Noustaan kaikki rattaille

Maikkari uutisoi tänään, että kuva hukkuneesta Aylanista herätti lappilaismiehen auttamishalun ja nyt hän tarjoaa mökkikyläänsä pakolaisille.Tsekkasin jutun kommentit, ja olin häkeltynyt siitä p*askaryöpystä, jonka sieltä luin. Ja lisää tuli omaan kommenttiini hyvän uutisen tuomasta toivonrippusesta. Sellaisia kommentteja kuin

– Tämä mätä islamin palvonta,sekä päättäjät jotka tätä kusetusta uskoo niin vois hävitä tältä pallolta

– Ainoa hyvä uutinen pakolaisista olisi se että, ne kaikki karkoitetaan eikä uusia oteta enää koskaan.

– Annetaan tää suomi suosiolla apinoille vaan.. Vittu mitä paskaa. Rajat kiinni vaan!

Ja jos ei muuta joku osannut sanoa, niin ainakin piti mainita, että lappilaismiehen auttamishalun syy oli väärä – valheellinen uutisointi. En ota kantaa uutiseen, kun en tiedä. Mutta mitä väliä sillä on, vaikka auttamishalun olisi sytyttänyt virheellinen uutisointi? Apua tarvitaan joka tapauksessa.

Kommenttien joukossa oli myös tällainen, mihin vastasin hämmentyneenä “ööö, noinhan sen kuuluukin olla??”

Vittu mitä aivopesua nämä uutiset on! luovutan mielellään asunnon , kaikki 33 neliöö niin monelle pakolaisille kuin sinne haluaa tunkea jos sen kerran edes itse saisin kaupungilta asunnon. ikinä sitä saanut vaikka luottotiedot kunnossa ja aina töitä tehnyt, joten myös verot maksanut! ja siksi yksityisiltä kalliilla joutunut vuokraamaan! Ai niin. . ite tietty vuokran maksanu. ilman mitään tukea

Jotenkin tuo kommentti kuvastaa niin hienosti sitä kieroutunutta suhdetta, joka ihmisillä nykyään tuntuu olevan tähän meidän hyvinvointivaltioon. Minä maksan verot, minun pitää saada! Mihin on unohdettu ajatus siitä, että ensisijaisesti on jokaisen oma vastuu elättää itsensä ja perheensä, omalla työllä. Ja vasta jos ei siihen syystä tai toisesta kykene, haetaan apua muualta. Silloinkin näkisin, että ensisijaisesti vastuu on perheellä, sillä laajemmalla, auttaa omiaan. Ja jos ei se riitä, tai ei perhettä ole, on yhteiskunnan aika auttaa.

Ei, tänä päivänä jokainen kokee ansaitsevansa yhteiskunnalta jotain. Mietitään vaan, mitä MINÄ voin yhteiskunnalta saada. Sen sijaan, että pidettäisiin huoli itsestämme ja omaisistamme, valitetaan ja rutistaan, kun ei kukaan auta sitä mummoanikaan siellä. Mikset SINÄ auta? Valitetaan ja rutistaan, että kun minä olen näin hyvä veronmaksaja, miksen minä saa mitään takaisin, on se nyt kumma juttu! AY-liike on tässä pahin agitoija.

Hyvinvointivaltion perusta on iso joukko hyvin toimeentulevia, joiden maksamilla veroilla autetaan pientä joukkoa tarvitsijoita. Hyvinvointivaltio toimii, kun rattailla on vähän väkeä ison joukon vetämänä. Kun vetäjäjoukosta alkaa yksi toisensa perään hypätä kärryille, koska “minä kans!”, häviää vetäjäjoukon voima sitä mukaa ja pian on kaikki pulassa.

Minusta on mielenkiintoista, noin poliittisesti, miten Kokoomusta aina parjataan hyvinvointivaltion tappajaksi ja rikkaiden hyysääjäksi. On parempi olla demari, kun on silloin pienen ihmisen, duunarin puolella. Tuleeko koskaan mieleen, että jos kaikki tasapäistetään, kuten vasemmisto, sosialistit, haluaisivat, olisi koko kansa yhtä köyhää, eikä kukaan enää auttaisi ketään? Tuleeko koskaan mieleen, että sakottamalla hyvä- ja keskituloisten maksukykyä luodaan vain lisää kärryille hyppääjiä?

Hyvinvointivaltio tarvitsee ihmisiä, jotka pärjäävät omillaan, jotka eivät tarvitse eivätkä koe tarvitsevansa yhteiskunnalta mitään. He ovat niitä, jotka antavat. Hyvinvointivaltio tarvitsee ihmisiä, jotka eivät mieti, mitä yhteiskunta voisi heille antaa, vaan miten he pitävät itse huolta perheestään ja omaisistaan.

Kun ajattelutapa on yhä enenevissä määrin “mitä MINÄ saan ja miten yhteiskunta MINUN MUMMOANI hoitaa” ei kai ihme, että ihmisissä syttyy tuo hurja viha, kun tänne kehtaa tulla muun maalaisia tarvitsemaan MEIDÄN apua. Saati, että ihmiset haluaisivatkin auttaa heitä! Olen sikäli samaa mieltä monenkin kanssa, että onhan se nyt hullua, että tässä nyt kohkataan syyrialaisista avuntarvitsijoista, kun ihan omissakin olisi riittämiin.

Mitä jos jokainen katsoisi peiliin. Mitä jos jokainen miettisi, miten voi auttaa omaisiaan. Miten voisi huolehtia omista vanhuksistaan, hylkäämättä heitä yhteiskunnan armoille. Ja kun auttamisen alkuun pääsee, voi miettiä, miten voisi auttaa edes yhtä tai kahta täältä turvaa hakenutta. Sodan jaloista lähtenyttä. Ihmistä, joka mieluummin lähti vaaralliselle ja epävarmalle matkalle, kuin jäi sodan jalkoihin.

Entä jos se olisitkin sinä, se lähtijä? Entä jos me olisimmekin täällä Suomessa kolmen osapuolen sisällissodassa? Ei siitä omastamme ole vielä sataakaan vuotta hei! Entä jos koko muu maailma sanoisi silloin: “painukaa sinne mistä tulittekin likaiset sivistymättömät härmäläiset, ei me teitä tänne haluta meidän sivistystä saastuttamaan!”

Minulle lapsena opetettiin kultainen sääntö. Tee toisille niinkuin tahtoisit sinulle tehtävän. Vaikket perustaisi Raamatusta ja uskonnosta, tuo sääntö on ehkä paras sääntö mitä on. Sillä niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Jokainen saa enemmän, kun antaa enemmän ja lakkaa miettimästä, mitä itse voisi saada.

wellfare