Hämmennän vielä vähän

En tiedä, milloin minusta on näin yhteiskunta-aktiivinen tullut, mutta kieltämättä nyt hieman keittelee yli. Lakot ja muu hurja huuto meinaan. SAK ja muut ammattiyhdistykset itkevät, että nyt hallitus romuttaa sopimusyhteiskuntaa, nouskaa kaikki barrikaadeille! Sairaanhoitajat valittavat, että kun lomaoikeus lyhennetään 8 päivällä, on se palkanalennus. Tehyn pääluottamusmies siitä oikein kirjoitti faktaakin.

Ammattiliitot. Hei, on meillä ennenkin ollut työaikalaki sopimusten pohjana, vai joko olette sen vallanhuumassanne unohtaneet? Se on se minimi, jota työnanatajan tulee noudattaa. Yksityiyrityksiä ei kait kukaan kiellä tekemästä omia sopimuksia, kunhan ne eivät alita työntekijöiden turvassa lain määräämää minimiä. Juu, minimiä ollaan nyt alentamassa. Ja juu, pusketaan muutosta ohi yleisten sopimusten, jolloin varmaan aika moni työnantaja menee sen mukaan. Julkinen sektori edellä, sillä onhan valtio viime kädessä heidän työnantajansa. Ammattiliittojen ylipalkatut pomot pelkäävät valtansa puolesta. Joo, mennään lakkoon! Silleen me on ennenki! Oho, just romutettiin hyvä pala Suomen vientituloista. No, mitäs pienistä. Kunhan saadaan mieltämme ilmaista!

Julkisen sektorin työntekijät. Arvon työntekijät, joiden työn arvoa en mitenkään vähättele. Ihan ensiksi, loman lyhentäminen viikolla ei ole palkan alennus. Se voi olla saavutetun edun menetys, muttei palkan alennus. Vai menetättekö samalla 8 päivän palkan? Veikkaan että päin vastoin tienaatte lisinenne noina 8 päivänä enemmän töissä kuin lomalla.

Toiseksi. Tiesittekö: palkkanne maksetaan verovaroista. Niitä ei ole pohjattomasti, vaikka valtion verokassa pohjattomalta vaikuttaakin. Olen jollain tapaa jopa kanssanne samaa mieltä siitä, että joudutte nyt maksumiehiksi tilanteessa, jossa verovarojen käyttö pitäisi kaikkiaan suunnitella uusiksi. Loppujen lopuksi, 25% vähennys sunnuntailisistä on valtiolle nappikauppaa, kun vertaa sitä vaikkapa Eduskuntatalon remonttiin tai niihin kaikkiin hyväveli-hankkeisiin, joihin ne meidän veroeuroset lopultakin uppoavat.

Tosiasia valitettavasti on kuitenkin nyt se, että meillä on julkinen sektori, joka nielee aivan liikaa rahaa. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on tiensä päässä. Tarvitaan remontti ja jostain se täytyy aloittaa. Noidankehä, jossa tämä meidän yhteiskuntamme on, on pakko pysäyttää. Se sattuu. Toisiin enemmän toisiin vähemmän.

Meillä uskotaan yhä idealistisesti sosialistiseen, vasemmistolaiseen yhteiskuntamalliin. Kaikki samalle viivalle, tuloerot pois, jos ei muuta niin veroilla. Ammattiyhdistysliike on ajanut duunariluokan tulot tasolle, jossa suomalainen tuote on luvattoman kallis. Jossa pelkkä talonrakentaminen maksaa aivan liikaa, sillä jollakin pitäisi olla varaa asuakin siinä. Lääkkeeksi ehdotetaan: “osta sinäkin vaikka 30 eurolla kotimaista, tuet suomalaista työtä.” Vaikka minulla olisi rahaa säiliössä kuin Roope Ankalla en ostaisi ylihintaista suomalaista tuotetta.

Miksikö? No siksi, etten kannata tätä ylihinnoitteluärjestelmää. Toisin kuin suomalaiset yhä tuntuvat uskovan, suomalainen laatu, tuote, palvelu EI ole niin ylivertaista sanotaan nyt vaikka saksalaiseen nähden, että siitä kannattaisi maksaa moninkertainen hinta. Ylivertaista on meillä vain tuottajaluokan palkat ja virkakoneiston kulut. Meillä pitää saada tuotteiden ja palveluiden hinnat ja julkisen sektorin kulut alas, jotta voidaan laskea verotusta, jotta voidaan nostaa kansan ostovoimaa. Raha pitää saada kiertämään yhteiskunnassa sen sijaan että se uppoaa valtion tynnyriin, mistä lopultakaan ei kukaan tiedä, mihin se viime kädessä menee.

