Olen suomalainen

En pidä stereotypioinnista enkä yleistyksistä, mutta sitli harrastan niitä satunnaisesti itsekin – onhan se aika tehokas keino, kun pitää saada viesti perille. Paitsi silloin kun se ei ole. Lue: silloin kun sen lukija/kuulija ei itseään siitä tunnista ja siksi siitä suuttuu (olipa se sitten siksi ettei se osunut oikeaan tai siksi, että se osui liiankin lähelle). Ja sitten nämä tällaiset kuten tämä MTV3:n lista on minusta vaan hauskoja. Minusta on hauska katsoa, kuinka moni kohta osuu itsellenikin nappiin ja sitten voin nauraa omalle stereotyyppisyydelleni, niin uniikki ernu kuin minäkin haluaisin olla/kuvittelen olevani ;)

Kaikki ovat tottuneet siihen, ettei koulussa käyminen maksa. Voi jenkkiparkoja, kyllä niillä on kallista! – Juu ja ei. Kävin “peruskoulua korvaavaa” yksityiskoulua, jossa oli lukukausimaksu.

Vaivaantunut hiljaisuus esimerkiksi hississä naapurin kanssa on normaali olotila. – Onko se oikeasti vaivaantunut? Minusta suomalaiset osaa aika hyvin vaan olla hiljaa, vaivaantumatta.

Et itse asiassa ole ihan varma, oliko tuo naapurisi. Kuka niitä tuntee? Ei tämä ole mikään Pieni Talo Preerialla! – Joo ja ei. Minusta on ihan kiva tuntea naapureita, mutten minä kaikkien kanssa jaksa sosialisoida.

On erittäin ok olla puhumatta myös uusille tuttavuuksille. Jotka ovat ehkä naapureitasi. Joita et tunne… – Onhan se ok. Vaikka tuntisinkin. Tervehdin sentään kuitenkin.

Kaupassakaan ei puhuta ihan kenelle tahansa – korkeintaan kassahenkilölle, jos hänellekään. Jos et löydä heti etsimääsi yrität päästä mahdollisimman pitkälle kysymättä henkilökunnalta, niin tehdään vasta pakon edessä. – Joo ja ei. Minä puhelen tuntemattomille, jos siltä tuntuu. Kaupassa, bussipysäkillä, muuten vaan randomisti. Tytöistä etenkin nuorin sanoo aina: “Äiti, lopeta se tuntemattomille puhuminen, se on noloo!” Mutta tunnista itseni tuosta “etsin mieluummin pitkään ja hartaasti itse” ellei mulla ole kiire.

Vain ystäviä halataan ja vain rakkaita pusutellaan. – Saatan halata puolituttuakin, joskus jopa tuntematonta, riippuu tilanteesta. Kreikassa ja Espanjassa kaikki halaa ja poskisuukottaa ja se on ihan okei ja minusta oikein kivakin tapa.

Itsekseen hymyileminen on epäilyttävää. Vain pervot ja hullut hymyilevät ilman (näkyvää) syytä. – Teen tätä PALJON! Mulla on kaikenlaista omakivajeejeetä aina menossa :D

Voit edelleen käyttää samoja vaatteita, kuin 20 vuotta sitten (vaikka ne eivät enää mahtuisi sinulle kunnolla) – En. En todellakaan. Ai kamala, mitä kledjuja mä sillon käytin!

Mämmiä

Tässä kuvassa oleva ruoka on oikeasti herkullista. – Comme si, comme ca. Saatan syödä annoksen, kerran pääsiäisessä. On se ihan hyvää, silleen…

Kahvia on saatava aamulla, päivällä ja illalla. Kaksi kuppia. Tai kolme. – Aamu alkaa kahvilla. Ennne join sitä ihan kamalasti. Leikkauksen jälkeen piti leikata sitäkin. Muuten iskee paha vertigo.

On ihan normaalia, ettei yöllä ole pimeää kesäisin. – On. Kauniit valkoiset kesäyöt :)

On normaalia aloittaa t-paitakelit, kun lämpöasteita on 12. Esimerkiksi vappu on ihan hyvä aika kyykkiä piknikillä räntäsateessa. +20 astetta on shortsikeli, eikä -10 ole vielä edes kylmä. – No ei tod! Teepaita- ja shortsikelit alkaa noin 25 asteessa (tosin saatan olla ulkona sellaisissa vähemmässäkin astelukemassa, jos olen suorassa auringossa). Vappua vietän sisällä, jos ei ole oikeasti lämmin, eli melkein aina. -10 astetta on pirun kylmä.

