Yhden yön tuhat tarinaa

Lounaaksi oli ankanrintaa. Kuinka monessa työmaaruokalassa voi tilata lounaaksi ankkaa? Tuolla asiakkaalla perjantaina sitä sai. Ja kun koulutustilaisuus/palaveri päättyi, siirryttiin meidän toimistolle jäätelöille. Meillä on nykyisin siellä jätskiallas. Melkoista kiusantekoa ;)

Vielä oli puolisentoista tuntia työaikaa jäljellä ennen kuin kerättiin kimpsumme ja kampsumme ja hypättiin ysin ratikkaan, joka kuljetti meidät näppärästi lähes toimiston ovelta Länsisatamaan. Eikä tietenkään ole matkaa ilman jotain lähtösäätöä, joten yksi duunikavereista oli puoli neljän maissa lähtenyt hakemaan himaan unohtunutta passia, ja tuli sieltä suoraan satamaan, minne me tuotiin toimistolta hänen laukkunsa.

22 tunnin duuniristeily Silja Europalla Tallinnaan oli alkamassa.

Meillä oli kaikki hytit samalla käytävällä, lähellä toisiaan, joten hengattiin siinä käytävässä juttelemassa, kunhan oltiin ensin syöty vatsat täyteen buffet'n ensimmäisessä kattauksessa – toinen kun oli jo täysi siinä vaiheessa, kun puffettia varattiin. Syötiin siis ennen kuin laiva oli edes irronnut laiturista. Ei se onneksi mitään haitannut!

Vähän myöhemmin lähdettiin tsekkaamaan yökerho-skeneä. Löydettiin nurkkaus, jossa minunkaan korvaani ei sattunut, ja istuttiin siinä hörppimässä drinksuja, kuuntelemassa NRJ:n DJ-finalisteja ja yrittämässä muka jotain vähän jutellakin. Kun se alkoi kyllästyttää siirryttiin discon puolelle, diceen, kuten nuorisoni sitä kuuluu kutsuvan.

Ennen risteilyä tosikoiseni ykstoista-vee kysyi minulta: “äiti, aioksä sitten bilettää siellä?” Äiti HIUKAN häkeltyi tyttären kysymyksestä, ja vastasin siihen jotain sen tapaista kuin että taitaa minulta olla biletysajat jo takana. Melkein uskoinkin siihen, sillä kuvittelin tämän puolikuulevaisuuteni ja akustikusneurinoomani hidastavan tahtia ja haittaavan menoa. Mutta niin vain löysin itseni ensin ihan tanssilattialta joraamasta, ja sittemmin pöydältä…

En minä siinä pöydällä pitkään tanssinut – se oli sellainen dare-juttu duunikaverilta, joten tottahan siihen syöttiin piti tarttua ;) Viskasin korot jaloistani ja kiipesin pöydälle tanssimaan. Ja huom! Vaikka olikin toki pohjalla niin skumppaa kuin viiniä kuin GT:täkin, olin ihan järjissäni ;) Olen sillä tavalla vähän outo, että tietyt estot puuttuvat vallan. Minä myös kiipeilen, niinkuin se mummo, jonka perään hälyytettiin poliisit. Outo mikä outo.

llta jatkui vähemmän räväköissä merkeissä, vähän tanssilattialla ja vähän jutellen ja vähän baaritiskillä notkuen. Kello tuli monta, ja yksi kerrallaan porukka hipsi hytteihinsä. Lopuksi taisi olla enää minä ja kolme muuta (ja ne pari, jotka jo alkuillasta katosivat teilleen).

Hetken aikaa olin baaritiskillä yksin, siis viitisen minuuttia, jona aikana hätistin pois yhden noin parikymppisen yrittäjän, yhden noin kuusikymppisen ja pari jotain siltä väliltä. Miehelle kotona kerroin tästä, ja totesin, että pettynythän hän olisi ollut, jos ei kukaan olisi yrittänyt iskeä minua. Mies jopa myönsi sen :D

Neljän maissa kömmin minäkin hyttiin muka-nukkumaan, mutta nukkumisesta ei oikein tullut mitään, sillä olin typerästi ottanut avaavaa astma-lääkettä tanssin lomassa, ja se + alkoholi EI sovi yhteen. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, estäen kunnollisen nukkumisen. Kymmeneen asti silti nukuin on-off, jotenkin, ja heräsin sellaisen seksikkään viski-basson kanssa, joka nyt on muuttunut liki äänettömyydeksi.

Olin ajatellut viettää aamun pedissä, mutta kun hyttikaverini houkutteli lähtemään kävelylle, en lopulta tarvinnut kahta kehotusta. Tuumasin, että raitis ilma on huomattavasti sängynpohjaan jäämistä parempi vaihtoehto, joten lähdettiin liikkeelle. Virkeimmät duunikavereista olivat heränneet ennen seitsemää ja kuljeskelleet maissa jo useamman tunnin siihen mennessä kun me vasta könyttiin hytistä ulos.

Pari puhelua, ja tiedettiin kävellä aamukahville Viru-keskuksen Robert'sille, missä muutkin olivat. Aamukahvin jälkeen lähdettiinkin jo valumaan takaisin kohti satamaa, Super-Alkon kautta (vai mikä se nyt on?). Olin tsekannut laivalla illalla vähän hintoja, joten tiesin napata viinit maista ja Bombayt ja Bacardit laivalta. Vähän valkkaria, ja Tommasin Appassimento-punkkua. Joka sitten kotona osoittautuikin valkkariksi :o

Ei siis saatu punkkua ankankoipien kanssa tänä iltana, mutta onpahan tuo kyseinen Tommasin valkku hyvää! Siis kun vielä päivällä tänään istuttiin laivan buffassa lounaalla, ryystäen palan painikkeeksi vähän niitä hanaviinejä… Ero on kuin yöllä ja päivällä! Ei sitä hanatavaraa voi oikein viiniksi kutsuakaan, mutta tämä Tommasi on todella hyvää! Ensi kerralla tiedän katsoa tarkemmin – ja ottaa yhden punaisen ja yhden valkoisen ;)

Nyt on tässä yksi sangen uupunut äänetön pedissä, onnellisena kotona, miehen ja koiran luona. Borta bra, men hemma bäst <3 Tytöt lähtivät eilen toisille vanhemmilleen, mutta tytöt, tai tosikoinen ainakin tulee mahdollisesti huomenna käymään, kun on Äitienpäivä :)

Alan olla valmista kamaa nukkumaan. Onneksi huomenna on vielä sunnuntai, ehtii toipua. Jospa äänikin palaisi? Ensi viikolla pitäisi saada aikaiseksi pari opetusvideoa ja pitää kurssiakin pari päivää, mikä on vähän haasteellista, jos ei ääntä lähde. Pahoja paikkoja nuo laivat, eikä vanha enää jaksa niinkuin ennen ;)