Wappua wuosien warsilta

On Vapunpäivä, kello on kymmenen aamulla. Ulkona on viitisen astetta lämmintä, mutta tiedän Stadin olevan jo täynnä juhlijoita, joista osa ei ehkä ole sänkyä viime yönä nähnytkään. Ulliksella levitellään jo vilttejä ja availlaan sima- ja skumppapulloja, puhallellaan serpentiinejä ja tyhjennetään eväskoreja.

Missä minä olen? Lojun sängyssä kirjoittamassa blogiartikkelia. Miehen MacBookissa soi äsken Dio, nyt ACDC – Stormy May Day. Koira on jo käytetty ulkona; lojuu nyt tyytyväisenä aamutorkulla jalkojeni vieressä. Cappucinot on juotu ja Vappusalaatti valmistettu ja laitettu ulos kylmään – viiden asteen auringottomasta lämpötilasta on hyötyä, kun jääkaappi on täynnä.

Me vietetään koti-Vappua. Stadin tungos ei houkuttele ei ollenkaan. Faija eilen soitteli ja kyseli ollaanko tänään sinne päin tulossa, niin voitaisiin tavata. Sanoin ettei varmaankaan. Eikä ole kyllä lapsetkaan tänään meidän hoivissa. Heitähän se faija olisi mielellään tavannut.

Aika monena Vappuna olen ollut Stadissa. Piknikillä kerran – olihan se ystäväperheen kanssa ihan hauskaa, mutta kerta riitti silti. Kerran myös katsomassa Mantan lakitusta Vappuaattona kaverin kanssa – olihan sekin ihan hauskaa, mutta kerta sitäkin hupia riitti minulle. Viime vuosia lukuunottamatta olen Vappupäivänä kyllä kuljeskellut kaupungilla, lapsena, nuorena, nuorena aikuisena, omien lasten kanssa.

Silloin kun itse olin lapsi, meillä oli ihan selkeät Vappu-traditiot. Faija usein ihan keskenään pyrähti käymään Ulliksella aamusella – mikä se olikaan se radiolähetys sieltä, jota sitten ainakin kuunteli jos ei paikanpäälle mennyt? Joskus siinä puolilta päivin ehkä lähdettiin meidän joukkio ja isäni vanhemmat yhdessä Stadiin, Laulumiehiin Vappu-lounaalle. PK, johon isoisänikin kuului, järkkäsi aina tuon lounaan.

Jossain välissä yleensä mielestäni ennen lounasta, tai sitten kai viimeistään sen jälkeen, käveleskenneltiin Stadissa, ja käytiin Vappu-torilla. Tietty. Piti saada Vappu-pallo (joka ei ollut foliopallo ennen kuin joskus 80-luvulla), markkinapallo (muistatteko ne sahanpurutäytteiset värikkääseen folioon käärityt jojon esiasteet?), Vappu-keppi, Vappu-hattu ja Vappu-huiska. Kovin monta Vappu-palloistani en muista, mutta yhden kyllä: sen lumiukkopallon, jonka nimesin Leena-Akka-Poskiseksi.

Laulumiesten ja Stadi-kävelyiden jälkeen mentiin joko meille tai isovanhemmilleni simalle ja tippaleiville. Parhaina Vappuina oltiin pihalla tai parvekkeella, huonompina Vappuina sisätiloissa. Stadissa käveltiin silti aina, satoi tai paistoi. Paitsi yhtenä vuonna, kun satoi ja oli kylmä ja systeri oli kipeä; silloin mutsi meni siskon kanssa isovanhemmilleni, minä ja faija pyörähdettiin pakollinen Vapputori-pyörähdys.

