Sumussa

Tänä aamuna ei meinanneet silmät avautua ollenkaan. Riittävän monen enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän, huonosti nukutun yön jälkeen aivojen fragmentaatiotaso alkoi tuntua sen verran suurelta (vrt. eilispäivän aikana suustani päässeet sammakot ja etanat ja muut, huomasin mm. kertovani että “tasan kaksi vuotta sitten kun palasin viimeiseltä äitiyslomalta…” öö, siis tasan kahdeksan vuotta sitten), että päätin eilen illalla turvautua nukahduslääkkeeseen kunnon yöunen takaamiseksi. Ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki, ainakin viisi tuntia, ja sitten unia nähden mutta hyvin vielä kolme tuntia, kunnes kännykkä koputteli herätystä.

Olisi vielä nukuttanut. Niin maan pahuksesti. Onhan minua joka aamu väsyttänyt, mutta on eri asia olla yliväsynyt (jälleen yhden) huonon yön jäljiltä kuin väsynyt as in nukuttaaaa!!! Mietin jo siinä silmiä auki kammetessani nukahduslääkepäätökseni viisautta; näinköhän vielä nukuttaa kun istun auton rattiin? Aivojen defragmentaatio tuntui jääneen pahasti kesken ja ne halusivat palata takaisin hibernatelle suorittamaan prosessin loppuun. Mies katseli minua vähän huolissaan, toivotti turvalllista matkaa, “don’t fall asleep while driving!” “I won’t, promise!” Kerran on ollut vähällä, mutta normaalisti ajaessa minua ei nukuta.

Vähän sumussa tuo ajomatka Saloon silti sujui, lähinnä tosin ihan oikeassa sumussa. Matkaa siivittivät cappucinon lisäksi tänä aamuna Depeche Mode, Diddy Dirty Money ja Ugly Kid Joe. Dire Straitskin vähän yritti, mutten ollenkaan ollut sillä tuulella, joten skippailin dirikat. En kyllä parhaalla tahdollakaan kykene ymmärtämään, mitä Ugly teki D-artistien keskellä.

Jaksan aina vaan hämmästellä tuota (auto)stereoiden logiikkaa lukea kansioita USB-tikuilta. Noin 90%:sti kansiot tulevat luetuiksi aakkosissa, mutta sitten aina välillä kuin jollain satunnaisotannalla väliin tippuu kansio jostain aivan muualta. Ja entäs se randomi sitten, jolla stereo arpoo (ensimmäisen kerran tikkua lukiessaan) jonkin kansion aloituskansioksi? Yhteen aikaan se oli kotistereoissa Mötley Crue, viime musamuutosten jälkeen se on ollut Def Leppard. Sumeaa logiikkaa kerrassaan.

Motarilla oli siis sumuista tänään. Eilen himaan ajaessani tie oli aivan jäärata jälleen, tänä aamuna maailma oli märkä. Ajelin sellaista tasaista sataakymppiä (mittarin mukaan) ja ohitseni pyyhälsi jälleen BMV jos toinenkin, oikein Bemarien kokoontumistajot, ja perässä koitti pysyä pari Seat Leonia. Onkohan noilla Leon-kuskeilla huono itsetunto kun pitää koittaa kilpailla? Vai onko Leon joku köyhän miehen Bemari? Tiedä tuota, mutta se Volvo, jonka rekkarissa lukee OHI ei tänä aamuna ohittanut minua, toisin kuin kahtena edellisenä.

Pääsin tänäänkin Saloon ihan onnellisesti. Saloonajourakka on nyt tasan puolivälissä. 3½ päivää ajettu, 3½ päivää jäljellä (ellei työnantaja lisää kalenteriini vielä yhtä, mikä ON mahdollista kyllä). Tämän viikon ajot on ohi kun tänään pääsen himaan, joskin perjantaina saan vielä nautiskella (not…) tuosta motarista Lohjalle saakka ja back. Mutta hei! Se on puolet lyhyempi ajo!

Jos himassa hampaita harjatessani, ja itse asiassa vielä tuossa Salon keskustan läpi ajaessani, pohdinkin dilemmaa onko parempi olla väsynyt huonojen unien jäljiltä vai liian vähien (as in, muuten tarpeeksi, mutta vielä jäi velkaa), totesin kurssipäivän aloitettuani, että tämä väsymys on definately parempi. Defrag ei ehkä mennyt ihan loppuun saakka, mutta tarpeeksi, että ajatukseni pysyvät paljon paremmin tänään kasassa, puhuminen on paljon helpompaa ja saan asiat sanottua paljon älykkäämmin.

Sen olen itsestäni oppinut vuosien saatossa, että joskus tulee overload niin pienistä asioista, ettei sitä oikein itsekään tajua – ei minulla nytkään ole ollut mitään erityistä stressiä – ja silloin aivoni lakkaavat suostumasta sammumaan iltaisin. Ja jos prosessori vaan käy ja käy koko yön, ei aamulla ole ollenkaan levännyt olo. Ja sitten alan stressata nukkumista ja sitten siitä tulee kierre. Nukahduslääkkeen tehtävä on lopettaa tuo kierre. Yleensä yksi sellaisen voimin nukuttu yö riittää resetoimaan koneeni niin että se osaa taas iltaisin mennä nukkumaan ja niin palaudun taas järjellisiin kirjoihin.

Onneksi ylihuomenna alkaa viikon loma. Ehtii hoitaa tuon aivojen defragin loppuun ja ladata akut taas kuntoon.