Teinibileitä ja luonnonrauhaa

Keskimmäisen kolmannestatoista syntymäpäivästä on jo melkein kuukausi, mutta syndet jäivät silloin juhlimatta. Toissaviikolla, tyttöjen ollessa meillä edellisen kerran, tyttö kyseli, josko voisi ne synttäribileet järkätä kavereilleen. Sovittiin ajankohta. Ajankohta oli eilen.

Omat teinit (mukaan lukien nuorimmainen, joka ei nyt ihan vielä ole teini) tulivat tuttuun tapaan perjantaina koulun jälkeen meille kotiin. Tuo perjantai-ilta on aina täynnä hustlea ja bustlea, jokaisen jutellessa viikon kuulumisia ja sitä ja tätä ja kaivatessa omaa osaansa huomiosta.

Eilen kahden maissa tänne tuli kolme keskimmäisen kaveria. Kaksi heistä oli meillekin vanhoja tuttuja, yksi uusi. Katselin näitä kahta, joita olen nähnyt nyt muutaman vuoden ajan aina silloin tällöin. Miten häkellyttävää se aina on, kun pienistä tytöistä kasvaa teinejä, isoja tyttöjä. Omistamme kaksi on jo siellä, tosikoinen 11v vielä pieni tyttö.

Vaikkei niitä tyttöjä sen enempää ollut, kolme vierasta ja kolme omaa, talo täyttyi kikatuksesta, youtube-videoista ja hälinästä. Meillä on vielä tuolla kellarissa se TV-huone. Vietiin tytöille sipsit ja herkut ja limsat sinne, siellä voi mekastaa mielensä kyllyydestä. Ja kyllähän ne mekastivatkin :)

Synttärivieraista yksi lähti kotiinsa kuuden maissa, kaksi muuta jäi yökylään, yötä myöti bilettämään. Minä lähdin siinä viiden maissa koirien kanssa pitkälle kävelylle syksyiseen luontoon. Mies jäi teinivahdiksi ;) Johan siinä oli yhden pleikan ääniasetukset meneet jotenkin mystisesti myttyyn, niin ettei ulos tullut ääntä enää ollenkaan. Sitä tovi troubleshootattiin, ja lopulta käskettiin niiden käyttää Apple TV:tä.

Minä nautiskelin hiljaisesta rauhaisasta kävelystä tuolla Haltialan peltojen lomassa – mutta note to self: ens kerralla goretexit jalkaan tuollaiselle lenkille; oli meinaan tennarit vähän märät lenkin jälkeen. Koirat kirmailivat ja nuuskivat, ja jossain siellä pellon laidalla Meggien onnistui haastaa Timmy pieneen playfightiin, ja nanosekunnissa oli flexihihnat solmussa. Ollessani yksin koirien kanssa en arvaa päästää niitä vapaaksi pelloillakaan.

Kotiin palattuani ruokin teinilauman, joka palasi vatsat spaghetti bolognesea pullollaan telkkarihuoneeseen jatkamaan bieltystään sillä välin kun mies kokkasi meille ranskalaisen lammaspadan, joka nautiskeltiin kaikessa rauhassa kynttilän valossa punaviinin kanssa. Paitsi että esikoinen istui pöydän päässä tabittämässä ja heiluttamassa pöytää.

Me vietiin koirat vielä viimeiselle ulkoilulle joskus yhdeksän maissa ja oltiin sen jälkeen ihan valmiita crashaamaan, joten käytiin sanomassa tytöille hyvät yöt ja mentiin koirien kanssa nukkumaan. Esikoinenkin oli siirtynyt tanssimaan alakertaan, mutta tuli joskus kymmenen pintaan vielä huikkaamaan menevänsä nukkumaan.

Teinit telkkarihuoneessa (esiteini muassaan) kuulemma bilettivät kahteen asti yöllä. Aamulla kymmenen aikaan menin heitä sieltä herättämään ja löysin neljä heistä sievästi siskonpedistä lattialta ja yhden nukkumasta kippuralla nojatuolissa. Näytti siltä, että oli ollut hyvät bileet ;)

Aamupalaksi teinilauma sai amerikkalaisia pannareita ja sitten vieraat lähtivätkin. Me lähdettiin miehen kanssa käymään Ikeassa ja HongKongissa katsastamassa remppakamoja ja vielä uudella(vanhalla) talollamme tekemässä parit mittaukset.

Meillä on muutto vaihteeksi edessä. Johan me pari vuotta tässä ehdittiin asuakin. Nyt muutetaan alta pois, kun talon omistajat laittavat talon myyntiin. Uusi koti on vanha rintamamiestalo tuossa parin kilometrin päässä. Siellä ei ole telkkarihuonetta ja remppaakin se vähänpaljon vaatii, mutta siellä on iso piha, pari omenapuuta, oma rauha, metsänreuna ja puulämmitteinen sauna.

Kotiin palattuamme keskimmäinen laittoi itselleen toastin ja soitti kännykästään Peanut butter jelly time. Se johdatti minut kysymään, miksi? Mistä? Mistä nuo oudot videot oikein sikiää? Mistä noi teinit oikein löytää noita outouksia? Luokan pojilta, vastasi keskimmäinen. “Sitä vaan unohtuu Youtubeen, kun on katsonut jotain ihan järkevää ja sitten huomaa katsovansa jotain ihan ihmeellisiä videoita,” selitti esikoinen.

Niin kai sitten. Minä vaan en koskaan eksy sellaisiin videoihin. En tosin olekaan teini. En, vaikka vieläkin välillä harhaudun kuvittelemaan jonkun satunnaisen teinin kohdatessani, että melkeinhän olen yhtä nuori kuin hänkin. Sitten muistan, että eikun mun tyttärethän ne on samaa ikäluokkaa. Hups.