Lakunenät

Muksuna ajattelin, että koirien nenät on lakua. Semmosilta lakupaloilta ne näyttää. En minä koskaan maistanut; tiesin minä ettei ne oikeasti mitään lakua ole. Ihan niinkuin tiesin, ettei kuu ole juustoa. Kun Meggie tuli meille, muistin yhtäkkiä tuon lakun. Koska Meggien nenä näytti pieneltä sievältä lakupalalta. Timmyn nenä on vähän isompi, mutta lakuinen sekin. Kutsunkin noita meidän koiruleita välillä lakuneniksi.

Meggie on ollut meillä jo puoltoista vuotta. Timmy pian vuoden. Stadilaistuneet espanjalaiset, ihan kotiutuneet, perheenjäsenet. Lauma. Enää ei edes osaisi kuvitella elämää ilman noita karvakuonoja. Kun olen hotellissa duunireissulla, tuntuu oudolta käydä nukkumaan ilman jalkoihin painautuneita karvaturreja.

Meggie on sellainen pieni ja soma. Kuin pehmolelu. Paitsi silloin kun se on “I kick your *ss” -moodissa. Silloin se on tulta ja tappuraa. Timmy on uljas kuin paraatihevonen. Koira pelkkää lihasta. Ja kun se jännittyy metsästämään oravaa tai jänistä, voi suorastaan nähdä jokaisen lihaksen värisevän. Ei sillä, että nuo meidän lakunenät siis mitään oikeasti metsästäisivät. Tässä meidän pihapiirissä on kuitenkin kiusaksi asti pupuja ja oravia ja koiraparat menevät niistä aina ihan sekaisin. Pihalla ja sisällä, yhtä lailla.

Timmy on koirista huomionkipeämpi. Se tulee kylkeen kyhnäämään, istahtaa syliin, kerjää rapsuja, makoilee kainalossa kuin vauva. Timmy rakastaa loikoilla riippumatossa. Meggie taas on enempi kuin kissa. Tulee luokse kun sitä huvittaa, mutta jos nostat syliin, se lähtee pois. Silti se tykkään nukkua aivan kyljessä kiinni ja aamulla antaa runsain mitoin hellyyttä nuolemalla meidän käsiä.

Olisi kiva, jos pystyisimme aitaamaan ison pihamme niin, että koirat voisivat olla pihalla vapaina. Ainakin toistaiseksi joutuvat tyytymään viiden metrin naruihin, joita siirrellään paikasta toiseen sen mukaan, missä päin pihaa itse oleilemme. Toisaalta se on kätevääkin, sillä silloin saa koirat helposti pois nurtsinleikkauksen (tänäänkin se oli ohjelmassa) ja tikanheiton tieltä.

Tänään oltiin koirien kanssa pihalla ihan koko päivä. Jostain siitä puoli yhdestä ilta-seitsemään. Minä ja keskimmäinen leikattiin nurmikko miehen kärrätessä hiekkaa pihan toiselta laidalta toiselle (kuorma hiekkaa, väärässä paikassa). Aloitin leikkimökkivaraston alustuksen mittaamalla alueen ja lapioimalla sammalet pohjalta. Ja sitten sitä hiekkaa kuoppaan. Seuraavaksi (ensi viikonloppuna tai joskus) pitäisi enää muistaa miten se leikkimökki oli pystytetty ennen kuin purettiin se miehen kanssa paloiksi (meille kuljettamista varten). Grillattiin juustohampurilaisia ja ehdittiin loikoilla riippumatossa ja aurinkotuoleissakin ihanasta päivästä nauttimassa. Silloin ja siinä missä tuuli ei puhaltanut, tarkesi olla bikineissä ja shortseissa.

Ei tullut lakunenillekään vilu, kun aurinko paistoi ihanasti koko päivän :) Terrierit, aina valppaina. Jopa leikin tiimellyksessä. Aina valmiina ilmoittamaan, jos pihan lähistölle tulee joku tuntematon. Koira tai ihminen. Tai pupu tai orava.

PhototasticCollage-2015-05-17-21-47-24