Nukkuen uuteen vuoteen

Uudenvuodenjuhlinnan voinee sanoa olleen rauhallista, jos vuosi vaihtui nukkuen. Keskimmäinen lähti tiistaina mummilleen, esikoinen ja tosikoinen isälleen keskiviikkona, joten meillä oli lapseton Uudenvuodenaatto. Tehtiin tomaatti-mozzarella-salaatti, paistettiin pihvit, käytiin saunassa. Saunan jälkeen mentiin pitkäksemme sängylle ja nukahdettiin. Heräsin kakskymmentä yli puolen yön. Koiratkin olivat nukkuneet kaiken vuodenvaihdepaukkeen läpi.

Nukuin katkonaisesti aamuun saakka, jostain syystä heräilin vähän väliä. Pauketta jatkui aamuyön pikkutunneille saakka, mikä ainakin omalta osaltaan vaikutti heräilyyni. Noustiin kuitenkin vasta joskus kymmenen jälkeen viemään koiria ja laittamaan aamupalaksi paistettuja kananmunia ja vihreää parsaa. Otettiin takaisin yöllä unelle menetetty skumppa, ja huuhdottiin aamiainen alas Anna Codorniulla.

Oli aika rento päivä tuo vuoden ensimmäinen päivä. Edes ruokaa ei ihmeemmin tarvinnut kokata, riitti, että avasi osterit ja halkaisi hummerin, teki guacamolen ja pari dippiä. Uuden vuoden kunniaksi syötiin noita meren herkkuja pitkästä pitkästä aikaa. Sen verran tehtiin kodin eteen, että laitettiin olkkariin pari taulua seinälle ja matto lattialle. Hiljaa hyvä tulee ja keittiötä lukuunottamatta onkin jo melkoisen hyvä!

Talven ihmemaa on vaihtunut loskaksi, vedeksi, jääksi, sateeksi, myrskyäviksi tuuliksi. Olisin minä mieluummin pitänyt sen lumen ja pakkasen, mutta minkäs sitä sääukolle mahtaa. Ulos ei paljon tee mieli mennä; koirienkin lenkit on jääneet lyhyenlaisiksi, kun milloin mitäkin saa niskaansa ulkona, ja maa on niin jäinen, että saa pelätä henkensä edestä.

Mitäpä tässä siis muuta, kuin elokuvia ja blogin ja kuvien backuppausta. Mies oli tänään liikkeellä kaupoissa jonkun tunnin, jona aikana minä katsoin pitkästä aikaa Sound of Musicin samalla kun laittelin viimeisiä kuvia ulkoiselle kiintolevylleni ja tallentelin blogipostauksiani word-dokkareihin. Call me strange, mutta vaikka wordpressistäni otetaan backup kerran viikossa, haluan postaukset myös kuukausittaisina word-tiedostoina kiintolevylleni.

Iltapäivästä lähdin minä vuorostani liikkeelle, stadiin, tapaamaan vanhaa ystävääni. Toiseksi vanhinta, siis ei iältään, vaan ystävyysiältään. Oltiin aikoinaan puistossa yhdessä, samassa viiden mukelon porukassa, jonka äidit vuoroin meitä ruokkivat (ajatelkaa nyt, siihen aikaan seiskyt-luvulla me ja ainakin parikymmentä muutakin vaan oltiin yhden mummon hoivissa ihan aitaamattomassa puistossa 2-3 tuntia aamupäivällä ja toiset iltapäivällä!). Sittemmin meistä tuli parhaat ystävät, kunnes murrosiän polut kulki vähän eri suuntiin. Aikuisena ollaan pidetty yhteyttä vain harvakseltaan, mutta tuntuu aina yhtä luontevalta viettää aikaa yhdessä, vaikka vain tovi kerrallaan.

Nyt on perjantai-ilta. Viikonloppu edessä, maanantaina on minunkin aika tehdä taas tällä läppärilläni muutakin kuin kirjoitella blogeja ja feisbuukata.

Anna Codorniu

Psst. Alkoholimainontalaki astui voimaan :P