Omenapuun katveessa

Tähän aikaan vuodesta kuuluu polttaa nahka kesää varten. Tai siis ei kuuluisi tietenkään, mutta niin vaan aina tapahtuu. Tähän aikaan vuodesta otsonikerros on ohkainen, kevätaurinko hellii ihoa, eikä sitä aurinkorasvaa vaan muista laittaa. Ei edes Maspalomasissa, missä viime vuonna kävin nahkani polttamassa. Tänään perinteisemmin omalla pihalla, omenapuun katveessa (tai no, juuri siinä katveen vieressä ;) ).

Tähän aikaan vuodesta alan kiusata asiakkaita istumalla Skype-palavereita pihalla, lintujen visertäessä taustalla. Rakastan sitä, että voin valita istunko toimiston viileydessä, rennosti kotona, kahvilassa vaiko kenties omalla pihalla auringossa, kukkivien omenapuiden tuoksussa.

Tänään on ollut ihan oikeasti kesäisen lämmin päivä. Lämpömittari pihalla (ei suorassa auringonpaisteessa, vaikka aurinkoisella puolen onkin) näytti kahtakymmentä astetta, kun puoli yhden aikaan lähdin käymään koirien kanssa pienellä kävelyllä. Kollari oli auringossa ihan liikaa, samoin farkut. Pihaan palattuamme laitoin koirat liekoihinsa ja kävin sisällä vaihtamassa shortsit ja bikinin yläosat päälleni ja palasin läppärin kanssa pihalle. Istahdin aurinkotuoliin ja säädin läppärin näytön kirkkaimmalle.

Hoidin siinä aurinkotuolissa yhden tunnin palaverin, myöhäisen lounaan ja muutaman hetken muitakin töitä. Pari tuntia siinä istuin kaikkiaan, sitten nousi tuuli. Viileä navakka tuuli. Muutoksen tuuli. Huomenna Forecan mukaan taas sataa ja on kylmä, samoin lauantaina. Figures. Onhan lauantai koulujen loppumispäivä, valmistujaispäivä, lakkiaispäivä. Silloin kuuluu olla huono ilma. Tai jotain.

Palasin siis sisälle jatkamaan työpäiväni loppuun. Joskus viiden jälkeen lähdettiin esikoisen kanssa Jumboon shortsiostoksille. Akuutti hätä, kun sunnuntaina alkaa tyttären protuleiri, eikä ole kuin yhdet shortsit. Ja shortsihaalarit. Muoti kiertää kehää, tiedettiinhän se jo, mutta on niin koomista että ne olivat muotia myös minun ollessani teini, noin kuudentoista tai seitsemäntoista. Minulla oli vihreät shortsihaalarit. Sattumoisin kaipasin itsekin yksiä farkkushortseja, ja sattumoisin löysinkin sellaiset Seppälästä. Kyllä ne Oulun liikkeet on onnettoman pieniä verrattuna näihin täkäläisiin.

Himassa mies ihmetteli, että eikös ne shortsit pitänyt ostaa tyttärelle eikä äidille. Totesin, että ostettiinkin, tyttärellekin. “Luuletko sä, että jos äidin kanssa menee kauppaan, se selviää sieltä ostamatta jotain itselleenkin? Jos kenkiäkin etsitään vaikka mulle, aina se on katsomassa itelleenkin.” Guilty as charged, mutta ihan rehellisyyden nimissä mainittakoon, että kun oltiin juhlamekko-ostoksilla tyttöjen kanssa, esikoisen ja tosikoisen kanssa erikseen, en kummaltakaan reissulta tuonut mitään itselleni! Ostin oman uuden juhlamekkoni ihan eri ostosreissulla, aika ad hoc ollessani ihan muilla asioilla. Näin, sovitin, ostin.

Jumbo-reissun jälkeen oli pizzaa ja leffaa, oltiin sovittu etukäteen että torstai-ilta on meidän leffailta. Inception. Melkoinen mind-twister, mutta oikein hyvä elokuva. Tosikoinen vietti pari tuntia pihalla trampalla parin kaverinsa kanssa ennen kuin lähti iskälleen yöksi. Voi kun voisi välttää sateet ja kylmemmät ilmat! Tosin, ihon on ihan hyvä antaa vähän levätä ;) Laitoin aloea nahkaan.

PhototasticCollage-2015-05-28-23-29-46