Matkalla mutsille

[koneessa matkalla Madridiin]

Ei sitä osaa mennä nukkumaan aikaisin, vaikka onkin aikainen herätys edessä. Kerran kokeilin, sillä seurauksella, että olin vielä yhden aikaan hereillä, kiukkuisena kuin ampiainen, tiuskien muulle perheelle, joka ei ollut vielä edes pessyt hampaitaan. En siis vaivautunut edes yrittämään eilen illalla. Puolilta öin kai nukahdin. Ja heräsin 02:14 tarkistamaan, etten ollut missannut konettani. Eyeroll. Ei se kännykkä ole ennenkään pettänyt!

Pyöriskelin sängyssä pohtien lentoturvallisuutta versus autoiluturvallisuus versus vaihtoehto asua pehmustetussa huoneessa tilaten ruuan kotiinkuljetuksena, ettei vaan satu mitään. En minä lentopelkoinen ole, mutta joka kerta kun matkustan yksin vähänkin pitemmälle, mielessä käy, että mitä jos jotain sattuukin ja lapseni jäävät äidittömiksi. Kohtalaisella todennäköisyydellä mitään ei tapahdu, joten huokaisin ja ryhdyin suostuttelemaan itseäni takaisin unten maille, vähän heikolla menestyksellä tosin.

Jonkinlaiseen horrokseen kai vajosin, vaikken nukkuvani tuntenutkaan, sillä seuraavan kerran havahduin katsomaan kelloa viittä vaille neljä. Otin kännykän käteeni ja aloin odottaa kellon soittoa. Hyvä puoli tuollaisessa liki unettomassa yössä on, että kun sitten auringonnousun aikaan pitää nousta ylös, sitä ei oikeastaan ole kovinkaan unelias. Toiminee näin harvakseltaan.

Kömmittiin sängystä, minä sekä mies, joka lähti heittämään minut kentälle. Helsingin yö oli kylmä, vain 11 astetta, joten päätin vielä vaihtaa matkustusvaatteitani, jotka olin niin sievästi illalla laittanut valmiiksi. Vein siis puuvillaisen kepeän paitikseni matkalaukkuuni ja kaivoin sieltä esiin topin ja Hard Rock Cafe -hupparini. Pakkailin matkalaukkuun vielä jäiset karjalanpiirakkatuliaiset ja reppuuni lukuisat deviceni latureineen sekä miehen illalla laittaman fritatta-evääni. En edes yrittänyt ajatella aamupalaa siihen aikaan, auringon vasta noustessa.

Sillä välin kun minä vielä tarkistin viimeisiä pakkailujani – ymmärrättekö muuten, pakkasin mukaani vain yhdet sandaalit jalkaan laitettavien lisäksi, vain yhdet kengät matkalaukussa! – ja kävin antamassa lapsille suukot, mies laittoi itselleen cappucinon. Minä en huolinut sitäkään kotona. Vasta kun olin kentällä selvinnyt turvatarkastuksista ja herännyt vähän, istuin kentän ainoaan avoinna olleeseen kahvilaan tupla-cappucinolle ja jugurtille. Pitkä matkapäivä edessä!

Kahvini jälkeen hipsin kohti porttia, etsien matkalta WC:tä. Päädyin kiipeämään toiseen kerrokseen, sinne uudemmille kujille, missä WC-alueen seinässä oli koivumaisema ja sisällä visersivät linnut, joita en ihan heti olisi välttämättä yhdistänyt koivikkoon kylläkään. Mielenkiintoinen kokemus yhtä kaikki, vaikka viihtyisyyden lisääntymisestä en ole ihan saletti. Voisin yhtä hyvin toimittaa asiani ilman sitä viserrystäkin.

Saavuin portille ja istahdin penkille odottelemaan boardingia. Vastapäätä istui mies ja nainen, joilla kummallakin oli MacBook Air sylissä ja naputtelivat siinä niin nyreän näköisinä, että hetken kuvittelin heidän olevan pariskunta, joka setvii riitaansa tsättäilemällä. Koneessa kuitenkin huomasin heidän istuvan aivan eri puolilla. Tai ehkäpä vaan olivat riidoissa. Who knows. Who cares.

Vähän aikataulusta myöhässä noustiin koneeseen, mutta boarding oli valmis silti hyvinkin etuajassa. Varsin tyhjä tämä Madridin kone. Takaosa näyttää olevan suht tiiviisti täytetty, mutta täällä etuosassa meillä on suunnilleen jokaisella matkustajalla ihan ikioma penkkirivinpuolikas! Ei kone näin tyhjältä näyttänyt eilen istumapaikkaa valitessani, mutta en valita. Koitin vähän tuossa nukkua pitkälläni, sprawled accross kaikki kolme penkkiä, mutta vanha ei voi kun verenkierto loppuu raajoista… On se silti kiva kun on tilaa ja omaa rauhaa koneessa.

[layover @ Madrid]

Katselin koneen ikkunasta Madridia – tai enimmäkseen kai niitä reunuskyliä – kierrellessämme kohti kenttää. Horisontissa siintelivät Madridin pilvenpiirtäjät ja joku kirkontorni, koneen ikkunasta näkyi kerrostalolähiöitä jotka eivät olleet sen kauniimpia kuin Merihakakaan, asuntomessualuetta muistuttava kylä jossa oli vieriviereen tiilestä rakennetuja pientaloja, parakkitaloja ja hökkelikylä jota lentokoneen laskutelineet lähes viistivät.

Laskeutumisen jälkeen rullattiin ainakin vartin verran ennenkuin viimein parkkeerattiin tuubin päähän. Astuin ulos varsin ankean oloiseen terminaaliin ja etsin taulua, josta selviäisi seuraavan lentoni lähtöportti. Koneen lähtöön yli kaksi tuntia, taulussa luki portin kohdalla vain HJK. Totesin olevani K-alueella, H ja J opastettuna jonnekin eteenpäin. Vähän myöhemmin totesin HJK:n kattavat alueen, jonka päästä päähän kylttien mukaan kävelee vartin.

Käveleskentelin vähän ympäriinsä, mutta iso osa terminaalia on paketissa, remontissa. Punnitsin vaihtoehtoja istua *johonkin* lukemaan ja natustelemaan pähkinöitä tai istahtaa cappucinolle ja kinkku-ciapatalle J-alueen kahvilassa, josta kylttien mukaan on 7min. kävelymatka sekä K- että H-alueelle. No-brainer :D Vielä kun olisi Super-Hessun supernäkö niin näkisin tästä pöydän äärestä tuon Departures-taulun, ja siis lähtöporttini kunhan se ilmoitetaan.

Hahaa! Täältä löytyi vartin ilmainen internet. –> Publish :D