Juhlien jälkeen

Juhlien jälkeen on olo raukea. Monta päivää niitä valmisteltiin; pystytettiin juhltelttaa pihaan, aseteltiin pöytiä ja tuoleja, valmistettiin tarjoiluita ja mitä kaikkea. Suunnittelusta puhumattakaan! Sehän alkoi jo viikkoja sitten, kun alettiin haalia tuoleja, miettiä tarjoomisia, varattiin teltta sun muuta. Valitettavasti meidän pihan nurkassa oli yhä rojuläjä ja taloa vasten yhä nojasi läjä lautoja ja pressun alla oli yhä veneeltä näyttävä kasa leikkimökkilautoja, kun juhlien aika koitti, mutta kaikkea ei vaan voi ehtiä. Eipä ne tainneet ketään ihmeemmin häiritä (paitsi isääni, joka naljaili, että meillä on näemmä yksityinen kaatopaikkakin). Juhlat oli juhlat, aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin, vaikka tuuli olikin kova.

Meillä juhlittiin esikoisen protujuhlia. Niin nämä meidän neidit kasvaa. Ensimmäinen tyttö “ripari-iässä”, vaikkei riparille halunnutkaan vaan sekuläärille protuleirille, missä maailmankatsomus on avara ja on tilaa omille ajatuksille ja erilaisille näkemyksille. Tytär viihtyi leirillä todella hyvin, se oli ilmeisesti vallan huippukokemus! Niin sen pitääkin olla :) Mieleeni tulvi muistoja omalta vastaavaltani, helluntailaisten ensimmäiseltä ripari-vastine-leiriltä, jossa meitä oli vissiin vain vaille kymmenen nuorta tai jotain, mutta se oli yöuinteineen ja muineen ihan huippukokemus.

Eilen oli siis niiden isojen juhlien aika. Tuli koko suku, siis tyttären suku, niin isän kuin äidinkin puolelta (no ei ihan koko suku, ei kaikki päässeet) paikalle. Oli suklaajuustokakkua ja vadelma-mascarpone-kakkua ja omenaruusuja ja kaikkea juhlapöydässä, aurinko taivaalla (mietin, että näinköhän se äitini päätti hymyillä meille sieltä taivaasta lähettämällä hienon päivän näiden sateiden keskelle) ihmisillä hyvä mieli ja piha täyttyi hymyistä, nauruista, juttelusta ja iloisesta mielestä. Tuuli onneton se vaan tuiversi, muttei sekään katastrofeja aiheuttanut. Mitä nyt heitti isoäitini juustokakut mekolleni. Sellaista sattuu.

Juhlat ei kuitenkaan ole juhlat, jollei jotain pientä kommellusta satu kartanossa. Tällä kertaa se kait oli se, kun tajusin ostaneeni kertakäyttöisiä viinilaseja skumppahuilujen sijaan. Ihan olivat kaupan hyllyllä vieretysten ja ihastelin vain niiden toisten vihreetä jalkaa ajatellen, että nehän menee kivasti vihreiden lasien ja kukkakoristeisten lautasten (kertistä kaikki kyllä) kanssa. Kun niitä sitten hetki ennen juhlan alkua otin paketeista ulos ja aloin koota, totesin, että pahus! Viinilaseja. No, meni se kupliva alas niistäkin, eikä edes isäni huomauttanut etikettivirheestä ;) Päivänsankari itse ei varmaan olisi vähemmän voinut välittää; olipa tyytyväinen siitä, että sallin riparin/protun käyneiden nuorten kilistellä skumpalla.

Juhlien jälkeen tyttären parhaat ystävät, hienot nuoret neidot, auttoivat ansiokkaasti pöytien raivaamisessa ja teltan purkamisessa. Oli huomattavasti helpompaa purkaa teltta seitsemän tytön avulla kuin kasata se kolmistaan, minä, mies ja tytär. Kun teltta oli kasassa ja kaikki taas paikallaan, vein tytöt – siis esikoisen kavereineen, omat kaksi nuorinta jäivät himaan – isälleen, missä saivat ihan keskenänsä laulaa karaokea ja tanssia läpi yön, omia jatkobileitään. Me täällä kotona juhlittiin omat jatkobileemme laittamalla ruokaa pihalla ja istumalla iltaa leudossa kesäillassa aina puolille öin saakka, välillä niinikään pihalla viihtyneiden naapureidenkin kanssa.

Juhlien jälkeen, tytöt jo heitettyäni kävelin pihaan autotallista janoissani, ja näin miehen lasin grillin vieressä. Siinä oli vähän siideriä pohjalla, ja vieressä siideripullo. Ajattelin naukata huikan, otinkin suullisen siideriä, mutta sehän pahus olikin itse tehtyä olutta! Pahoitteluni kaikille oluen ystäville, mutta oluet lensi kaaressa suusta nurmikolle, sillä en vaan voi nielaista sitä. Ensinnäkään en tykkää oluesta, toiseksi, vähästäkin tulee huono olo. Mies nauroi katketakseen :D Siirryin siitä sitten vähin äänin istuttamaan ruusupuskia ja tulilatvaa ja ahkeraliisoja, jotka olin vaivihkaa saanut synttärilahjaksi, siinä tyttären juhlien ohessa, isoäidiltäni, ex-anopiltani ja exän veljenvaimolta. Lisää kukkia pihaan <3

Tänään ollaan kaikki vaan relattu ja palauduttu juhlista. Koiratkin. Ne oli ulkona koko eilisen päivän, koko juhlien ajan, Timmy vielä iltamyöhälle meidän kanssa Meggien jo nukkuessa sisällä. Miehen kaveri kävi vierailulla, minä vähän trimmasin tosikoisen hiuksia – eilen ennen bileitä, esikoisen askarrellessa omenaruusuja, leikkasin tosikoisen hiukset ihan lyhyiksi, jättäen pitkistä hiuksista jäljelle vain heittoletin, joka värjättiin pinkiksi. Talk about teini! Nuorinkin hakee identiteettiään ja itsenäisyyttään ja melkein yritti kopioida isosiskon sivusiilin, mutta yhdessä miettivät, mikä voisi olla tosikoisen oma juttu, ja täytyy sanoa, että tämä on kyllä ihan sitä! Todella magee look tytölle.

Tänään on satanutkin koko päivän, joten ei ole ollut edes huono omatunto siitä, että on vain tullut makoiltua ja laiteltua kuvia ja mitä nyt sitten. Sen verran tsempattiin, että mies fiksasi (väliaikaisesti) meidän jatkuvasti feilaavan palvelimen niin että blogi ja meilit ja ennen muuta himawifi saatiin taas pystyyn viikon tauon jälkeen. Olihan hieno juhlapäivä eilen! Sen päälle voi vähän lojuakin :)

PhototasticCollage-2015-06-14-21-58-43