Geeni-cocktailia ja stereotypioita

Maikkarin uutta peliä (vaimikäsenyton?) mainostetaan “hauskalla” testillä “Mikä Suomen kunta olet?” Testithän ovat tehneet come-backin. Edellisen kerran joskus vuonna 2011 tiesin – testien perusteella tietenkin! – olevani kolmekymppinen Feeniks-lintu ja ekoäiti, ja sitä ennen kai vuonna 2008 tiesin olevani Marilyn Monroe, kuuluvani 50luvulle, olevani Aston Martin ja pirteä cocktail. Kolmen vuoden syklit havaittavissa? Nettitestit tulevat ja sitten ne menevät, tullakseen taas kolmen vuoden kuluttua uudestaan, uusina ja ehompina?

Niin siis, kaiken maailman testit ovat taas pitkin Facebuukkia. Minäkin tiedän olleeni edellisessä elämässäni Explorer, voimavärini on punainen, eläimeni on Karhu ja olen mikähän-shotti-se-olikaan. Ei siis ihme, että MTV3, jolla perinteisestikin on ollut testejä Helmi-osiossaan vai mikä hitsi se olikaan, päätti monen muun median tavoin mainostaa tuotettaan testillä. En tosin tiedä tuosta mainonnan tehosta, sillä minäkin vaan teen testin, mutten silti tiedä, mistä Naapuri-pelissä on kyse.

Anyway, siinä missä joku muu testi tiesi kertoa, että minulla on eniten hengenheimolaisia Virossa ja että minun kuuluisi asua Lontoossa ( :o ), tämä testi paljasti sisäisen Rovaniemeläiseni (!!!???). Siksi(kö?) että olisin mieluummin eräopas kuin mainostoimiston AD? Tai mistäs minä tiedän. Stereotypiointiinhan nuo kaikki testit perustuvat (elleivät sitten jonkin esim. elokuvan hahmojen piirteiden jäljittelyyn). Se onkin sitten ihan toinen juttu, pitääkö stereotypiat paikkansa vai ollaanko me sittenkin vaan yksilöitä.

Minä en ole koskaan pitänyt lokeroimisesta, vaikka rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että teen minä sitä itsekin. Niin pitkään olen tehnyt kouluttajan hommia ja nähnyt erilaisia ihmisiä, että huomaan oppineeni luokittelemaan heitä jonkin oman kaavani mukaan, ja useimmiten olen oikeassa. Mutten aina, tunnistan, ja niinpä koitan aina työntää tuon varsin nopeasti tekemäni luokituksen syrjään, ja antaa jokaiselle mahdollisuuden todistaa minun olleen väärässä luokittelussani – olkoon se sitten hyvässä tai pahassa.

Paradoksaalisesti siis vastustan stereotypioita, mutta tykkään testeistä. Olen testaillut itseäni vuosien varrella myös hivenen verran vakavammin otettavin persoonallisuustestein, mutta aina sillä varauksella, että ne eivät kuitenkaan määritä minua, vaan ennemmin testaan, miten hyvin osaan analysoida käytöstäni, sen perusteella kuinka kurantin tuloksen testi antaa. Ja totean kerta toisensa jälkeen, että edustan periaatteessa tyyppiä INFP, mutta kaikissa elementeissä ero vastakkaiseen on häviävän pieni. Eli voin vaihdella eri kombojen välillä melko suvereenisti, tilanteesta ja asianhaaroista riippuen. En mahdu lokeroihin.

Menemättä syvällisemmin luonneanalyyseihin tai edes tämän pitemmälle stereotypioihin, toinen asia, jota jäin tuon paikkakunta-testin myötä pohtimaan, on geeniperimä. Suomalaiset ovat kaikkiaan varsin sekarotuinen kansa, kuten ovat kaikkikin indoeurooppalaiset, jos mennään sinne ihan perimmäisiin geeneihin, joskin meillä itä- ja länsi-suomalainen geeniperimä ovat toisistaan kauempana kuin monet keski-Euroopan kansakunnat toisistaan.

Niin siis että rovaniemeläinen. Johan pomppasi :) Paljon kaikenlaista minussa on, mutta tuo rovaniemeläisyys on aika kaukaa haettua. Niin monen muunkin helsinkiläisen tavoin, olen oikeasti geeni-cocktail. Täysverinen toisen polven helsinkiläinen, kolmattakin polvea isäni isän kautta, mutta todellisuudessa isovanhempieni osalta minusta löytyy kolmea eri ilmansuuntaa (täältä katsottuna).

Ukkini oli kotoisin Pohjanmaalta – Oulusta muistaakseni. Mummini sukujuuret tulevat pohjois-Karjalasta, vaikka perhe asuikin Vaasassa kunnes mummi lähti maailmalle eli muualle Suomeen ja päätyi Stadiin, kuten ukkinkin. Tuo helsinkiläiseksi syntynyt isoisäni tulee savolaisista juurista, sieltä, missä mekin käydään kesäisin sukulaisissa ja lehmiä katsomassa. Isoäitini on ehta viipurlainen, joskin ainakin äitinsä suku on itse asiassa Vaasasta. Helsinkiin päätyi hänkin, evakkoon Jatkosodan aikaan.