Vanhempani ja isovanhempani tekivät maailman parasta simaa! Faija kai tekee simaa joka vuosi vieläkin. Ajalla ennen lapsia sain faijalta yleensä pullon tai pari meillekin. Sitten tyttöjen syntymän jälkeen aloin tehdä simaa ihan itse. Ja nyt minä teen maailman parasta simaa. Suvun ei-niin-salaisella reseptillä ;)

Yhteen aikaan, Laulumies-lounaan jo ollessa kauan sitten menneiden Vappujen lumia, faija ja vaimonsa järkäsivät Vappu-brunssin, jonne meidätkin kutsuttiin. Sekin vei meitä Stadiin Vappupäivänä, Ulliksessa kun asuvat. Käveltiin siis usein vähän torilla ja Kaivarissa, ja mentiin sitten faijalle käymään. Nykyisistä brunsseista en tiedä, mutta ainakaan minua ei ole kutsuttu… Sen sijaan faija tosiaan mieluusti aina treffaisi Stadissa, jos vaan sinne mentäisiin.

Ei vaan enää juuri mennä. En tiedä miten exä viettää Vappua tyttöjen kanssa, mutta minä en eron jälkeen ole Stadiin vaivautunut. Nyt vältän sitä hälyä vielä vankemmin, tämän akustikusneurinooman jälkeensä jättämän toispuoleiskuurouden ja huippausherkkyyden vuoksi. Miksi mennä sinne olemaan huonovointinen (ehheh, ei sillä etteikö siellä huonovointisia olisi muutenkin :P ), kun voin olla rauhassa kotona ja voida hyvin?

Tämä on nyt neljäs Vappu yhdessä nykyisen mieheni kanssa. Tokana yhteisenä Vappuna oltiin miehen Herttoniemen-kodissa. Mies sai päähänsä idean vähän erilaisesta salaatista ja valmisti sellaisen meille lounaaksi. Syötiin parvekkeella, missä tuulensuojassa ja auringossa oli ihan suht lämmin, vaikka muuten taisikin olla vähän vilpoista. Salaatti oli hyvää, keveän keväistä. Nimettiin se Vappusalaatiksi, ja tehtiin siitä meidän oma Vappu-traditio.

Se traditio pitää yhä. Vappusalaatti on terassilla tekeentymässä. Perinteisiä nakkeja ja perunasalaatteja ja patonkeja ei meillä näy, ei edes tippaleipiä ja munkkeja tänä vuonna. Omatekoista simaa on kylläkin, ja pullo kuohuvaista. Tippaleipää söin palasen eilen duunissa. Munkit eivät kuulu ruokavaliooni enää. Viime Vappuna nautiskeltiin mansikka-daiquireja, tänä Vappuna meillä ei ole rommia, eikä kyllä tuoretta minttuakaa.

Kerran olen paistanut ison läjän munkkeja Vappuna, silloin kun mentiin sille piknikille ja otin koko läjän sinne mukaan. Olen kyllä ajatellut, että kun lapset taas ovat Vappua meillä, voisi munkkeja paistaakin – ehkä tosin puolet (tai kaksi kolmasosaa…) vähemmän ;)

Tein eilen Hesarin Vappu-testin ja sain tulokseksi, että olen Vappu-konservatiivi. Ehkä siksi, että kun örvellykset Stadissa eliminoi, vastausvaihtoehdoiksi jäi vain sivistyneitä Vapunviettotapoja. Itse kuitenkin sanoisin, että olen Vappu-anarkisti. En ole koskaan viettänyt opiskelijavappua, en työväenjuhlaa. Tykkään laittaa lakin päähäni kotonakin, eihän sitä muuten tulisi käytettyä ikinä!

Vappu. Tavallaan minusta on hauskaa, että meillä on edes yksi iloinen karnevaalipäivä vuodessa. Se karnevaali nyt vaan ei ole (enää) minun juttuni, joten juhlitaan Vappua kotosalla. Ja vaikka tänään onkin kylmä, nyt on siitä harvinainen Vappu, että koivuissa on jo lehdet. Sitä sattuu vain silloin tällöin.

Onkohan tytöillä vielä tänäkin vuonna Vappupallot? Varmaankin :)