Lookin’ good and feelin’ better

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Motarilla oli sadankahdenkympin nopeusrajoitus. Harja-autot putsasivat tien reunoja Autossa soi Red Hot Chili Peppers, muistuttaen minua viime kesän lempeistä illoista, kun istuttiin terassilla iltamyöhään syöden ja viiniä nautiskellen Peppersien soidessa taustalla. Aurinkolasit silmillä, nahkatakki päällä, kevät-korot jalassa paahdoin motaria asiakkaalle aamupäivällä.

Olin perillä kymmenisen minuuttia etuajassa. Löysin pihamaalta pienen aukion, jossa on muutama penkki, ja istahdin hetkeksi nauttimaan kevätauringosta ennen miitingin alkua. Haikailin pitkästä aikaa yhtä savuketta. Kevätsää saa sen aikaan. Mitään poltettavaa ei kuitenkaan ollut, joten nautiskelin vain auringon lämmöstä pienen hetken, ennen kuin oli aika siirtyä sisätiloihin.

Takaisin lähtiessäni katsoin likaista autoani ja tuumasin: “I’m too sexy for my car” ja päätin ajaa kotiin autopesun kautta. Kurvasin siis Pakilan kohdalla Teboilille ja vein autoni suihkuun. Nyt on puhtaana hohtava auto. Vielä kun *joku* pesisi ikkunat täällä himassa, niin pääsisi auringonvalo täälläkin sisään. Keväällä kaikki näyttää niin likaiselta kunnes sen pesee.

Keväällä kaikki herää henkiin. Puissa on ensimmäiset silmut jo. Vantaanjoki virtaa vapaana (ei sillä että se tänä talvena olisi montakaan hetkeä jäässä ollutkaan). Pihalla krookukset ovat työntäneet päänsä nurmikon seasta ja kurkottavat kohti aurinkoa. Kevätsipulit kasvavat kovaa vauhtia. Luonto herää talvihorroksesta, ja niin herään minäkin!

Ihan ilman leikkauksia ja sairaslomiakin talveni kuluu aina puolikuolleessa tilassa. Soluni heräävät eloon kevätauringon paisteessa yhtä matkaa luonnon kanssa. Tänä vuonna tämä on erityisesti korostunut, kun pari kuukautta melkein kuin nukuin talviunta leikkauksesta toipuessani. Hortoilin himassa, paitsi mitä nyt koiran kanssa kävin ulkona.

Olen nyt toista viikkoa töissä, palanneena normaaliin elämään. Alku oli vaikeaa, ja toimiston loisteputkivalot yhäkin aiheuttavat minulle huimausta ja huonoa oloa, mutta eilen jo silti ääneen kysyin, olenko tosiaan vasta toista viikkoa töissä saikun jälkeen. On kuin en olisi poissa ollutkaan! On mukava pukeutua ihmisten ilmoille. On mukava pukeutua kevääseen! On mukava tehdä tavallisia asioita. Siltikin, vaikka varsin monet työpäivät vietän kotosalla, etänä.

Kesä on enää nurkan takana :) Puolentoista viikon päästä auto saa kesärenkaat (pihatiellä on vielä jäätä). Ensi viikolla vietetään tosikoisen 11-vuotissynttäreitä. Ja jos nyt sitten tänä viikonloppuna otettaisiin esille se grilli, kun se silloin viimeksi jäi takatalven jalkoihin. Ja vähän muitakin pihakalusteita. Ja fillarit – tosikoinen jo päivittäin polkeekin. Ja tänään meinasin lähteä vähän kokeilemaan rullailuakin, jos vaan pakolliselta kauppareissulta ehdin.

Kevätpä kevät, lauloi punarintakin. Ja oli kevät.

IMG_5045

P.S. Korot tuntuvat taas todella hyviltä! Joskus vuosi, puoltoista sitten ne alkoivat tuntua jotenkin epämukavilta, ja nyt tämän hetken ymmärrykseni perusteella laitan senkin kasvaimen piikkiin. Sillä nyt nautin taas korkeissa kävelemisestä :)