Sisällä ja ulkona

Perjantaina tiputteli vettä. Aikeemme aloittaa grillikausi vanhalla pallogrillillä – paremman yhä vielä puuttuessa – oli vaakalaudalla. Mutta iltaan mennessä sateentihutus oli loppunut ja vaikkei aurinko esiin tullutkaan, mies laittoi grillin kuumaksi ja saatiin illalliseksi grillatut naudanfileepalat.

Tosikoinen, ainoana lapsena meillä sillä haavaa, melkein nukahti sohvalle silloin puoli yhdeksän aikaan. Oltiin vietetty typyn kanssa leffailta Narnian viimeisen osan parissa, taisi leffaherkut painaa vatsassa ;) Patistelin tyttären hampaiden pesulle, mutta nukkumaanmenon sijaan tehtiin vielä hetki yhdessä tosikoisen synttärilahjaksi saamaa 500 palan palapeliä. Ja oho! Kello olikin jo yksitoista… Aika rientää kun on hauskaa :)

Viime viikolla tosikoinen aloitti rohkeasti pyöräilykauden. Polki fillarinsa maanantaina isänsä varastosta meille. Tiistaina urhoollisesti lähti aamulla matkaan vaikka taivaalta tuli pari pisaraa vettä. En edes hogannut katsoa sääennusteita, joten iltapäivällä tytär olikin stranded tuossa muutaman kilsan päässä Mäcissä, kun ei pystynyt polkemaan kotiin saakka hurjassa jäätävässä tihkussa. Pelastuspartio minä&mies haettiin tyttö pyörineen himaan. Onneksi oltiin viikonloppuna siivottu varasto, niin miehen fillarinkuljetusteline löytyi helposti!

Eilispäivänä aurinko kurkisteli satunnaisesti pilvien raosta iltapäivällä. Sisällä serverintuunaushommissa vietetyn alkupäivän (sisältäen vähän ajelua kiintolevyjä ja sen sellaisia hakemassa) jälkeen tartuin haravaan ja öh, johonkin kolmipiikkisen puutarhatyökaluun, don't expect me to know names for all these gadgets, ja aloin putsata pihan kukkapenkkejä miehen kuumennellessa jälleen tuota grilliä. Kannoin kolme isoa saavillista lehtiä, heinää, vanhoja juurakoita ja sen sellaista kompostoriin.

Kuka olisi arvannut, että joku päivä nautin pihahommista? Muksuna isoäiti yritti saada minua puutarhahommiin kanssaan, ja ehkä se joskus ihan pienenä olikin hauskaa, mutta siihen mennessä kun siitä jotain ymmärsinkin, olisin mieluummin nököttänyt jossain lukemassa tai puuhastelemassa omiani kuten veistelemässä pajupillejä ja muuta mitä isoisä oli opettanut tekemään, kuin työntämässä näppejäni multaan ja opettelemassa kasveja.

En minä ehkä vieläkään ole hirveän entusiastinen sen varsinaisen puutarhatiedon suhteen. Tai siis on liikaa vaivaa ottaa selvää, missä joku kasvi viihtyy ja miten sitä pitää hoitaa. Mutta olen mieluusti oikea käsi miehelleni, joka on perheen gardenisti ja tietää JO, joten minä voin vain tehdä ohjeiden mukaan ;) Ja eilen ohje oli siis putsata penkit ja penger vanhasta roskasta, ainakin pintapuolisesti.

Pihalle on ilmestynyt uusia sinisiä kukkia, ja jotain pieniä alkuja ilmestyi kaiken sen haravoimani “rojun” alta esiin. Osa kukista saanee jäädä, mutta osa joutunee lähtemään. Ajatuksena meillä olisi kasvattaa kesäkurpitsaa ja minttua ja kevätsipuleita, noiden laatikoihin kylvettyjen salaatin, tillin ja ruohosipulin lisäksi. Oma pikkupuutarha <3

Sillä välin kun minä siis haravoin pihaa pienellä puutaraharavalla, mies grillasi meille satsin Hornetteja ja Koskenlaskijalla täytettyjä herkkusieniä, sekä nakkeja illemmalla meille kotiutuvaa keskimmäistä varten. Tosikoinen oli jo lähtenyt isälleen. Vaikka ulkona, auringossa tarkenikin grillata ja haravoida (hanskat kädessä), oli eilen vähän kylmä syödä ulkona, ainakin silloin myöhään iltapäivällä. Joten syötiin sisällä ja sitten minä luovutinkin ulkonaolon suhteen ja katsoin Aguileran Burlesquen. Aina yhtä ooh <3

Pohjavire on viileä nytkin, puolen päivän aikaan, kun muutoin ihanasti lämpöisessä auringossa lojun aurinkotuolissa kirjoittamassa. Sormet ovat melkein vähän jäässä. Bikineille ei vielä voisi haaveillakaan riisuvansa, kylmä tulee heti kun aurinko menee pilveen, sukat saa olla jalassa.

Kohta on jo Vappu! Meillä on sima jo simaa, ollut jo muutaman päivän, joten Vappuna se on ehkä jo olutta :P Sima sai tänä vuonna alkunsa oluentekotynnyrissä ja valmistuikin paljon ämpärisimaa nopeammin! Pullot – tietenkin vanhat viini- ja skumppapullot, niihin meillä on sima perinteisesti tehty – ovat puolilämpimässä varastossa, jossa käyn niitä pari-kolme kertaa päivässä hoitamassa. Kumikorkit pomppivat iloisesti pois pullonsuilta, kertoen tehokkaasta kuplinnasta :)

Tänä aamuna hipsin tuonne varastoon paljain jaloin, sen kaksi askelta ulkokautta, ja sain huomata etanoiden heränneen. Tai siis, näinhän minä niitä jo kukkapenkkiä penkoessani pari eilenkin, mutten vielä tuolla alaovella, missä ne syksyllä pitivät herätyskokouksiaan. Tänä aamuna astuin paljaalla jalalla etanan päälle. Kuului vain krunts. Iyh. Luin joku aika sitten, että nämä Suomen vallanneet etanat ovat ihan syömäkelpoisia. Vähän pieniä ne on, mutta ehkäpä meillä syödään kesällä sitten oman farmin etanoita ;)

Tulisi vaan jo se kesä ja kuuma!