Kukkien keskeltä

Niin se meni, aurinkoinen viikonloppu. Perjantaina paistattelin päivää pihalla, ensin töitä tehden ja myöhemmin ihan muuten vaan. Kävelin pitkähkön lenkin koiran ja kameran kanssa, kuvailemassa kulmakunnan omena- ja kirsikkapuita jälleen. Haluaisin omallekin pihalle pari pinkkiä kirsikkaa. Ei sillä väliä vaikkei marjaa tulisi, kunhan kukkisivat!

Jos ei nyt niitä kirsikka- ja omenapuita meillä olekaan, on meillä paljon muuta taas puutarhassa. Pinaatti, tilli, persilja, pavut, munakoison ja kesäkurpitsan versot, kevätsipulit, ruohosipuli, basilika, korianteri, ja sisällä kurkun ja tomaatin taimet (kun vieläkin on uhkana liian kylmät yöt). Ja tänä vuonna on myös kukkia.

Eilen oli äidin muistotilaisuus. Pidettiin kutsu avoimena ja tilaisuus täysin epävirallisena, ilman mustia ja ilman ohjelmaa. Äidin toiveita kunnioittaen. Vähän tarjoamisia, valokuvia ja muistoja ja muuta jutustelua paikalle tulleiden kesken. Ja paljon kukkia.

Nyt on kukkia maljakossa ja kukkia maassa. Ei sillä, äiti tykkäisi. On omenan- ja kirsikankukkia maljassa uiskentelemassa, kauniita kukkakimppuja maljakoissa – yhden toi kukkalähetti eilen, kun ei henkilö itse päässyt paikalle – ja lisää kukkia pihamaalla. Menetin äidin, sain paljon kukkia. Elämän vaihtokauppa, niinhän se menee.

Tänään laitoin maahan eilen saadun ruusun, liljat ja isokukkaisen jonkin, jota minä kasvikuntatumpelo tunnista, eikä mukana ollut lappua. Aiemmiin pihalle pääsi jo bougainvillea, jonka isäni toi heti samana iltana, kun äiti oli kuollut. Aiemmin istuttamani silkkiunikoiden ja jonkin muiden kukkien joiden nimeä en juuri nyt muista siemenet ovat alkaneet itää, joten kunhan siitä kasvavat ja kukkivat, on meillä kukkaloistoinen piha, hyötykasvien lisäksi.

Eilen oli kuuma aurinkoinen päivä. Jopa niin että minäkin olin kerrankin ihan tyytyväinen siitä, että ne naapurin koivut varjostavat meidän pihaa joskus kahden ja neljän välillä. Siitäkin olisi äiti tykännyt. Siis auringosta ja kuumasta. Saatiin ihan mutsin mielen mukainen päivä muistotilaisuudelle, joka muutenkin oli kaikin puolin mukava. Niin mukava kuin nyt kokoontuminen tällaisissa merkeissä on. Mutsi ei halunnut itkuvirsiä.

Tänäänkin oli kuuma pitkälle iltaan saakka, vaikka taivas oli jonkinmoisen pilviharson peitossa. Vähän pihahommia, vähän valokuvahommia koneella, pitkä kävely Meggien kanssa, joka pääsi jopa ravaamaan vapaana tuolla peltojen keskellä. On mukavaa voida vähän päästää sitä välillä irti :)

Nyt minulla on lentolaukku – lähden pelkin käsimatkatavaroin – pakattuna viimeisiä päivittäistavaroita lukuunottamatta. Huomenna on vielä aamupäivällä oma leikkauksen jälkitarkastus ja työpäiväkin, ja sitten iltasella lähtee kone kohti elämäni vaikeinta reissua. Muutama asia on sovittu, muuten koko agenda on auki. Saa nähdä.

Niin ja luultavasti nettihiljaisuus. En tiedä onko mutsin asunnossa nettiyhteyttäkään (enää). Mutsi ehti just sen saada sinne toimimaan ennen sairaalaan joutumistaan. En tiedä onko sen hankinnassa auttanut ystävä jo katkaissut sen vai ei. Jos se vielä on, katoaa mutsi Facebookista ensi viikolla, jos ei, saadaan tili suljettua vasta kotiin palattuamme.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Pink Floydin The Wallin soidessa miehen läppärillä. All in all you're just another brick in the wall.