Vauhtia kirjan kansissa

Pari tuntia sitten luin loppuun lempikirjailijani Janet Evanovichin (ja Lee Goldbergin) uunituoreen kirjan The Chase. Tai siis ainakin Kindle-versio siitä julkaistiin vasta viime viikolla, jolloin se tupsahti Kindle-cloudiini, ja sain sähköpostiini odotetun viestin asiasta. Olin ennakkotilannut sen joskus pari kuukautta sitten. Voisi luulla, että Evanvich on jo pumpannut itsestään kaiken, mutta osaapa hänkin vieläkin yllättää – ainakin liittoutuessaan ihan uusien nimien kanssa.

Evanovich kirjoittaa Stephanie Plum -sarjaansa itsekseen, ilman kavereita. Ensimmäiset kirjat olivat hulvattomia, sitten ne alkoivat vähän toistaa itseään, viimeisimmät pari ovat taas olleet ihan hauskoja. Kohta puoliin ilmestyy 21. varsinainen (numeroitu) Steph-kirja, lisäksi on niin in-between Plum-kirjoja, jotka ovat nekin olleet vaihtelevan hauskoja.

Plum-kirjojen spin-offina jossain vaiheessa syntyi Wicked-sarja, joka on seikkailua tämän maailman ja yliluonnollisen rajamailla. Niitä on ilmestynyt vasta kaksi kirjaa, vaikka päähenkilöiden metsästämiä maagisia kiviä on seitsemän, seitsemän kuolemansynnin mukaan, tietenkin. Joten odottelen jatkoa, tietämättä tuleeko sitä ihan varsin.

Ennen Stephanie-sarjaansa ja muita varsinaisia bestsellereitään Evanovich ehti kirjoittaa vinon pinon kioskiromantiikkaa, jota on vähän kerrassaan julkaistu uudestaan nykyisen kustantajansa lipun alla. Kauneuskirjoja, kuten esikoiseni aikoinaan muutaman vuoden ikäisenä niitä kutsui, kuunneltuaan aikuisia ja unohdettuaan sitten sen oikean sanan. Ihan hupaisia romanttisia hupailuita, joita olen aina välillä lukenut täytteeksi, odotellessani uudempien sarjojen uusia kirjoja.

Evanovivhin Metro girl -sarja ei oikein lähtenyt lentoon, eikä se minustakaan niin kamalan hauska ollut. Tai ensimmäinen kirja ehkä olikin, mutta seuraavista puuttui vähän juju. Tämä viimeisin sarja, Kate O'Hare -sarja, jonka uusin kirja The Chase on, on Evanovichin parhaimmistoa. Hauskaa, viihdyttävää, rullaavaa toimintaa.

Lee Goldbergin lisäksi Evanovich on kirjoittanut yhteistyössä myös Charlotte Hughesin (Full-sarja) ja Dorien Kellyn (Nutshell-sarja, jossa tosin on vain kaksi kirjaa) kanssa. Full-sarja oli hauska, ehkä hauskinta Evanovichia ikinä. Etenkin se ihan ensimmäinen kirja siitäkin sarjasta, Full House. Toimintakomediaa kirjojen kansissa parhaimmillaan.

Charlotte Hughes on muuten julkaissut ihan mukiinmenevää viihdettä itsenäisestikin, erityisesti pidin Nutcase-sarjasta, josta ei valitettavasti ole hetkeen tullut uutta kirjaa, kolmen ensimmäisen jälkeen.

Nyt minulla on taas ongelma. The Chase on luettu, eikä sen paremmin Evanovichilta tai Charlotte Hughesilta kuin muiltakaan lempikirjailijoiltani, kuten Tess Gerritseniltä (tai lempisarjoistani; en esim. jaksa lukea muuta James Pattersonia kuin Women's murder club -sarjaa) ei ole mitään uutta. David Gibbinsinkin uusimman kirjan jo luin. Lukulistalla on vielä Michael Palmerin uusin, mutta kun se on luettu, pitää keksiä jotain uutta. Tai ehkä vanhaa (Evanovichia – en ole lukenut kaikkea sitä sälätuotantoa, enkä esim. sitä toista Nutshell-sarjan kirjaa)?

Kuten Facebookkiin pari tuntia sitten kirjoitin:

you know that empty feeling after finishing a good book, knowing that it'll be a while before you get to read another one as good as that one? — feeling meh.

Ehkäpä luen sitten sen Michael Palmerin jälkeen vaikka Veikko Huovisen omaelämänkerran Muina miehinä. Onhan tuolla hyllyissänikin vielä jotain lukematontakin ;)

[Evanovichin koko tuotanto listana löytyy Evanovichin virallisilta nettisivuilta.]