Suloista suvea pilvipalveluna

Juhannus kolkuttelee ovella, johan sen näkee säästäkin. Jouluna lauletaan, että onkos tullut kesä talven keskelle, joten kai se on vain oikein ja tasapuolista, että Juhannuksena on sitten talvi kesän keskellä. Toisaalta, koska joulunakaan ei oikeasti saada kesäsäitä, en kyllä kaipaisi tuota taas taivaalta tippuvaa räntääkään tässä Juhannuksen alla. Kohtahan meillä on valkoisempi Juhannus kuin viime joulu!

Ja sitten räntä lakkasi ja esiin tuli aurinko. Kuten arvata saattaa, lämmin siellä ei ole edes auringossa. Miten voi olla näin kylmät ilmamassat Suomen yllä kesäkuussa, ettei aurinkokaan saa lämpötilaa nostettua kuin niukin naukin kymmenen asteen kieppeille? Puutarha taitaa jäädä varsin hedelmättömäksi tänä vuonna. Tomaatit ja kurkut ja monet muut tuolla ulkona eivät varmasti tykkää oikein hyvää tästä säästä.

Pääsiäisenä oli kesä. Toukokuussakin oli kesä. Mietin jo silloin, että se on vähän pelottavaa, sillä niin monesti on nähty ennenkin, että leudon talven jälkeen tulee helteet toukokuussa, ja sitten siirrytäänkin suoraan syksyyn. Ikävä Tinokselle. Tahdon lomalle ja lämpöön. Mutta eipä tänäkään kesänä, jos enää ollenkaan. Elämä on.

Muistelen kaiholla viime kesää. Suloista, kuumaa, pitkää, melkein kuin kreikkalaista. Leutoja kesäiltoja, jolloin istuttiin pihalla myöhään iltaan musiikin soidessa (suht hiljaa, mutta silti naapurit tulivat lopulta yhdentoista aikaan kertomaan, etteivät lapsensa saa nukuttua kun me pidämme meteliä ulkona; se siitä kreikkalaisesta – siellä kaikki pitäisivät yhdessä meteliä pitkälle yöhön). Kuumia kesäpäiviä, joina mentiin Kumpulaan uimaan tai ihan vaan hegattiin pihalla aurinkotuoleissa. Tomaatit ja muut kasvoivat ja kukoistivat.

Nyt istun sisällä villasukat jalassa, pitkää hihoissa ja lahkeissa. Talvi-mato mene pois!

summer