Loman loppurutistus

Koska pari lomapäivää paloi toukokuussa Las Palmasin reissuun, lomani loppuu näin hassusti keskiviikkona. Huomenaamulla kello soi seitsemältä ja kahdeksan pintaan istun jo bussin kyydissä matkalla toimistolle. Nopeampi 67V ei piittaa loma-ajoistani, eikä vielä ole ajossa. Vasta kun koulut alkaa.

Jos alkuloma olikin yhtä himassa ja pihalla nyhjäämistä, otettiin nyt tässä viimeisinä lomapäivinäni pieni loppukiri. Vaikka eilen vähän yritettiin, yhtään yötä ei oltu poissa kotoa; Hangon ja Tammisaaren hotellit olivat täynnä.

Maanantaina aamupäivällä – aamusta ei kai voi puhua enää, jos nousee sängystä vasta yhdentoista aikaan? – mietittiin, mitä tehdä, mihin mennä. Jonnekin pois kotimaisemista! Lähdettiin iltapäivän puolella ajelemaan Pohtiolammille, ajatuksena onkia pari kirjolohta ja ottaa vähän kuvia sääksistä alueen tarkkailutornista käsin. Ainoa, mitä ei otettu huomioon, oli helle.

Tultiin Pohtiolammille joskus kolmen pintaan. Jätettiin auto sääksitornin lähelle ja käppäiltiin kirjolohilammille. Matkan varrella oli kanala/kukkola/kanila. Ei ne kukot ja kanat, mutta ne kanit! Meggie ei meinannut karvoissaan pysyä niiden kanien takia! Vielä kun oltiin kirjolohilammilla, se vikisi ja vinkui ja veti kanilaa kohti. Ja kun mies päästi sen hetkeksi vapaaksi, se singahti suoraan kanien luo.

Minulle tuli elävästi mieleen yksi Tenava-strippi, jossa Snoopy seisoo kanihäkkien edessä ja ajattelee: “Ooh, pupuja! Minusta on ihanaa katsella pupuja!” Meggien suhde pupujen kanssa ei tosin ole ihan yhtä ystävällinen kuin Snoopyn; Megs tappaisi puput, ei ryhtyisi piirileikkeihin niiden kanssa ;)

Mies kokeili onneaan kirjolohilammella. Lohet olivat yhdessä parvessa raikasvesiaukon luona, mutta eivät syöneet. Eivät niin millään. Niillä ei ollut ollenkaan nälkä niin kuumana päivänä. Me jäätiin siis kalatta, ja käveltiin takaisin autolle. Otettiin autosta cooleri mukaan ja lampsittiin eväinemme sääksitornille.

Istuttiin torniin syömään eväitä ja katselemaan näkyisikö sääksiä. Ei näkynyt. Ei niitäkään kiinnostanut lennellä sillä helteellä. Yksi palokärki bongattiin ja yksi kurki ajaessamme pois lammilta. Siinä se. Aika laiha saalis.

Ajettiin Tampereelle ja vietiin Meggie Ratinan koirapuistoon purkamaan mahdollista extra-energiaansa. Mahdollista. Eihän sillä koiraraasulla sellaista ollut, kuuma päivä kun oli. Kuljeksittiin sitten vaan Tampereen keskustassa ja etsittiin Ravintola Telakka, jonka terassille saa ottaa koiran mukaan. Oltiin googlattu himassa ennen lähtöä, missä voisi syödä, kun on koira mukana. Koirasuomi.fin lista ei ole ihan lyhyt, muttei silti edes kattava, kuten opittiin Tammisaaressa.

Istuttiin terassin nurkassa ja tutkittiin listaa, Meggien tutkaillessa hämmentyneenä ympäristöään. Telakka tarjoaa kreikkalaistyylistä ruokaa, meille oikein passelia! Kuuma kun oli, päädyttiin vain muutamaan jaettuun alkupalalautaseen ja tietenkin juomiin. Menin sisälle tiskille tilamaan dolmakset, halloumit, tiikeriravunpyrstöt, miehen oluen ja oman valkkarin. Ja kun piti maksaa, sain melkein sydänkohtauksen.

Lompakkoa ei ollut missään. Etsin käsilaukun kaikki sopukat, mutta lompakkoa ei löytynyt. Ajattelin ensin, että olin kenties jättänyt sen Pohtiolammille. Jätin jo kaadetut juomat tiskille ja palasin pöytään neuvottelemaan miehen kanssa. Kävin päivän mielessäni läpi, ja totesin lopulta, etten edes ollut käyttänyt lompakkoani Pohtiolammilla, sen sijaan olin melkein maksanut pysäköinnin kolikoilla, mutta päätynyt EasyParkiin huomattuani sen mahdolliseksi. Eli, lompakon täytyi olla autossa.

