Niitä ja näitä

Pää on täynnä ajatuksia, mieli täynnä mietteitä. Siltikään, vaikka mieli tekee kirjoittaa, en meinaa ensimmäistäkään järkevää kappaletta saada aikaiseksi. Syynkin tiedän. Se on se sama syy, jonka takia en ole nukkunut kovinkaan hyvin taas muutamaan viikkoon. Yhdellä elämän rintamalla on jännittävämpää kuin toivoisin.

Siitäkin huolimatta elämä muutoin kulkee kulkuaan, päivän kerrallaan, kuten mies totesi tuossa Les Miserablesin päätteeksi, pohtiessani sitä miten erilainen maailma oli vain 150 vuotta sitten, sata vuotta sitten! Monella tapaa niin erilainen. Ja sitten kuitenkin niin samanlainen. Sillä mihinkä tämä ihmismieli olisi muuttunut? Maailmassa on edelleen vallanhimoa, köyhyyttä ja kurjuutta, vaikkei se ihan niin rujona näyttäydykään omalla kotiovella.

Elokuvan jälkeen astuin ulos vilpoiseen kesäiltaan, tekemään katsastuskierroksen meidän puutarhassa. Oli niin rauhallista, niin seesteistä. Ei kuulunut meteliä, ei edes autoja huristanut tiellä. Edes tuulenvirettä ei tuntunut. Kaikki maailman huolet ja kaikki maailman pahuus oli edes hetken aikaa jossain kaukana, toisessa ulottuvuudessa.

Sanovat puutarhanhoitoa terapeuttiseksi. Se on juurikin sitä. Ihan vaan omassa puutarhassa kuljeskelukin.

Siskontyttö täytti tänään vuoden. Meillä oli meidän koko tyttökööri (siitä huolimatta, että minun tyttöni ovat varsinaisesti isänsä hoivissa juuri nyt) mukana pikkuisen aurinkoisen synttäribileissä. Oltiin vähän etuajassa, ihan vaan tunti, sillä ensinnäkin olin merkinnyt kalenteriini kellonajan väärin ja toiseksi laskenut matka-ajan ruuhka-ajan mukaan. Silloinhan minä yleensä ajelen!

Neiti pieni yksivuotias oli niin herttainen maamon synttärilahjaksi lähettämässä vaaleanpunaisessa mekossa ja pöksyissä! Ja niin taitavasti kulki terassin askelmia eestaas. Ja niin iloisesti virnistäen – heti alkuhämmennyksen jälkeen – touhusi isompien (ja samanikäistenkin) serkkujensa kanssa ja kokeili minun aurinkolasejani ja mitä kaikkea. Kakku ei synttärisankarille kovinkaan maistunut.

Meidän tyttäret nauttivat silminnähden yhdessäolostaan pitkästä aikaa. Tämä kesä on näiden lomien ja leirien ja muiden kanssa meillä vähän epämääräisempää, ja keskimmäinen on jo ehtinyt ikävöidä siskopuoliaan, jotka eivät olekaan täällä meillä normaalirytmin mukaan. Ja niin olen minäkin kyllä ikävöinyt tyttösiäni! Oli niin ihana nähdä heitä tänään, edes muutama tunti :) Perjantaina sitten tulevatkin meille pariksi viikoksi putkeen, kun minulla alkaa loma.