Kaikki irti kesähetkistä

Tänä vuonna on jotain siitepölyä ilmassa niin että keuhkoni ovat olleet tukossa, kipeät ja rohisevat viimeiset pari viikkoa, aina siitä lähtien, kun lopetin onneton Histecin päivittäisen syömisen kun koivun siitepölykausi oli ohi. Mutta heinä. Luulin flunssan iskeneen, mutta astmahan se vaan ärtyi aivan mahdottomaksi. Nyt se on parempi, moninkertaisella lääkityksellä, mutta yhä yskin ja rohisen, ja hengittäminen on työlästä. Jatkuva väsymys sen sijaan on hellittänyt kun löytyi siihenkin syy, samoin kuin jatkuva palelu, vaikkei tämä kesä kummoinen olekaan ollut.

Mutta mitäpä tässä vaivoista valittamaan. Voisinhan minä valittaa säästä sen sijaan. On ollut niin pahuksen sateista ja koleaa koko alkukesän. Ehkä onkin. Säälle ei oikein mahda mitään, joten mitäpä siitäkään valittamaan. Ilo otetaan irti niistä aurinkoisista lempeistä kesähetkistä, kuten Juhannusillasta, toissaillasta, tästä päivästä, toissalauantaista… Onhan noita. Iltoja, joina ei keittiö tullutkaan siivotuksi päivän päätteeksi, kun istuttiin iltaa pihamaalla keskenämme tai ystävien tai naapurien kanssa puolen yön paremmalle puolen saakka. Päiviä, jolloin aurinko on hellinyt, on vietetty juhlia, grillattu ja syöty ulkona. Aamuja (ainakin yksi), joina on tehty freddo cappucinot ja nautittu aamupala pihalla (puolen päivän jälkeen).

Teinit on kesälaitumilla. En tiedä kuinka paljon välittävät säästä. Nyhjäisivät kuitenkin telkkarin ääressä, jos siltä tuntuu. Resuisivat kuitenkin kavereidensa kanssa jos siltä tuntuu. Vaihtelevasti ovatkin kumpaakin tehneet, kaikki kolme. Tosikoinen viime viikolla “eksyi” Lintsille kaverinsa kanssa oltuaan siinä jossain lähistöllä Nuorten Akatemian viestintämateriaalikuvauksissa. Tuli kotiin yhdeksän aikaan märkänä. Keskimmäinen on käynyt shoppailemassa kavereineen. Esikoinen on suorastaan ryhtynyt junamatkaamaan uusien protuleiriltä saatujen kaveriensa kanssa. Tyttö ihmetteli kun reissulupa heltisi niin helposti, mutta kun kert itse maksaa ja hoitaa matkansa, mitäs sitä kotona nyhjäämään. Hyvä se on osata kulkea, ja hyvä se on, että on kavereita!

Minulla on vielä vajaat kaksi viikkoa töitä ennen lomaa. Tänään olin pitkästä aikaa pihalla töissä. Usein olen tähän mennessä istunut jo palaverin poikineen pihalla – tarkkuutta vaativa työ ei vallan onnistu, mutta mikäs sen parempi paikka palaveerata kuin aurinkotuoli? Tänä vuonna ei ole juuri niin lämpimiä työpäiviä ollut, ehkä yksi tai kaksi ennen tätä. Katselin siinä pihalla meidän nurmikkoa ja tuumasin, että onhan se taas aika leikata se. Vastahan esikoinen viikko sitten sen ajeli (melkein kokonaan), mutta se kasvaa niin nopsaan!

Siihen mennessä kun olin saanut työpäiväni päätökseen, oli taivas peittynyt jälleen pilveen. Kaivoin kuitenkin ruohonleikkurin autotallista, douppasin vähän avaavaa ja ryhdyin hommiin toivoen, ettei alkaisi sataa ennen kuin olen saanut työn hoidettua. Yhdellä tankillisella saa melkein koko pihan ajeltua, joten kun bensa loppui, oli enää rippeet jäljellä. Päätin, että mulle riitti. Palautin leikkurin paikoilleen ja keräilin pihalta omaisuuteni ja siirryin sisätiloihin. Juuri silloin satoi ensimmäiset pisarat. Nyt on piha märkä taas. Oli aika erinomainen ajoitus!

Kesä teki Suomet jälleen, mutta ei se mitään. Tein key lime pien. Ja Kindlessä odottaa uusi Evanovich-kirja. Mikäs tässä on ollessa.

PhototasticCollage-2015-06-23-19-27-07