Yhteiskunta sairastuu, kun tuloerot kavennetaan väkisin. Hyvätuloiset tulevat huonompituloisten apajille. Puhutaanpa vaikka päivähoidosta. Vasemmisto ajoi läpi suhteellisen päivähoito-oikeuden. Kaikki saa alle kolmevuotiaansa kunnalliseen hoitoon halutessaan. Entä jos kunnalliselle, julkisin verovaroin pääsääntöisesti kustannettavalle (vai luuletteko oikeasti 220e/kk kattavan mukelonne päivähoitokustannukset? think again!) päivähoidolle asetettaisiin tuloraja? Hyvätuloiset joutuisivat laittamaan lapsensa yksityisiin päiväkoteihin. Saataisiin raha kiertämään suomalaisessa bisnestoiminnassa.

Puhutaanpa perussairaanhoidosta. Onhan se eriarvoista jo nyt juu, sillä osalla on työterveyshuolto. Toisilla laajempi, toisilla vähemmän laaja. Loput – ja osin edellä mainitutkin – käyttävät terveyskeskuspalveluita. Ja jottei vaan mitään eriarvoisuutta pääsisi syntymään yhtään enempää, kaikki pyrkimykset siirtää hyvätuloiset yksityisille on tähän mennessä kauniisti vasemmisto torpannut. Entä jos terveyskeskuskäynneille asetettaisiinkin tuloraja? Näin saataisiin hyvätuloisemmat siirtymään yksityisille. Kenties ostamaan sairausvakuutuksia. Saataisiin raha kiertämään suomalaisessa bisnestoiminnassa.

Esimerkkejähän riittäisi. Yhteistä tässä on se, ettei niitä, ei kumpaakaan edellä mainittua tai useimpia muitakaan skenaarioita voi toteuttaa yksinään, nykyisellä yhteiskuntamallilla. Verot pitää saada alas, jotta hyvätuloiselta jää jotain käteenkin. Duunariluokan palkat pitää saada alas, jotta tuotteiden ja palveluiden hinnat saadaan laskemaan järjelliselle tasolle.

Tiedän, tämä kaikki sotii vahvasti meihin iskostettua sosialistista tasapäisyysajattelua vastaan. Mutta kun! Kaikki me ollaan tasa-arvoisia ja ansaitaan sama! Mutta kun! Kuiskaan salaisuuden: me ei olla. Osa syntyy rikkaiksi, osa köyhiksi. Osa syntyy fiksuiksi, osa ei niinkään. Osa menestyy koulussa ja työelämässä, osa ei. Osasta on yrittäjiksi, osasta ei. Kaikkia meitä tarvitaan, mutta se ei tarkoita, että kaikille pitäisi taata sama toimeentulo. Tästä ajatuksesta lähtöisin on se kieroutunut bisnesmalli, jonka niin monessa näkee: tuotteen arvo on se, minkä myyjä sille määrää. Vaan kun ei olekaan! Tuotteen arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan.

Entäs ne huono-osaiset sitten, sossun luukun kuluttajat, vanhukset ja sairaat? Toimiva ja terve yhteiskunta pitää huolen kyöhistään, sairaistaan, heikoistaan. Kun sillä muulla kansanosalla on mahdollisuus huolehtia itsestään, jää yhteiskunnalle varaa huolehtia heikko-osaisista. Nyt iso osa meidän verovaroista kuluu sen kansanosan palvelemiseen, jolla kuuluisi tuloluokkansa perusteella olla varaa huolehtia itsestään. Mutta kun se vero. Se vero, joka syö tulot siltä luokalta.

Lähtökohtaisesti suomalaisen hyvinvointivaltiolaisen suuri harha on, että meillä kaikilla on oikeus. Että me kaikki ansaitsemme. Sitä, tätä, mitä vaan, kaiken saman kuin muutkin. Jos kert naapuri saa työkännykän, kyllähän minunkin kuuluu saada. Jos naapuri kert voi ajaa Bemarilla, kyllähän sen oikeuden täytyy kuulua minullekin. Vaan kun ei kuulu.

entitlement