Joulu, joulu

Joulupäivän aamu. Tuo päivä, jolloin on ok aloittaa aamu syömällä suklaata. Tuo päivä, jolloin ei tarvitse vaihtaa pyjamaa päivävaatteisin ollenkaan, jos ei halua (paitsi meidän, joiden on kuin onkin käytävä koirien kanssa ulkona, satoi tai paistoi, oli joulu tai ei). Tuo päivä, jolloin on ok loikoilla koko päivä lueskellen lahjakirjoja, pelaillen lahjapelejä. Tosikoinen tuolla jo uudessa pyjamassaan sohvalla istuukin pelaillen siskonsa saamaa NHL-pleikkapeliä.

Ulkona sataa vettä, on kuutisen astetta lämmintä. Eilen, aattona, paistoi aurinko. Ruoho pihalla vihertää. Sään puolesta voisi veikata että tässä vietetään ennemmin pääsiäistä kuin joulua. Sisällä pienet kuuseoksat kantavat palloja ja sydämiä ja jääkaappi on täynnä herkkuja – ankkaa, graavilohta, mätiä ja sen sellaista. Pöydillä lojuu suklaarasioita, kristallikipoissa on tryffeleitä ja vihreitä ja muunkin värisiä kuulia. Pakastimessa on ylimakeaa pähkinäsuklaajäätelökakkua, ihan itse toissailtana tehtyä.

Joulu se on meilläkin, ihmisillä, jotka emme siitä vaivaudu stressaamaan. Meillä ei asu yhtään “jouluihmistä”, liekö se sitten minun syytäni vai luontaista. Lapsuuden joulut isovanhemmilla olivat täynnä tunnelmaa ja itse tehtyjä herkkuja – isoäitini oli kokopäiväinen kotiäiti isäni syntymästä lähtien. Omatkin tyttäreni ovat siitä jouluriemusta saaneet osansa muutamana jouluna elämänsä aikana, vaikka isoäiti heidän elinaikanaan alkoikin olla jo niin vanha, ettei ihan joka joulu jaksanut enää koko sukua kestitä.

Tyttöjen ollessa pieniä stressasin joulusta. Halusin loihtia heille saman joulutunnelman, joka isovanhempieni luona oli. Se oli hivenen verran helpompaa ollessani lasten kanssa kotona kuin ollessani täyspäiväisesti töissä. Yritin, vaikka minulta olikin joulumieli jollain tapaa kroonisesti kadonnut teini-iässä, vanhempieni eron jälkeen. Ehkäpä omiltakin tytöiltä se katosi siinä main, kun ei joulut enää olekaan heille koko perheen (=äiti ja isä samassa paikassa) juhla? Muistan itse, kuinka vielä melkein kolmikymppisenä koin elämäni ehkä onnellisimmaksi jouluksi sen joulun, jolloin isäni ja äitini olivat molemmat meillä aatonvietossa, tyttöjeni ollessa pieniä.

Erään kerran vuosia sitten koitti joulu, jolloin olin koko jouluviikon 38,5-40 asteen kuumeessa. Aatonaattona nousin sängystä käymään veskissä ja maailma pyöri ympärilläni. Tökkäsin silti kinkun uuniin ennen kuin palasin pedin pohjalle ja mittasin kuumeen: 39,9. Ääntä minulla ei ollut ollut enää moneen päivään, ei siitä lähtien kun joku oli työntänyt tikarin kurkkuuni. Vajosin sänkyyn ja tekstasin miehelle keittiöön, että toisi minulle mehua. Isäni kävi tyttöjen kanssa hakemassa meille joulukuusen, tytöt koristelivat sen. Joulu tuli sinäkin vuonna. En muista oliko meillä joulupyödässä mitään muuta kuin se kinkku. Sen muistan, että minä ja niinikään kipeä mies lojuttiin sohvilla ja torkuttiin sängyllä, tyttöjen leikkiessä uusilla leluillaan. En ole sen koommin joulusta stressannut.

Nykyisin joulut on meillä joka vuosi erilaisia. Joskus meillä on täällä tyttöjä, joskus ei. Joskus on osa tytöistä, joskus kaikki, joskus ei ketään. Tänä vuonna keskimmäinen on äidillään, tosikoinen ja esikoinen meillä. Jouluruuat? On meillä nähty kinkkua, on ollut savustettua kalkkunaa, perinteistä jenkkiläistä sutffed kalkkunaa, ankkaa tai hanhea, perinteisiä laatikoita (lähinnä toissavuonna, mutsin ollessa meillä viimeistä jouluaan), papulaatikkoa ja milloin mitäkin. Perinteistä yhdestä pidän kiinni: graavilohta ja mätiä meidän joulupöydästä löytyy, oli pääruoka sitten mitä tahansa.

Tänä jouluna paistettiin kokonainen stuffed duck. Ai että se oli hyvää! Meillä oli tosin hiukan erikoinen jouluateria, minun ja miehen syödessä tuota ankkaa ja rucola-granaattiomena-vuohenjuustosalaattia, tosikoisen vedellessä nuudeleita ja kananugetteja, esikoisen pastaa ja quorn-leikettä – esikoinen kun ryhtyi tässä jokin aika sitten vegeksi. Ei se tahtia haitannut. Pääasia, että kaikki viihtyvät. Olen way past sen, että pakottaisin tytöt syömään “jouluruokia” (mitä ne meillä kulloinkin ovatkin) ja olemaan nälkäisiä ja kiukkuisia.

Lahjapaketit meillä mahtuivat sievästi sohvapöydälle maljakossa seisovien kuusenoksien ympärille. Tytöt saivat pakettinsa ja syötiin vähän jälkkäriä – sitä supermakeaa mutta superhyvää jäätelökakkua (resepti) jonka aatonaattona teimme yhdessä esikoisen ja miehen kanssa.  Joku tuolla naamakirjassa totesi, miten nopeasti joulut on muuttuneet pikkulapsijouluista teinien kanssa yhdessä tehdyiksi jouluiksi. Niinpä! On meillä tosin vielä tuo 12-v, joka ei meinannut malttaa odottaa pakettejaan ;)

PhototasticCollage-2015-12-25-11-38-59

Joulutunnelmaa on niin monenlaista. Koristeet ja joululaulut ovat vain pieni osa sitä, eikä aina edes välttämättömiä. Yhdessäolo, lokoisa elo, hyvin syöminen kunkin oman maun mukaan – siitä on hyvä joulu tehty! Ei stressiä vaan pieni breikki kaikesta arjen kiireestä ja vaateista. Saunaa ja sluibaa ja 12 tunnin yöunia. Tytötkin riitelee vähemmän.

SAMSUNG DIGITAL CAMERA