Legoland

“Tää on jo kolmas kerta, kun multa lohkee hammas,” huokaisi tosikoinen 10-v, kyyneleet silmissään. Useimmille meille ei kai ole koskaan sattunut hammastapaturmia, mutta tapaturma-alttiille nuorimmaiselleni eilen illalla jo kolmannen kerran. Tytöt, tosikoinen ja keskimmäinen, olivat iltasella pihalla touhuamassa jotain. Tosikoinen kompastui, ja seuraavaksi syleksi suustaan hampaan ja lumikolan hippusia. Suu edellä lumikolaan, tällä kertaa.

Minä olin jo päivästä vähän uupuneena yläkerrassa torkkumassa, mies teki vieressä jotain koneellaan, kun ovi kävi ja tytöt tulivat sisään. “Hei aikuisporukka siellä! Me tarvitaan täällä vähän apua!” huusi keskimmäinen eteisestä. Mies meni alakertaan ensin katsomaan mikä hätänä.

“Ei se ole pahakaan, ei käynyt pahasti,” sanoi mies tosikoiselle, tottuneena rauhoittelemaan vähän herkemmin panikoivaa keskimmäistä. Tosikoiselle lausuma tuntui vähättelyltä. Minä hipsin alakertaan perässä, totesin kylläkin ihan saman: juu, huulessa on pieni ruhje, ja yläetuhammas on hivenen lohjennut. Muttei mitään ambulanssia tai edes päivystyskäyntiä vaativaaa.

Annettiin tyttärelle särkylääke ja tarjoilin vaseliinia tai Bepanthenia huuleen. “No en tod laita! Huulen sisäpinnalle en laita mitään rasvoja!” huusi tosikoinen, eikä meinannut ensiksi ottaa särkylääkettäkään, kun tuntui oudolta ajatus niellä mitään. “Ei se hammas sun kurkussasi lohjennut, laita pilleri suuhun ja nielaise veden kanssa ihan normaalisti vaan,” ohjeistin. “Hammas lohkesi kurkussa,” naureskeli tosikoinen keskimmäiselle hassua ajatusta ja nielaisi lääkkeen.

Tänä aamuna soitin – kolmantena aamuna peräkkäin klo 8 johonkin ajanvaraukseen – hammashuollon ajanvaraukseen ja sain tosikoiselle hammaslääkäriajan kymmeneltä. Minä olen rampannut terveysasemalla tikkien poistossa maanantaina, näyttämässä kynsivallintulehdusta tiistaina ja nyt sitten viemässä tytärtä hammaslääkärille tänään. Sama paikka, eri ovi. Olen jo kanta-asiakas…

Hammaslääkäri totesi lohkeaman olevan pieni, eikä kannattanut edes alkaa hioa sitä tässä vaiheessa. Tarkisti samalla viime kevään trampoliini-äksidentissä vaurioituneen alaetuhampaan: siinä on poikittaisia hiushalkeamia, seuraillaan yhä. Otti röntgenet, teki erinäisiä testejä sun muuta. Ei mitään häälyyttävää kaikesta huolimatta, vuoden päästä uusi tarkistus ellei tässä välissä tapahdu jotain erityistä.

Muuten suu oli ok. Suuhygienistille hammaslääkäri lähetti hammaskivenpoistoon ja hampaiden harjausopetukseen – mistä tosikoinen sydämistyi ikihyviksi. Etteikö hän muka harjaa hampaitaan hyvin! Siinä ei lohdutukseksi auttanut edes, että me kaikki muutkin, aikuisia myöti, saadaan samaa viestiä hammaslääkäriltä/suuhygienistiltä niinikään…

Hampaat eivät tunnut olevan tosikoisen vahvin kohta. Luita ei ole mennyt hänelläkään, yllättävää kyllä, rikki koskaan, muita luita kuin noita hampaita. Kariekseltakaan en onnistunut tosikoista suojelemaan, esikoisen mahdollisesti kyllä. Toivottavasti tosikoisen alahammas kestää. Toivottavasti tyttärellä on omat hampaat vielä parikymppisenäkin. Ja nelikymppisenä, ja niin ees päin.

Ei nämä omatkaan legot maailman parhaat ole. Murrosiän oikomiskojeiden jäljiltä suuni oli aikuisikään mennessä täynnä reiänalkuja, jotka yksi toisensa perään muuttuivat rei'iksi. Suuni on täynnä kovetettua muovia. Kyllähän tämän kanssa elää – viime tarkastuksessa ei enää löytynyt uusia reikiäkään :) Yksi lohjennut paikka tuossa korjattiin juuri ennen leikkausta; sen alla oli lisää reikääkin kylläkin. Ja hetken sain pelätä sen hampaan juurenkin kuntoa, mutta kunnossa oli.

Olen aina ollut sitä mieltä, että meillä ihmisillä on hampaissa valmistusvirhe. Haavoittuvuusbugi. Niin oleellinen juttu, ja niin haavoittuvainen, tämä suun legoland. Mutta jos ei olisi, meillä olisi kamalasti työttömiä hammaslääkäreitä. Heh ;)