Politiikkaa ja puhelimia

Esiteineillä on oma meneillään oma disco, joka juuri siirtyi heidän huoneestaan tähän olohuoneeseen, ilmeisesti yleisön tarpeesta. Vuoroin tanssivat, vuoroin stailaavat toisiaan. (Puoli)siskokset <3 Teini chattaa huoneessaan uudella kännykällään. Nuorempien edesottamukset kiinnostavat enää harvoin. Tänään tosin minun ollessani koiran kanssa lenkillä mies todisti harvinaista näkyä teinin härnätessä pikkusiskoa sohvalla sellaisessa hyvässä hengessä. Siskokset <3

Siihen on ihan syynsä, etten niin kovin tarkkaan seuraa polittiikkaa. Alkaa vaan ahdistaa, jos laskee kuinka monta euroa kuussa meidänkin perheellä on kuukausittain käytettävissä hallituksen viimeisimpien budjettilinjausten astuttua voimaan. Yksi kavereistani sen jo minulle naamakirjassa kertoi, ja jos jaksaisin, voisin ahdistua pahasti. Sähkö kallistuu, bensa kallistuu, lapsilisät laskee, asuminen kallistuu… vain joitain mainitakseni. Ruoka nyt on kallistunut jatkuvasti muutenkin.

Tässähän voisi vaikka ratketa ryyppäämään, niin kauan kuin juotavaa vielä voi ostaa edes niin vapaasti kuin nyt. Ehkäpä se on vain hyvä sitten, että ne laimeat siirretään Alkoon, ja kaikkiaan rajoitetaan ostamista, ettei ne vähätkin ihmisten rahat mene ahdistusjuomiseen, kun perjantaina huomaa, ettei tilillä olekaan edes sen perjantaipizzan vertaa rahaa. Ai ontuiko logiikka? Kenties.

On pari asiaa, jotka politiikassa minua ärsyttävät ihan tosissaan. Toinen niistä on holhous ja yksilön oikeuksien rajoittaminen, toinen tämä otetaan pois niiltä joilla muutenkin on vähiten -mentaliteetti. Olkoonkin, että varakkaampien tuloverotusta nostetaan samassa budjetissa, missä kaiken muunkin verotusta nostetaan, ja mennään yhä enemmän kohti tasaverotusta.

Ja kolmas on tämä Suvivirsi-jahkaus. Ottamatta kantaa kristinuskon asemaan koulussa ja yhteiskunnassa muutoin, on asioita, jotka kuuluvat kulttuuriimme. Vaikkei kukaan Suomessa enää uskoisi mihinkään, ja vaikka valtio ja kirkko erotettaisiin kokonaan (kuten mielestäni tulisikin), on kristinusko muovannut yhteiskuntaamme merkittävästi. Suvivirsi on enemmän symbolinen veisu kuin uskontunnustus. Lähinnä olen sitä vastaan, että traditioita aletaan purkaa, koska se voi loukata maahanmuuttajaa. Maassa maan tavalla.

Mutta siitä rahasta jos vielä. Tytärten puhelimet tuli päivitettyä viime viikon aikana. Keskimmäinen sai uuden kännykän viime viikolla, esikoinen ja tosikoinen sunnuntaina. Vanhat, noh, oli toimintarajoitteisia. Samsung Galaxy xyz-malleja kaikki, eli Androideja yhä. Android on kuin Win XP. Toimii ok puhtaalla asennuksella, mutta eiköhän nämä uudetkin ihanuudet ala lagia puolen vuoden sisällä.

Yhtä kaikki, kohtuuhintaiset Samsungit saivat. Ja sitten autossa kuulin katkeran tilityksen kaikilta kolmelta kuin yhdestä suusta, kuin he ekalla luokalla ihan tyytyväisinä käyttivät vanhempiensa vanhoja nokialaisia, mutta tämän päivän ekoilla on kaikilla iPhonet. Ihan tuliterät viitoset. Sivuhuomautuksena, teini ilmoitti ettei olisi iPhonea halunnutkaan.

Tänään pari duunikaveria, tulevien eppujen isiä, kysyi millainen puhelin ekaluokkalaiselle pitäisi hommata. Siinäpä sitä vastausta. Ei vaiskaan, mutta kyllähän se on se smart phone oltava, että voi pelata muotipelejä, koska muuten on ihan sosiaalisesti out!

Uudet hienot puhelimet siis, vaikkei ihan iPhone-hintaiset kuitenkaan. Keskimmäinen oli jo saanutkin sellaisen wallet-casen kännykälleen, vastaavat oli tarkoitus ostaa tosikoiselle ja esikoisellekin. Jumbon Elisa Shopitissa ei ollut, eikä sunnuntaina ehditty kiertää koko Jumboa, joten käytiin eilen uudestaan etsimässä. Turhaan. Yhdessä paikassa olisi ollut tosikoisen Acelle musta kotelo, hintaa yli kaksi kymppiä. Parista paikasta olisi löytynyt esikoisen S4 minille musta kotelo, samaa hintaa.

Musta on tyttöjen mielestä tylsä. Ja onhan se, vaikka se onkin yleisin vaate”värini”. Himassa etsin verkkokauppa.comista koteloita. Ei ollut. Ja Gigantin verkkokaupasta. Ei ollut. Siirryttiin kansainvälisille vesille, Amazon.co.uk:hon ja kappas kun kummallekin kännylle oli wallet casejä roppakaupalla! One Direction -kuvaisiakin vielä! Joten tilasin esikoiselle Niall-kotelon, ja tosikoinen valitsi hotin pinkin.

Nahkakoteloita kumpikin. Kotiinkuljetettuina toimitusmaksuineen molemmat yhteensä 25 euroa. Miksi tämä maa on niin ankea ja kallis?

Hmm. Tällainen päivä tänään. Aina välillä uutiset get to me. Poliittisista päätöksistä ärsyyntyminen saati räyhääminen on minusta kuin kolmevuotiaan itkupotkuraivari, joka ei kuitenkaan muuta mitään. Ei sillä että ihan hirveästi jaksaisin yrittää muuttaa mitään paremmillakaan keinoin. En vaan enää jaksa uskoa, että mikään muuttuisi. Valta tekee ahneeksi. Raha tekee ahneeksi.

Anyway, kevät tuli takaisin ja aurinkokin paistaa päivisin ja eilen ja tänään oli aivan upeat auringonlaskutkin. Kesä tekee tuloaan ja minä pukeudun taas nahkatakkiin :) Ja uusiin farkkuihini, jotka teinin mielestä on ihan ok, mutta esiteinin mielestä liian teinit. Minusta ne on kivat.

IMG_5035