Mies lähti hakemaan autoa, minä odotin viiniäni siemaillen. Lompakkoni löytyi kauniisti lojumasta siitä etupenkiltä, juuri siitä mihin olin sen mitä ilmeisimmin jättänyt. Huh, huojennus. Uskalsin alkaa napsia paloja annoksista, jotka tarjoilija oli sillä välin pöytäämme tuonut. Mieskin saapui hetken perästä ja syötiin illallisemme.

Ajeltiin siitä vielä kyläilemään kampaaja-ystäväni luona. Visiitti jäi vähän lyhyeksi, sillä kello oli jo paljon ja me oltiin vielä ajamassa takaisin kotiin, mutta oli mukava nähdä silti. Koirat (heillä on hollannin pystykorva) eivät valitettavasti tulleet toimeen, vaan jouduttiin pitämään ne erillään koko vierailun ajan. Sellaista se toisinaan on.

Eilen suunnattiin auton nokka kohti Hankoa, Tammiston Mustin ja Mirrin kautta. Haettiin Meggielle ensin ThunderShirt, sillä se on varsin hermostuvaa tyyppiä, ja automatkat esimerkiksi ovat sille vaikeita. Ei se paita täysin rauhoita, mutta tuntuisi se ainakin vähentäneen paniikkia. Liekö sitten vain fyysisesti mahdotonta panikoida paidassa ihan niin paljon? Katsotaan. Tässä on reilu kuukausi aikaa katsoa, auttaako paita riittävästi, ja jos ei, sen voi viedä takaisin.

Tammistosta siis suunnattiin Hankoa kohti, rantatietä pitkin. Ilahduttavasti parin kesän takaiset tietyöt olivat jo historiaa, ja tie oli hyvä ajaa. Pysähdyttiin Tammisaareen pitstopille – käymään M Jannessa hakemassa iso tölkki sardelleja öljyssä ja rantaan kävelemään ja syömään jätskit. Kävellessä kuumassa kesäpäivässä tuli myös jano, joten piipahdettiin yhteen rannan ravintoloista, joku pizza-paikka, yksille juomille.

Matka jatkui siitä viimein sinne Hankoon, kellon tullessa jo neljä. Laitettiin auto parkkiin ja käveltiin Café Regattaan syömään salaatit linneriksi – mitä se on mitä syödään neljän aikaan? lounaan ja päivällisen välimuoto? linner? dunch? Mies otti olusen ja minä lasillisen Queen Berryä. Sain oikein mansikoitakin lasiini :)

Lähdettiin siitä kävelemään vähän summanmutikassa ja päädyttiin ensiksi koirien uimarannalle. Siellä oli muutamakin koira uimassa ja päästettiin Meggiekin juoksentelemaan vähän vapaana. Uimaanhan se ei itsekseen mene, kunhan vähän tassuja kastaa, mutta mies kantoi sen kerran veteen vilvottelemaan, ja se ui hurjaa vauhtia takaisin rannalle.

Matka jatkui purjevenesatamaan ja puiston kautta takaisin autolle ja pysähdyksittä kotiin.

Tänään ei reissattu mihinkään sen kummemmin. Käväistiin Järvenpäässä hakemassa yksi verkkokortti rikkoutuneen tilalle, ja kun mies oli saanut sen paikalleen, lähdin minä keskenäni mini-shoppailulle Itikseen. Halusin vihdoin katsastaa Design-kaupan, jonka valikoima on sellaista melko eurooppalaista, saman tyylistä kuin Las Palmasissa monissa kaupoissa. Saman tyylistä kuin Modtex.

Siellä oli alet, tietty. Ostin ihastuttavan mekon ja paidan siitä Design-liikkeestä, toisen paidan Modtexistä, yhdet shortsit ja pari pikkutoppia Seppälästä. Siinä vaiheessa totesin olevan viisainta lähteä autolle Itiksen Bulevardin koluamisen sijaan.

Kävin vielä hakemassa Cittarista kilon verran kahvia ja vähän muuta ja Alkosta pullon Retsinaa. Ajoin vielä Puhoksen Alanya-markettiin hakemaan lammasta ja granaattiomenamehua ja okraa. On asioita, joita ei vaan saa tavallisista ruokakaupoista täältä. Lampaankyljet grillattiin illalliseksi, minkä jälkeen lähdettiin koiran kanssa lenkille golf-kentän takaosan ympäri. Ilma oli vielä lämmin, aurinko paistoi metsän yllä, varjot olivat pitkät. Melkoisen ihastuttava ilta :)

Huomennako ei voikaan nukkua kymmeen tai niille main? Onneksi lämpöä tuntuu riittävän iltaan asti, niin ehtii nauttia kesästä vielä duunipäivän jälkeenkin :)