistaa, että nousee, koska mä herään kuitenkin aikaisin. Sitten muistin, että mullahan onkin loma! Oman herätykseni muistin laittaa pois peräti juuri ennen nukkumaanmenoa. Aamulla heräsin yhdeksän maissa miehen kolkutellessa olkaani, jotta josko kohta kahvia. Olen meidän hovi-cappucinonvalmistaja, mutta josko se mies voisi välillä laittaa kahvinsa itse, mun lomaillessa? Ei sillä, että joka aamu tarvis yli yhdeksään nukkua. Tytärkin siinä vaiheessa jo tuli aamupalalle.

Yhtä jalkaa lähdettiin kaste aurinkolaseissa kohti bussipysäkkiä vähän jälkeen kymmenen. Viikonlopun helteiden jälkeen, olipa kylmä aamu! Olin silti pukeutunut shortseihin ja teepaitaan. Vähän tuli vilu, sillä ei se siitä koko päivänä juuri lämmennyt. Useana vuonna on helteet alkaneet samaana aikaan lomani kanssa, mutta tämä kesä muistuttaa kesää 2008, jolloin ei kesä tullut oikeasti ollenkaan. Yritettiin pika-etsiä tyttärelle Kampista leggingsejä, huonolla menestyksellä. Kaupoissa oli vain sukkiksia! Tytöltä loppui sekä kärsivällisyys että aika, joten läks bussilleen ilman leggareita ja minä jäin keskenäni “shoppailemaan”.

Kuljeskelin Kampin, Forumin, Citykäytävän ja Aleksin aleissa. Ainoa, mitä varsinaisesti etsin oli ne leggarit (ihan tietynlaiset, ohuet puuvillaiset, muttei edes muistettu, mistä edelliset sellaiset oli ostettu) ja bikinien yläosa. Samalla katselin kuitenkin mitä muuta kivaa ehkä löytyisi. Huomasin aika pian kaipaavani Las Palmasin tai edes Tallinnan ostareita pienine kivoine putiikkeineen. Kaikki kaupat oli täynnä samanlaisia rättejä. Eikä edes sellaisia bikiniyläosia, joita hain. Eikä sellaista keveää pitkähihaista bolerontapaista. Eikä mitään kivoja keveitä vähän pitempilahkeisia shortseja (ei kapreja kuitenkaan). Pitää varmaan ostaa kangasta ja alkaa ommella vaatteet itse.

Lopulta löysin ne kaivatut leggingsit ja tyydyin second best bikiniyläosaan, kivoimpaan minkä löysin. Neon pinkki. Go eighties! Tuntuu olevan kesän muotiväri, tai sitten se kaikkien hyljeksimä, ainoa mitä oli enää jäljellä. Yhdentekevää :D Mukaan tarttui myös pari paitaa, hihaton ja neulottu lyhythihainen valkoinen paita, joka on tosi kivan näköinen farkkujen kanssa. Tässä kun tämä kesä näyttää farkkukesältä… Shoppailukierrokseni jälkeen istahdin kaverini kampaamotuoliin saamaan kuontalooni uuden ehostetun värin ja snadisti leikkaustakin. Kotimatkallakin oli viileetä, mutta olin kunnostetun lookkini kanssa taatusti viileämpi kuin sää ;)

InstagramCapture_2d5cfc03-eefb-4495-9177-754b388bdce7

Himassa shortsit vaihtuivat verkkareihin ja vedin hupparin teepaidan päälle ja vein koirat pitkähkölle lenkille. Huomenna landelle. Saisi lämmetä.