Töitä ja liikuntaa

Sunnuntai-iltana pakkasin pari kuukautta kotitoimistoni pöydällä tyhjänpanttina… eikun makkariin parista eri syystä päätyneen mutta enimmäkseen kiinni pysyneen duuniläppärini reppuun. Lync-kuulokkeet löytyivät työpöydältäni; niitä en tarvinnut saikkuni aikana senkään vertaa. Napsautin (tai siis, eihän nyt kännykän herätysappissa mitään “napsauteta”, mutta kuitenkin) arkiaamuherätyksen päälle. Seitsemältä soimaan. Tarkistin millaisella äänellä se taas minut herättikään.

Meili-synciä en palauttanut sen paremmin kännykkääni kuin iPadiinikään ennen kuin maanantaiaamuna bussissa, mutta vielä siinä sunnuntai-iltana ennen nukkumaanmenoa katselin vähän kalenteristani sinne ilmaantuneita kutsuja ja varauksia. Kalenteri-sync oli päällä private event -syistä.

Maanantaiaamu koitti aivan liian nopsaan. Ja heräsinkin jo viiden aikaan, pyöriäkseni levottomien unien riivaamana sängyssä viimeiset kaksi tuntia ennen kuin kännykkä herätti minut. Kömmin alakertaan cappucinon tekoon ja laittamaan Meggielle aamupalaa. Mies käytti sillä välin koiran ulkona. Istahdin cappucinoineni sohvalle lukemaan Facebookkia ja Hesaria ja tech-uutisia. Niitäkään en juuri saikkuni aikana katsellut.

Hesarista löytyi sattumoisin aamuun (siis mihin tahansa aamuuni) sopiva tynkä-artikkeli “Yhtä en vaihtaisi: aamukahvini“. En minäkään. Meillä kone jauhaa pavut ja tekee espresson, itse tarvitsee vain huolehtia maito-osuus. Siinäkin on joskus aamuisin tekemistä ja joskus kaikki menee pieleen. En tiedä saisinko aikaan järjellisiä aamukahveja ihan oikealla espressokoneella.

Eilen aamulla cappucino oli normaalin täydellinen kaneleineen päivineen, ja istuin siis kaikessa rauhassa sohvalla uutisten kanssa sitä hörppimässä. Tein nimittäin saikkuni aikana eräänä aamu(päivä)na suihkussa tärkeän päätöksen: sen sijaan että hosun itseni 7:55 bussiin, lähdenkin töihin 8:30 bussilla. Puoli tuntia aamulla on uskomattoman paljon! Vähemmän kiirettä aamulla on parempi alku päivälle. Olen silti jo ysiltä töissä.

Niinä päivinä kun menen toimistolle. Minähän olen jo pitkään nauttinut etätöistä aina kun se on mahdollista, ja tehnyt viimeiset vuodet 2-3 etäpäivää viikossa, jos suinkin työt ovat sen sallineet. Onneksi on Lync. Eilispäivä töissä osoitti, että nyt jos koskaan tuo etätyömahdollisuus on minulle kultaakin arvokkaampaa. Toimistolla (tai kotonakin) työpöydän ääressä istuminen ja työskentely käy pahasti voimille.

Eilen oli ihan hyvä olo vielä kävellessäni bussista toimistolle, ja vielä vähän aikaa sielläkin. Sitten alkoi tuntua siltä kuin joku olisi vaihtanut cappucinoni maidot vodkaksi. Iltapäivään mennessä päätä kuumotti ja olisin ollu valmis päiväunille, mutta enhän minä sellaisia toimistolla saanut. Sen sijaan, kävin haukkaamassa happea ja uusimassa astmalääkereseptini työterveyslääkärillä.

Selviydyin lopputyöpäivästä ihan kunnialla, ja vaikka vähän mietityttikin oma jaksaminen tanssitunnilla ensimmäisen työpäivän päälle, sisukkaasti siirryin toimistolta tanssitunnille. Aivan oikea siirto <3 Tanssitunti meni monin verroin paremmin kuin edellinen kerta (kuten olen ennenkin todennut: eka kerta aina hankala, seuraava jo paljon parempi, sillä pää tottuu vain tekemällä). Ja uusi sarja aivan ihana hempeä Dreamers <3

Tänään minulla oli aamusta palaveri asiakkaan kanssa, minkä jälkeen palasin kotiin jatkamaan työpäivää sohvalla ja lopulta sängyllä lojuen. Yritin vähän aikaa pöydänkin ääressä, mutta päätä alkoi särkeä, ja se huimaus alkoi taas. Mutta kun otin läppärin syliin ja menin pitkäkseni, sain työpäivän tehtyä loppuun sangen tehokkaasti ja ilman sen kummempia pääoireita.

Työpäivän päätteeksi tänään lähdin Meggien kanssa reilun tunnin lenkille, tuonne lumisateeseen, joka välillä viskoi rakeita naamaan. Ei tulisi lähdettyä tuollaisille lenkeille itsekseen, ilman koiraa, ei etenkään kylmään ja märkään ja lumisateeseen ja… Se kuitenkin säästä riippumatta tekee joka kerta niin hyvää! Raitista ilmaa ja liikuntaa <3 Onneksi on Meggie <3

Toivottavasti voimavarani tästä kasvavat, päänsäryt ja huimaukset hellittävät. Pakko myöntää, että viime viikon olotilojen perusteella odotin tämän olevan vähän helmpompaa, mutta ottaa tämä totuttelunsa. Toistaiseksi kuitenkin jaksan uskoa, että jaksan ja että kaikki helpottaa ajallaan. Huomenna taas toimistolle – pitää ehkä siirtyä sielläkin välillä läppärin kanssa sohvalle. Ja kävellä välillä. Piipahtaa ulkona. Liikunta ja raitis ilma auttavat uskomattoman paljon.

IMG_4875