Olenko minä siis iloinen viipurilainen, juro pohjalainen, lupsakka savolainen vai, ööh millainen? stadilainen? Onko tapani puhua tuntemattomille tullut viipurin verestä ja tapani vetäytyä piilooni jurottamaan pohjalaisesta verestäni ja rento elämänotteeni sitä savoilaista osaa? Tai siis, eihän verellä kai mitään tekemistä minkään kanssa, mutta kulttuurilla ehkä vähäsen, vaikka kuinka en pitäisi stereotypioista. Ympäristö versus geenit. Ympäröivä kulttuuri versus perhekulttuuri. ==> Minä.

Meistä jokainen rakentaa itsensä perhekulttuurinsa ja ympäröivän yhteiskunnan vaikutusten alaisena. Kai siitä jotain yhteispiirteitä saa syntymään ihmisten pariin, jotka sukupolvesta toiseen kasvavat samalla alueella, samassa yleisessä kulttuurissa – mutta onko kaikki savolaiset lupsakoita, karjalaiset iloisia ja pohjalaiset juroja? Ja entäs me sekametelisoppa-stadilaiset? Millainen on stereotyyppinen stadilainen? Eikä me kaikki ainakaan olla sellaisia, kun kert minuntkin sijoitettiin Rovaniemelle ;)

Pitäisikö seuraavaksi luoda testi “Mistä päin stadia olet oikeasti kotoisin?” Kallion hipsteri vai lähiö-helsinkiläinen vai Munkan kulmakuntalainen vai keski-kaupungin ylimystöä? Vai kuulutko ehkä sittenkin Vantaalle tai Espooseen tai – *gasp!* – landelle? Vai olisinkohan minä sittenkin vain minä? Geeni- ja kulttuuri-cocktail, joka on imenyt itseensä ne vaikutteet, jotka parhaiten ovat sisimpään istuneet.

Takaisin geneettisempiin asioihin mennäkseni, sitäkin puolta olen kyllä vähän viime aikoina miettinyt, geenivirheen päässäni pantua elämäni sekaisin. Geenivirheet tiettävästi helpoiten syntyvät, kun vanhemmat ovat geneettisesti lähellä toisiaan. Suomi on aika pieni maa-alue, mutta geenitieteilijöiden mukaan me ei olla silti sisäsiittoinen kansakunta. Rohkenisinko maallikkona ilmaista epäilyni? Muuttoliike parina viime vuosisatana lienee pitänyt huolen siitä, että ainakin osa gene-poolista on sekoittunut iloisesti, mutta kuinka paljon kuinka paljon geeni-damagea on siihen mennessä ehtinyt syntyä?

Tämä pääni akustikusneurinooma on tiettävästi nimenomaan valkoisten indoeurooppalaisten juttu. Joitain harvoja tapauksia löytyy muista roduista, poikkeuksia vahvistamaan sääntöä. Tilastollisesti arvio on 1/100000 ihmistä, wikipedian mukaan Jenkeissä näitä löydetään vuosittain 3000. Suomen tilastoa en tiedä, mutta jos Töölön sairaalassa (jonka vastuualue ulottuu pitkälle Suomen vyötäröön, eli kattaa koko ruuhka-Suomen) näitä pelkästään jo leikataan yksi viikossa ja sitten on ne, joita seurataan, onhan noita väestöön suhteutettuna, noin lottovoittajien verran.

Mielenkiintoista minusta oli se, että eräässä AN-ryhmässä, jossa on viitisensataa jäsentä, joista suurin osa jenkkejä, on minun lisäkseni ainakin kolme suomalaisia geenejä kantavaa jäsentä. Amerikan-suomalaisia, toisen polven amerikkalaisia. Kertooko se vain sattumaa, vai jotain muuta meidän geeniperimästä? Ehkei se kerro mitään, ehkä se vain on. Mielenkiintoista se minusta on silti.

Akustikusneurinoomasta puheen ollen, olen mielelläni Feeniks-lintu, joka nousee tuhkasta ;) Ehkäpä pitäisi tatuoida sellainen toiseen pohkeeseen? Jotain tuon tapaista ehkä (joskin piirrän tatskani aina itse, mutta tuosta voisi lähteä liikkeelle)? Pic taken from Colorbox.

5219997-345666-phoenix-bird-tattoo

[Enemmänkin suomalaisista geeneistä kiinnostuneet voivat lukaista vaikkapa Jani Kaaron Tiede-lehden (nyt jo muutaman vuoden takaisen) artikkelin Suomalaisten uudet juuret. Eikä Takkirautakaan aiheesta kirjoita yhtään hullummin.]