Merta ja aurinkoa

Se venekyyti ei sillä kertaa ollut kovin nopea. Veneen akku oli tyhjä, joten kyytiä ei sillä veneellä olisi ollut ollenkaan, jollei isäntä olisi ottanut venettä hinaukseen. Se oli melkoinen urakka sille pienehkölle moottorille, vetää toinen vene, jossa kolme aikuista, koira ja pari painavaa reppua, saarelle. Mutta se selviytyi siitä hienosti. Oli vain vähän erilainen venekyyti se.

Oli lauantai-iltapäivä, ja me oltiin ajettu Tammisaaren kautta satamaan. Ensin jätskit ja viimeinen kauppareissu Tammisaaressa – Meggiekin sai vähän vaniljaa omaan kippoon – ja sitten autolla venesatamaan. Isäntäpariskunta tuli vastaan sillä pienemmällä veneellä ja yllättyi itsekin, kun joutuivatkin hinaamaan isomman paremman veneensä saareen.

Saaressa odotteli pariskunnan koiravanhus. Niin oli kuuma, että seniori hakeutui mahdollisimman viileään vaan makoilemaan. Meggie sen sijaan pinkaisi heti pelastusliivistä vapauduttuaan tutkimaan paikkoja. Se juoksenteli aikansa ympäriinsä, hätyytteli välillä rannoilla istuskelleita joutsenia, ja jolkotteli taas meidän seuraan.

Vietettiin iltapäivä rauhaksiin kahvitellen ja jutellen, myöhemmin emännän pojankin saavuttua saareen vaimonsa ja Jackie-koiransa kanssa grillaillen, syöden ja saunoen. Meggiellä ja Jackiellä synkkasi heti! Jackie on pieni “sekarusseli”-poika, aivan kuin russeli, mutta musta kuin dobermanni. Se onkin russelin ja kääpiö-pinserin sekoitus. Ja se rakasti uimista, ja ui aina vuoron perään jokaisen luo tarkistamaan, että kaikki oli hyvin siellä vedessä.

Meggie ei siitä uimisesta niin piittaa, että tulisi itse veteen. Ei se sitä pelkääkään, mutta lähtee kyllä hyvää kyytiä haneen huomatessaan, että saattaa olla uintireissu tulossa. Sen verran kuuma päivä oli, että Meggienkin piti välillä kuitenkin vilvoitella.

Tällä kertaa ei saatu ukkosta niskaan siellä saarella, kuten viimeksi pari vuotta sitten, vaan saatiin nauttia upeasta tyynestä illasta meren äärellä, saunasta ja auringonlaskusta. Istuskelin saunan jälkeen hämärtyvässä illassa puutarhakeinussa lukemassa, miesten saunoessa. E-kirjojen ainoa huono puoli on, että lukeminen loppuu vähäksi aikaa, kun laitteesta loppuu virta. Minulla ei ollut kuin kännykkä mukanani.

Ennen saunaa grillattiin gamboja – valkosipulissa marinoituja tiikerirapuja – ja saunan jälkeen entrecote-pihvejä. Sunnuntaina vielä porsaanfileetä. Täytyy sanoa, että kotimatkalla oli sellainen tunne, ettei viikkoon tarvitse syödä :D Kummasti vaan silti tänäänkin tuli nälkä ;)

Heräsin sunnuntaiaamuun jo kuuden pintaan. Vierasmajassa oli melko kuuma, joten hipsin pulahtamaan mereen pienelle vilvoittelulle ja otin pari valokuvaa upeasta aamuauringosta meren yllä. Palasin kuitenkin sänkyyn ja silmäluomet painuivat kiinni vielä muutamaksi tunniksi. Oli hyvä nukkua, kun oli saanut taas ihon viilennettyä.

Syötiin aamupalaa joskus vasta yhdentoista maissa, kun emännän poika tuli vielä poikkeamaan saaressa omalta veneeltään ennen kuin suuntasivat kotia kohti. Isäntä muistutti illalla tehdystä lupauksesta, ja minä pääsin supernopean kilpaveneen kyytiin. Parhaimmillaan vene mentiin 70 solmua – n. 130km tunnissa. Kovempaakin sillä voisi ajaa kuulemma, vähän erilaisella moottorilla. Sillä on voitettu Suomen mestaruuksiakin aikoinaan. Oli se aika huisia kyytiä!

Me lähdettiin vasta neljän maissa iltapäivällä, formuloiden ollessa jo puolessa välissä. Eipä ne meitä ihmeemmin kiinnosta kumpaakaan, isäntää kylläkin. Emäntämme siis heitti meidät maihin, ja me matkattiin meidän landelle hakemaan tosikoinen kotiin isäni ja isoäitini hoivista. Pulahdettiin itsekin siellä vielä järveen ennen kotimatkaa.

Harvoin on Suomessa niin lämpimät vedet järvissä ja meressä, että minäkin tykkään uida (edes) tämän vertaa!

Vieläkin on kesää jäljellä. Minä olen töissä taas, olin tänään toimistolla, mutta loppuviikkoa varmaan taas enimmäkseen kotitoimistolla. Tuolla terassilla viihtynee koneen kanssa kuitenkin vain rajallisesti – 30 astetta näillä kosteuksilla on aika tukalaa aivotyöskentelylle. Niin, ja loppuviikostahan on luvattu sateita ja ukkosiakin.