Juhlaton luukinkku

Tiedättehän, nämä freudilaiset lipsahdukset sun muut aivojen tuottamat lapsukset? Tiedättehän, miten aivot eivät lue jokaista sanan kirjainta, vaan osaavat kutakuinkin (yleensä) arvata sanan kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain on oikein; loput kirjaimet saavat olla sikin sokin, kunhan ovat? Toiset sanovat sitä hölynpölyksi, mutten mniä tediä, kun minulle se kyllä toimii.

words

Toisaalta vastapainoksi aivoni välillä tekevät tepposia ihan oikein kirjoitettujen sanojen kanssa. Sunnuntaina oltiin kaupoissa, ja eräässä kaupassa oli joululta jääneiden kinkkujen vieressä kyltti:

LUUTON
JUHLAKINKKU

Luin se puolhuolimattomasti siinä ohi kävellessäni, että juhlaton luukinkku. Piti oikein katsoa kylttiä uudestaan.

Eilen tytär lähetti minulle Whatsappissa viestin: “onko se miu känny kuori jo tullu?” Tilasin tyttärille Amazonilta kännyköihin uuden kuoret, vanhojen jo rapistuttua; kuoria kun ei oikein saa Suomesta kunnolla kaikkiin noihin erilaisiin Samsungeihin ja maksavatkin monikertaisesti. Ei tosin Amazonistakaan saa mitä vaan tilattua. Tuntuu, että Suomeen toimitettavien ei-kirjojen valikoima sen kun supistuu supistumistaan. Pitäisi kaivaa jostain esiin sen online-kaupan nimi, josta tilattiin ne edelliset.

Niin, anyway, luin tuon viestin ensisilmäyksellä, että “onko se miru jo kuollu?” ja funtsin ohikiitävän hetken, kuka miru ja miksi se olisi jo kuollut.

Aivoni tuntuvat toimivan ihan nurinkurisesti. Yliteholla silloin kun normaalikin riittäisi, aliteholla silloin kun tarvittaisiin särmää, työmuistin se tyhjää aivan liian nopeasti – siirryin hetki sitten googleen etsimään kuvaa, mutten enää välilehden vaihtamisen jälkeen muistanutkaan, mitä kuvaa olin etsimässä… – ja huumorinikin on niin outoa, ettei kukaan muu sitä ymmärrä. Siksi hihittelen aina keskenäni. Teininä sanottiin “omakivajeejee”.

Eilen suihkussa otin hoitoainetta laittaakseni sen hiuksiini, mutta työnsinkin sen kainaloihini. Sen piti olla vasta seuraava vaihe, hoitoaineen ollessa jo päässäni ja suihkusaippuaa käsissäni. Näitä arkeni kommelluksia. Lisätään soppaan vielä puolikuurous ja vilkas mielikuvitus. Tapahtuipa juuri ennen joulua duunissa:
Työkaveri toiselle: “laita se feisbuukkiin kover fotoks” johon minä: “että mikä power botox?”

Elämäni eikä elämä kanssani ole koskaan tylsää. Paitsi kun olen tylsällä päällä.

download

Jotain hyötyäkin toisinaan on tästä aivojeni kummallisuudesta. Aikoinaan ajalla jälkeen vedenpaisumuksen, ennen älypuhelimia, tabletteja tai edes Metro- ym. ilmaislehtiä kuljin paljon metrolla ja minulla oli tapana lukea päivän uutiset vastapäätä istuneen sanomalehdestä (ihmiset vielä levittivät hesareitakin levälleen metrossa), sillä luen sujuvasti nurinpein, ylösalaisin, peilin kautta sekä oikein päin että kaikin eri tavoin väärin päin. Tämän (tarpeettoman tai tarpeellisen, kuinka vaan) taidon on esikoinenkin perinyt: nelivuotiaana luetteli sujuvasti ylösalaisin olleen kirjan IBAN-koodia matkalla kirjastoon.

upside-down-and-backwards

Voisi kai sanoa, että aivoni ovat kirjainviisaat. Välillä suorastaan kirjainnäsäviisaat ja ilkikuriset ;)