Loman loppu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin kesälomakin. Viime maanantaina jo palasin duuniin, ja ens töikseni matkasin näyttämään naamaani toimistolla, kuten minulla on ollut loman jälkeen tapana tehdä. Siellä olikin tupa harvinaisen täynnä! Oli ihan hyvä käväistä siellä turisemassa ja päivittämässä (työ)kuulumisia niin rentouttavan lomani jälkeen, etten edes muistanut meidän lounarien arvoa. Lounaalla meistä viisi hyppäsi duunikaverin hienoon uuteen Bemariin ja suuntasi Café Ursulaan lounaalle. Maksoin 9,50€ salaattin lounarilla ja siirryin hakemaan juotavaa. “Hei, anteeks, sulta puuttuu tästä 50snt,” huuteli kassatyttö perääni. Olin aidon hämmästynyt; muistin lounarini arvon väärin. Seuraavana jonossa ollut työkaveri maksoi puolestani.

WP_000034

Lomani loppu tiesi tänä vuonna myös lämpimiä kesäilmoja. Ei tainnut kuin päivä tai kaksi lomani aikana olla yhtä lämpimiä ja ihania päiviä kuin melkein koko viime viikko! Niinpä vietinkin torstaita lukuunottamatta päivät pihatoimistossani riippumatossa, auringosta nauttien. Yritin kääntää aivojani työmoodiin – kyllähän ne sinänsä kääntyivätkin, mutta enhän minä muistanut mitään siitä, mitä oli tapahtunut ja tehty ja puhuttu ennen lomaani. Ehkä ensi viikko on jo helpompi, kuten eräs asiakas torstaina sanoi, kun ruokapöydässä tästä juteltiin.

WP_20150805_003

Lomani voi olla loppu, mutta vielä on kesää jäljellä. Kukas se niin lauloikaan? Mamba (piti ihan kuuklettaa). Eilen meillä oli ystäviä grillaamassa; nuorimmat kaksi viihtyivät koko illan trampalla pomppimassa. Kinda our luck, että hienon viikon jälkeen eilen oli tuulista ja pilvistä niin ettei voitu pihan purjeitakaan nostaa, taaskaan. Lämmin oli silti iltaan saakka ja meillä oli oikein hauskaa! Tuhottiin kulhollinen caesar-salaattia, pala grillattua lohta, kanan rintafileitä, lihapullia, kattilallinen perunoita (meidän omasta maasta!), ja puoltoista juustokakku, skumpalla ja punkulla alas huuhdottuna.

WP_20150808_005

Lomani viimeiset päivät ja viime viikon kaikki vapaat hetket olen viettänyt nenä kiinni kirjassa. Ostin silloin juuri ennen Unelma-tapahtumaa kirjasarjan The Mortal Instruments. Se on pitänyt minut pauloissaan tiiviisti! Ei se ole spektaakkeli, eikä se pääse ehkä minuun eniten vaikuttaneiden kirjojen listalle, mutta se on erinomaista tarinaa, mainiota kerrontaa, yllättäviä käänteitä ja maagista jännitystä. Siinä määrin, että olen taas saattanut seistä keittiössä kokkaamassa kirja kädessä, kun en ole malttanut laskea sitä alas. Kuudesta paksusta kirjasta minulla on nyt menossa neljäs kirja. Tavallaan vähän hassua, että minusta sarja olisi aika luontevasti päättynyt kolmanteen kirjaan, mutta ehkäpä jälkimmäinen trilogia saa oman viehkeän juonensa, joka ei vain ole vielä selvinnyt, sillä olen vasta neljännen kirjan alussa.

WP_20150728_003

Jotenkin tässä elokuussa on aina niin vaikea tottua taas arkirytmiin. Kun on vielä ihan kesä ulkona – tänä vuonna semminkin kun heinäkuussa ei kesää juuri näkynyt – ja joku takaraivo-ajatus se vaan jäytää ja sanoo, että kesällä kuuluu olla lomalla. Mutta kun loma meni jo! Seuraavaan on aikaa (aivan liian paljon ;) ). Onneksi on viikonloput ja onhan meillä duunissakin vielä kesäjuhlaa tulossa, sellaista kivaa partyä, johon on kutsuttu myös asiakkaita. Kyllä se rutiini sieltä aina löytyy, mutta elokuu on vielä perinteisesti vähän sellaista rytmin hakua. Tytöilläkin alkaa koulu ensi viikolla, tai viimeistään viikon päästä maanantaina (keskimmäisellä); sekin edesauttaa normaaliin palautumista.