Mökille hyttysten keskelle lähdetään mieluummin kuin etelänmatkalle. Minä menen nyt Savoon! – Etelänmatkassa on ikävä sointi. Mieluiten lähtisin Kreikkaan, Tinokselle. Etelään juu, muttei se sellai etelänmatka oo…

Kesällä jokainen viikonloppu kuluu festareilla. – Ei kulu.

Festareilla (1)

Teltassa voi ihan hyvin olla, vaikka sataisi. – Ei voi. Tai no, joo. Mut mieluummin ei.

On ihan normaalia, että kuusi kuukautta vuodesta on pimeää koko ajan. Aamu voi olla jo pitkällä, vaikka ulkona on pilkkopimeää… – Valitettavasti se on normaalia. Pääni ei siihen näytä tämän elämäni aikana tottuvan.

Palkka on pyhä asia. Sen määrää ei kysellä, eikä kerrota. Kellekään. – Ei se mulle niin tabu ole, mutta vähän…

Verot eivät ole pyhä asia. Verotiedot julkaistaan lehdessä, ja ne tulee lukea. Tarkkaan. Miten muuten voisi tietää, ketä kadehtia! – En lue. EVVK.

Siis mun on pakko saada asuntolainaa. Kaikilla muillakin on. – Ei oo.

Hammaslääkäriin pääsee maksutta alaikäisenä. Myöhemminkin pääsee halvalla – jos jaksaa odottaa kuusi kuukautta. – Joo, niin. Siksi siellä käydäänkin vain akuuteissa tilanteissa. Silloin kun perheen taloudellinen tilanne salli, kävin aina yksityisellä.

ravintola tallinkilla

Laivalla voi mennä vaikka ravintolaan. Tärkeämpää kuitenkin on mennä tax freehen! – Karkit! Isot M&M’s-pussit! Ja vähän juomatkin.

Jokainen on käynyt Tukholmassa ja Tallinnassa laivalla. Osa reissuista tosin on hämärtynyt muistoista liian innokkaan oluen nautiskelun vuoksi… – Silleesti niin. What happens in Tallinn, stays in Tallinn, they say.

Tunnet jonkun, joka hukkui juhannuksena. – En tunne.

Olet jonottanut ämpäriä. – En ole :D

Osaat sytyttää saunan pesän. – Tietty!!!

Olet nähnyt ja koskettanut lehmää. Maidon alkuperä ei todellakaan ole mikään mysteeri! – Sukulaisilla on lehmätila, juu. Esikoinen on jopa käynyt teepaidastaan lehmän sarvissa roikkumassa parin vanhana. Ei tarkoituksella ;)

Kun sanon “presidentti”, ajattelet joko “kahvi” tai “Kekkonen”. – Se oli silloin lapsena se, kun Kekkonen oli presidentin synonyymi. Sittemmin se on vähän laajentanut merkitystään ;)

Muistat edelleen jääkiekon MM-95-voiton. Suomi! Suomi! Suomi! – Muistan toki. Olin Lintsillä kesätöissä, enkä nähnyt ottelua, mutta vaxit oli Peacockissa kattomassa sitä ja ansiokkaasti pitivät ajan tasalla. Voi sitä humua, kun jotenkin ihan ilman niitä kännyköitäkin se voittotieto kiiri läpi Lintsin!

Tiedät, miltä terva tuoksuu. – Ehdottomasti!

Jokin näistä kuuluu kesääsi: Linnanmäki, Särkänniemi, Korkeasaari, risteily. – Kuului ne ennen, muttei enää.

Sanat “kesä” ja “makkara” liittyvät mielessäsi tiiviisti yhteen. Ja “mansikka” myös! – Joo ja ei. Makkara tuo mieleen HK:n Campingin, jota EN SYÖ.

mansikoita (1)

Kesä. Mansikat. Suomi. – Kyl. Suomalaiset mansikat on parhaita, sano kuka vaan mitä vaan.

Juhlit keskikesää polttamalla suuren määrän risuja tai rojua jonkun pellolla. – Joskus, joskus en.

