Rantaa, vuoria, kauppoja

Jos olisin täällä pitempäänkin, oppisin espanjan kielen varmasti hyvinkin nopsaan. Joka kerta täällä käydessä se on tuntunut tutummalta. Viimeksi, reilu vuosi sitten, jo huomasin ymmrtäväni paljon kuultua espanjaa. Nyt vielä enemmän ja ihan jo tässä viikossa olen alkanut kyetä tuottamaan pieniä lauseita. Kuin puhumaan opetteleva lapsi. Asiaa helpottaa varsin selkeää espanjaa puhuva äitini.

Ollaan mutsin kanssa tehty joka päivä jotain, mutsin jaksamisen mukaan. Sunnuntaina ajeltiin taksilla Las Canterasin pohjoispäätyyn, missä ensimmäiseksi istahdettiin kahville ja pienelle bisquitelle ruotsalaiseen kahvilaan. Siitä hipsittiin Canterasin paseota etelään päin, istahdellen välillä penkille istuksimaan ja katselemaan rantaelämää. Aasinmaha roikkui yhä Las Palmasin yllä, mutta aurinko paahtoi pilvikerroksen läpi niin että välillä jo hakeuduttiin varjoonkin.

Las Canteras

Poikettiin paseolta pokkikadulle ja kuljeksittiin paseon suuntaista katua yhä etelää kohti, kunnes poikettiin uudelle poikkikadulle ja vallan kanarialaiseen baariin nimeltä Bodegon y Biberon. Baarin sisustus oli tukkipenkkejä ja tukkipöytiä, vanhoja vaakoja ja kassakoneita, kitaroita ja banjoja, ja vaikka mitä! Paikka oli mitä magein! Ja polvito (kreemiä ja marenkimurusia keksipohjalla) oli hyvää!

Bodegon y Biberon

Maanantai oli Las Arenas -päivä. Käytiin ensimmäiseksi Media Marktissa ostamassa mutsille tabletti. Omien sanojensa mukaan on nyt viimein tabletteineen ja älypuhelimineen poissa kivikaudelta :D Kuljeksittiin sitten vähän vaatekaupoissa ja kenkäkaupoissa ja laukkukaupoissa ja… Ja johan matkaan tarttui parit kengätkin, tennarit ja yhdet flipflopit. Ja uusi käsilaukku ja muutama vaatekappale lisää niin itselle kuin tytöillekin.

Eilen yksi mutsin ystävistä tuli hakemaan meitä kymmenen maissa ja lähdettiin autoreissulle ylös vuoristoon. Ajettiin Las Palmasista Arucasin kautta, pysähdyttiin näköalapaikalle katselemaan Firgasia, ajeltiin Vallesecon pikkuruisia mutkapolkuja ja lopulta pysähdyttiin lounaalle Artenaraan, saaren korkeimpaan kaupunkiin 1500m korkeuteen, keskelle saaren luoteisosaa.

traktori peruutti kohtauspaikalle

Edes tuo vuoristokylä, jonka oman pikkuhuipun laella seisoo Jeesus kädet levitettyinä, ei ollut liian kaukana tuoreesta kalasta, ja niinpä syötiin lounaaksi valkosipuli-gamboja ja grillattua hylkyahventa ennen kuin jatkettiin matkaa kapeaa kiemuratietä vuoriston halki kohti San Nicolasia.

Artenaran Jeesus

Siinä missä siellä saaren pohjoisosissa vuoriston rinteillä kasvaa erilaisia mäntyjä, eucalyptuksia, Canarialle tyypillisiä laurisilvoja ja kenossa vuorten rinteillä kasvavia poikkipuolipuita (aloe veran kukintoja) sun muita, ja ilman täyttää raikas eucalyptuksen ja havupuiden tuoksu, saaren länsipuoli on karua kuivaa kalliota, hyvin samanlaista kuin Tinoksella.

Aloe veraa ja sen hassuja kukintoja Artenaran rinteellä

Rinteillä kasvaa matalaa shrubberyä, ryhmätyräkkejä ja haaleanvaaleita kaktuksia, aloe veraa ja satunnaisia palmuja. Vuorenrinteillä näkyy kuivia sadevesiuomia, jotka sateisempina aikoina keräävät veden yhteen virtaan, joka päätyy patoaltaaseen. Tai siis erinäisiin virtoihin, erinäisiin altaisiin, jotka nyt olivat lähes kuivia verrattuna siihen mitä märkänä kautena.

Matkalla San Nicolasiin pysähdyttiin katsastamaan Acusan luolakylää, joka nykyisin on kuulemma enemmän kesäasumuksia kuin ympärivuotiskoteja, sekä vanhaa tuulimyllyä, joka seisoo kielekkeellä keskellä ei mitään.

Acusan luola-asumuksia
Vanha mylly

Jossain tuulimyllyn ja San Nicolasin välillä alkoi oloni muistuttaa meidän tomaattia kuumana kesäpäivänä. Latva nuupahtaneena, veden tarpeessa. Jos mies olisi ollut mukana, ei olisi missään tapauksessa lähdetty mihinkään, varsinkaan vuoristoon, ilman vesipullopatteristoa. Mutta mies ei ollut huolehtimassa, joten minulla ei ollut vettä (muita vedettömyys ei tuntunut haittaavankaan).

Patojärvi ja rinnettä vaaleanhaalean kaktuksen takana

San Nicolasissa pysähdyttiin siis sen verran, että haettiin vettä ja jätskit Sparista. Vetäisin kerralla puoli litraa vettä ja aloin saman tien tuntea oloni paremmaksi. Puolen tunnin sisään olin juonut liki koko puoltoista litraa. Ei siis ihme, että kupla otsassa oli melko iso siihen mennessä kun oltiin matkalla reissun huikeimmalta näköalapaikalta kohti Las Palmasia.

Siinä länsirannikolla on ehkä koko Gran Canarian hienoin mirador, näköalapaikka. Jylhät kalliorinteet laskevat lähes äkkijyrkkinä kirkkaansiniseen Atlantiin. Horisonttiin piirtyy Teneriffa, Teiden huippu toisinaan pilvien peitossa, toisinaan – kuten eilen – varsin selkeästi näkyvissä, vaikkakin koko Teneriffa näytti leijuvan ilmassa ja haihtuvan ilmaan.

Näköalapaikalta, Tenerife horisontissa leijumassa

Tänään lähdin keskenäni vähän liikkeelle mutsin vetäessä välillä henkeä. Kiersin ensin “mutsin liikenneympyrän”. Kadunylitys on täällä suomalaiselle eräänlainen kulttuurielämys itsessään, kun hurjaa vauhtia lähestyvät taksit ja pakettiautotkin pysähtyvät kuin seinään kävelijän seistessä suojatien edessä.

Siitä jatkoin matkaani kävellen kohti Siete Palmasin kauppakeskusta, missä hörppäsin cappucinon ja smoothien ja pörräsin toinen toistaan kivemmissa vaatekaupoissa. Vielä muutama kiva juttu löytyi tytöille ja itsellenikin, ja vähän jotain miehellekin, vaikkei sitä mitä olisi toivonut. Täältä ei vaan taida saada niitä sellaisia juttuja, auringonkukkalautasia ja deviled egg containereita.

Huomenna koittaa reissuni viimeinen kokonainen päivä. Perjantaina puolen päivän maissa saa jo lähteä kentälle ja paluumatkalle. Luvassa on vielä mukava lounas mutsin ystäväpariskunnan kanssa ja pieni retki mutsin kanssa. Nopsaan se viikko kuluu!