Kukaan ei lue Seiskaa. Tai katso BB:tä. Sinäkään. Samalla kaikki tuntuvat mystisesti tietävän, mitä edellä mainituissa viimeksi tapahtui tai kerrottiin. – Se on salakavalaa kollektiivista tietoa ;)

Mitä kuuluu -kysymykseen voit vastata kahdella tavalla: vastaa “ihan hyvää” jos sinulle kuuluu oikeasti huonoa, ja valita vaikka säästä, jos sinulla menee hyvin. – Mä menen nykyään aina ihan hämilleni tuosta kysymyksestä, kun koitan ensin arvioida, haluaako toinen kuulla oikean vastauksen vai oliko se vaan sitä “small talkia” (suomalaisen small talkin extent: “mitä kuuluu?” “kaunis/kamala ilma tänään”). Ja sitten soperran jotain. Viime vuosina on kuulunut niin monenlaista, että “ihan hyvää” on tuntunut usein karmaisevalta valeelta. Niinpä olenkin usein päätynyt sanomaan jotain sellaista kuin “Ihan jees, olosuhteet huomioiden.” Useimmat eivät kysy, mitkä olosuhteet, mutta ne joita oikeasti kiinnostaa elämäni, siihen tarttuvat.

“Anteeksi” ja “mutta” ovat yleisimmät ilmaisut, joita käytät. Myös “no ei tämä mitään” ja “älä nyt” pääsevät usein suustasi. – No joo… Yritän päästä niistä eroon.

Karjalanpiirakat. Muunmaalainen ei vain voi ymmärtää, miten puuro ja leipä -yhdistelmänä voi toimia! – Karjalanpiirakat on niin best! Ja munavoi! Ehdottomasti munaVOI!

Saunassa (2)

Hiljaa. Minä juon nyt viinaa. – Sillon ois parempi kaikkien olla hiljaa joo. Muuten voi tulla vaikka riita.

On ihan normaalia ostaa 6-12 olutta vain itselleen. Hankkikaa omat juomanne! – En juo olutta, enkä saa noin monta siideriä/lonkeroakaan alas yhdessä illassa. Viini.

“Omat juomat” on muuten ihan normaali asia vaikkapa juhlakutsussa. – On se, vaikkei oikeastaan pitäis.

Jos joku ei juo, se on varmaan raskaana. Tai jotenkin muuten outo. – Ei niinkään. Elin minäkin juomatta yli kymmenen ensimmäistä aikuisvuottani. No, outona mua pidettiinkin, mutta mä oon ehkä outo juodessanikin.

On ihan normaalia sahata jäisen järven jäähän reikä ja mennä sitten lillumaan siihen. – Totta kai. En mä tosin siinä lillu, enää etenkään (mua ei enää avantoon saa!).

On ihan normaalia, että kahdeksan kuukautta vuodesta ihminen pukee ylleen neljä paitaa päällekkäin. – Ei ole. EI OLE!!!

Bussissa ei voi istua kenenkään viereen, jos yksittäispaikkoja on vielä tarjolla. Parasta on, jos onnistuu blokkaamaan myöhemmät bussiin tulijat vierestään vaikkapa laukulla. – En blokkaa, mutta juu, etsin minäkin mieluiten sen yksinäisen nurkan.

Säästä voi aina puhua. Sää voi olla liian märkä, liian kuiva, liian kylmä tai liian kuuma. Sää voi harvoin olla sopiva. – Se voi olla vaikka mitä. Siitä saa aina aihetta juttuun. Teininä mulla ja kaverillani oli tapana käydä tällainen kovasti älykäs keskustelu: “Kaunis ilma tänään.” “Juu, mutta kauniimpi huomenna.” kun kiinnostus ympärillä olevien juttuihin oli kymppi.

Tunteista ei voi puhua. Hävettää. – VOIPAS. EI HÄVETÄ! Sitten joskus mietin jälkeenpäin, kuinka vaivautuneeksi mahdoin sen toisen saada…

Bussi/lentokone/metro/mikä tahansa kulkuväline lähteevarmasti aikataulusta edellä, kun a) menee lähtöpaikalle/oviaukolle jonottomaan ainakin 15 minuuttia ennen lähtöä b) tunkee sisälle (mieluiten ensimmäisenä) heti, kun se vain on mahdollista. Viis siitä, onko edellinen satsi matkustajia vielä ehtinyt poistua vai ei. – En ryysää. Vihaan sitä, kun jengi ryysää.

Se, että menet kuumaan huoneeseen alastomien miesten kanssa ja he hakkaavat sinua oksilla, on mielestäsi rentouttavaa ja terveellistä. – Vihta <3